Norjalaista

Blogin hiljaiselosta huolimatta neulerintamalla ei ole aivan hiljaista ollut syksyn aikana. Ongelmana on vain ollut se, etteivät keskeneräiset työt ole vielä(KÄÄN) valmistuneet. :D En sitten tiedä voisiko syynä olla se, että tekee montaa työtä yhtä aikaa, ja haaveilee vielä useammasta... Asunnon uudelleenjärjestelyjen vuoksi olen myös päässyt käymään läpi lankavarastoni, ja lähes kaikki langat on nyt hienosti lajiteltu kaappiin lankatyypin tai -paksuuden mukaan. Hauskaa - tai ainakin huvittavaa - on huomata kuinka paljon sitä yhdelle ihmiselle on kertynyt lankoja vuosien saatossa. Suurin osa niistä on ostettu jotain tiettyä tarkoitusta varten, mutta täytyy myöntää, että seassa on myös heräteostoja lähinnä alennusmyynneistä, eikä mitään ajatusta, mihin langat käyttäisi. Ja sitten on tietenkin osasto Jämälangat. Niistäkin saisi vaikka mitä kaikkea kivaa... Olemassaolevan lankavarastoni koosta huolimatta vähintään joka syksy tulee aina pakottava tarve hankkia uusia lankoja ja yleensä keksinkin aina jonkun hienon tekosyyn, jonka varjolla pääsen lankaostoksille. Niin tänäkin syksynä.

Harmaa torkkupeitto

Viime vuoden elokuussa kirjoittelin haaveilevani muhkeasta torkkupeitosta, joka olisi tehty unelmaisen pehmeästä villa-silkkilangasta. Virkkasin silloin kokeeksi pari erilaista palaa. Juttu paloista löytyy täältä. Tänä syksynä harmaan sohvani innoittamana päätin vihdoin virkata torkkupeiton loppuun. Peittoon meni 18 isoäidinneliötä ja 17 kukkapalaa, ja koska villa-silkkilankaa oli rajoitettu määrä, virkkasin peittoon reunuksen kaksinkertaisesta 7 veljestä -langasta (kahdella eri harmaalla). Kaikkiaan peittoon meni lankaa noin 900 gramaa, josta 800 on Novitan Sylviaa. Kokoa torkkupeitolle tuli noin 125 x 180 cm, eli ihan hyvän kokoisen siitä sai. :)

Sohvatyynyjä

Sitä on tullut hankittua uusi sohva. Ja on muuten hieno! Selkänojatyynyjen oksakuviosta sain hyvän tekosyyn ostaa kauan ihailemaani Vallilan Oksalla -kangasta ja ommella siitä koristetyynynpäälliset. Tyynyjähän isolla sohvalla kuitenkin tarvitaan useampiakin. Jossain vaiheessa haaveilin Oksalla-matosta, mutta päädyin kuitenkin perinteisempään räsymattoon, ja verhojakin mietin, mutta etenkin tuon sohvavalinnan jälkeen totesin, että vaikka oksat ovatkin upeita, ei niitä tarvitse ihan joka paikassa olla. Tyydytään siis pitämään niitä sohvalla. ;)

Lisää lapasia

Sain aikoinaan parisuhdelapasen ohjeen eräältä rakkaalta ystävältäni ja lupasin tehdä hänelle sellaisen, kunhan joskus kihlautuu. Viime kuun loppupuolella sitten koitti Se Päivä, ja lauantaina vietettiin kihlajaisia, joten parisuhdelapaset olivat tietenkin asialistalla. Morsian ei varmaan  yhtään osannut odotaa moista lahjaa... Etenkään kun kysyin etukäteen väritoivomuksia. :D

Vauvauutisia

Vauvauutisia on aina mukava kuulla, ne ovat jotenkin niin hyvää vastapainoa kaikille ikäville uutisille mitä maailmalta kuulee. Onneksi tällaisia mukaviakin uutisia välillä tulee, vauvauutisia tuntuu nimittäin nykyään kuulevan vähän väliä. :) Kaikki pienet neulomukset ovat kivoja ja nopeita ja vauvalangatkin ovat niin miellyttävän pehmeitä, että onko se ihme jos tällaisen vauvabuumin innoittama tarttuu puikkoihin ja alkaa neuloa jotakin lämmikettä jollekin pienelle...? Varsinkin kun veljentytär onnistui kerran kauppareissulla vakuuttamaan minut siitä, että pitää ostaa vähän lisää lankaa poistomyynnistä. Siellä oli nimittäin vielä kaksi kerää jäljellä Novitan puuvilla-bambu -lankaa tummansinisenä ja jostain toisesta kaupasta sitten löysin vielä valkoisenkin kerän samaa lankaa, joten sini-valkoraidallista olisi luvassa. Ja sehän aina sopii!

Tein myssyn, sukat ja lapaset samalla tyylillä kuin nämä villahaalarin kaveriksi tehdyt asusteet. Tällä kertaa taisin vain noudattaa tarkemmin Garnstudion sivuilta löytyvää myssyn ohjetta. Ihan täysin ohjeen mukaan en tietenkään tälläkään kertaa myssyä neulonut... Sukat ja lapaset tein ihan vain "omasta päästä". Sukissa taisi olla 32 silmukkaa ja lapasissa 28. Käytin tietenkin 3 mm koivupuikkojani, ja lankaa koko settiin meni aika tasan 100 grammaa. Valkoista noin 25 grammaa ja sinistä noin 75 grammaa, arviolta. Puuvilla-bambu -lanka on miellyttävän tuntuista ja siinä on kaunis, hieman kiiltävä pinta.

Kaikki raidallinen on aina in. :)

Myssy.

Lapaset. Eipä pitäisi hävitä vain toisen, koska ovat kiinni toisissaan. :P

Sukat. Sukista voi halutessaan hävittää vain toisen...

Parisuhdelapaset

Tässä tuntuu olevan rakkautta ja kaikkia onnellisia perhetapahtumia ilmassa, joten täytyy kai alkaa varustautumaan neulomalla kaikkea lahjontaan sopivaa pientä. :) Ensimmäisenä esittelyvuoroon pääsee parisuhdelapaset. Lapaseen ohje löytyy Novitan Kevät 2012 lehdestä. Lehden ohjeessa on vain tuo kahden käden lapanen, mutta enhän toki halua rakastavaisten palelluttavan "irrallisia" käsiäänkään, joten neuloin lapaset myös toisiin käsiin. Vasemmanpuolimmaisesta tuli miehelle sopiva, toivottavasti, ja oikeanpuolimmaisesta naiselle. Neuloin lapaset Novitan 7 veljestä langasta, 150 gramman kerä riitti hyvin koko settiin. Lankaa jäi vielä yli joku noin 20 grammaa. Kirjailin lapasiin koristelut myöskin 7 veljestä -langalla. Ja puikkoina käytin tietenkin 3 mm koivupuikkoja, joihin en vieläkään kyllästy. :) Meinasin ensin olla huolellinen ja piirtää kirjailtavat kuviot lapasiin ensin, mutta en sitten jaksanutkaan, vaan kirjoin vapaalla kädellä. Ja kylläpä niistä taisi tulla ihan riittävästi sen näköiset kuin pitikin. :D

"Irrallisiin" lapasiin kirjailtuja nimikirjaimia ei paljasteta vielä. ;)
Huomatkaa myös alla oleva hieno uusi mattoni!
Pihtiputaalainen Johanna Pasanen kutoi sen tilauksesta. :)

Vähän luulen, ettei kukaan oikeasti ikinä käytä tuollaisia lapasia, mutta ovathan ne herttaiset, joten sopivat hyvin lahjaan "kevennykseksi". :)

-----

Edit 28.12.2015

Erään kihlaparin joululahjasta löytyi tällaiset.

Kyllä näitä kuulemma oikeasti käytetään. :D 

Lahjuksia

Syksy muka jo kolkuttelee (huomennahan on jo syyskuu) ovella, vaikka oikea kesäkin vasta kunnolla alkoi. Töissä on edelleen ihan mukavasti hommia ja vapaa-ajanvietto-ongelmista ei ole tietoakaan. Isommat neuleprojektit ovat edelleen vain unelmissa ja usvaisina iltoina (ja aamuina) haaveilen, että olisipa mukavaa kietoutua uuteen ihanaan syvänpunaiseen mohairneuleeseen sohvan nurkkaan jonkun uuden kivan neuleen kanssa... Mutta saahan sitä haaveilla. Kyseiseen mohairneuleeseen olisi kyllä jo langat valmiina, joten JOSPA joskus sen vielä saisi tehtyä. Toistaiseksi olen joutunut tyytymään hieman pienempiin töihin. Nimittäin sukkiin. Ja sukkiin. Ja pöllöavaimenperään.

Nuorimmainen veljenpoikani täytti elokuun alkupuolella vuoden, ja hän on ollut jo pitkään kovin kiinnostunut avaimenperistäni. Tai avaimista - Kummin vain. Avaimenperäpöllöä on ilmeisesti äärimmäisen mukava pureskella, nahkainen logo tuntuu maistuvan erityisen hyvin. Ja avaimistakin kuuluu varmaan samalla ihan kiva kilkatus. Vaikka ei se tunnu siitä äänestä pelkästään olevan kiinni, koska toisessa avaimenperässä minulla on pelkkä auton avain ja sekin tuntuu kelpaavan pojalle ihan yhtä hyvin. :D No, oli siis tietenkin itsestään selvää mitä antaa pojalle syntymäpäivälahjaksi. Oman avaimenperän tietenkin. Virkkasin pöllön ja äidiltä sain jonkin vanhan avaimen, johon ei ilmeisesti ollut enää lukkoa tiedossa. Toiseksi "avaimeksi" laitoin toimistomme vanhan, katkenneen avaimen, josta oli katkennut pää hiottu sileäksi. Avaimet tietenkin putsasin ja desinfioin ja vielä keitinkin huolellisesti ennen kuin ne päätyivät avaimenperään. Ja lahja tuntui kelpaavan (myös vanhemmille sisaruksille). :) Minun avaimeni saivat kerrankin olla rauhassa.

Novitan 7 veljestä Raita -langasta neuloin sukat, ja niistä tuli itselleni ihan himppusen verran liian isot, ja loppujen lopuksi värikään ei ollut ihan sellainen kuin olisin halunnut, joten päätin ilahduttaa erästä ihanaa ystävääni niillä. Ja hänkin toivottavasti piti lahjuksestaan, jonka sai ihan muuten vain. :) Sukat tein sillä samalla mallilla, millä viime aikoina olen tehnyt monet muutkin sukat, etenkin Raita- ja Polkka-langoista. Eli resori ylös ja nilkkaan, muutoin sileää neuletta. Ja lankaakin meni se suunnilleen vakiomäärä, eli 150 gramman kerästä jäi hieman yli.

Lahjukset valmiina.

Itseäni lahjoin / lahjon uusilla pitsisukilla. Novitan 7 veljestä langasta nekin, värinä sinappi, jostain syystä olen viime aikoina vähän tykästynyt tuohonkin väriin. Vaaleampaakin keltaista minulla olisi ollut, mutta nyt tuntui enemmän tältä. Pitsikuvion ohje on Novitan 7 veljestä -lehdestä, teen vain sukat väärin päin, eli normaalisti, kun ne ohjeen mukaan aloitetaan varpaista. Näissäkin sukissa vartta on ihan mukavasti, pitsikuvioita on ennen kantapäätä 13, eli varrella on pituutta joku vajaa 30 cm, ehkä 28. Omat sukkani eivät ole ihan vielä valmiit, toisen kerkesin aloittaa vasta äskettäin, mutta ajattelinpa tässä samalla mainita niistäkin. :) Arvio langanmenekistä on noin 135 grammaa. :P

Itseäkin on hyvä välillä lahjoa. :)

---

Edit 2.9.2015

Sukat valmiina. Lankaa meni vain noin 120 grammaa. :o Ensimmäiseen sukkaan tein oikein hienosti kavennukset nilkkaan istuvuuden parantamiseksi, mutta toisesta ne unohtuivat työmatkalla neuloessa, enkä myöhemmin muistaessani jaksanut alkaa purkamaan ja tekemään uudestaan. :)

Kyllä täällä jo villasukkia tarvitaan! :)

Etuosan pitsikuvion lisäksi varressa
on  takana keskellä kapea pitsiraita.

Turhia (?!) kukkia

Tuossa noin puolitoista viikkoa sitten oli suosikkipikkusiskoni konfirmaatiojuhla, ja minä pääsin tietenkin itseoikeutetusti leikkimään floristia ja väsäämään kukka-asetelmia. Viralliset asetelmat on esitelty yrityksemme blogissa (https://www.kiviteos.fi/kukka-asetelmia-rippijuhliin/), koska ne olivat ihan oikea tilaustyö. Tein kuitenkin myös pienemmät asetelmat "jämäkukista" ja lisäksi vielä kaksi kimppua pääasiassa pihamaalta löytyvistä kukkasista. Ai niin, ja vielä pari "kimppua" annettavaksi Neiti Päivänsankarille.

Kukkakimpuista toivottiin tuoksuvia, joten valikoin niihin kasvit tuoksun mukaan. Naapurin pihalta sain hakea päivänliljoja (Hemerocallis), joiden tuoksu yllätti voimakkuudellaan jopa minut itseni. Omalta pihalta käytin pensasruusuja (Rosa), purppurakeijunkukan (Heuchera micrantha) lehtiä ja mäkimeiramia (Origanum vulgare) sekä tuoksuvatukkaa (Rubus odoratus). Lisäksi kimpuissa oli vähän suomenköynnösruusua ('Pohjantähti'), jota keräsin talteen toimistomme nurkalla olevalta esittelyistutusalueelta. Toiseen kimppuun sijoitin myös viimeisen asetelmista yli jääneen pionin (Paeonia). Kimpuista tuli oikein iloisen väriset ja ne tuoksuivatkin riittävästi peittääkseen juhlapaikan eteisessä olevan vanhan talon tuoksun.

Kukkakimput valmiina.

Isompi kukkakimppu paikoillaan.

Leikkoruusuja jäi myös yli jonkin verran, ihan tarkoituksella kylläkin, ja niistä askartelin sitten ne kirkossa annettavat kukkalaitteet. Yhteen tuli kolme vaaleanpunaista ruusua, vuohenputkea (Aegopodium podagraria) "harsokukaksi" ja koko komeus kehystettiin kivikkoalvejuurella (Dryopteris filix-mas). Toiseen kimppuun tuli kaksi vaaleanpunaista ja yksi valkoinen leikkoruusu, hieman murattia (Hedera helix) ja mesiangervon (Filipendula ulmaria) nuppuja "harsokukaksi". Kolmanteen kimppuun käytin yhden vaaleanpunaisen leikkoruusun, kissankelloa (Campanula rotundifolia), mäkimeiramia, vuohenputkea ja kivikkoalvejuurta. Niistäkin kimpuista tuli oikein somat, harmi ettei tullut otettua niistä kunnon kuvia.

Näistä kimpuista ei valitettavasti ole tämän parempaa kuvaa.

Varsinaiset kukka-asetelmat olivat tällaiset.

Pienemmät "jämä-asetelmat" olivat tällaisia.
Huomatkaa alla tekemäni loimilankaliina! :)

Ja kukathan eivät missään tapauksessa ole turhia, vaikka joku joskus niin väittikin! :D

Kevään viimeinen ja kesän ensimmäinen (Villasukka nimittäin)

Viime postauksessa jo totesinkin, että alkaa olla sesonki päällä töissä, eikä käsitöille juuri jää aikaa. Sen verran olen kuitenkin skarpannut tässä kylmän ja sateisen heinäkuun aikana, että tein parin toukokuussa valmistuneelle punaiselle villasukalle. Sukat on neulottu Novitan 7 veljestä langasta, jonka sain kerran ihanalta ystävältäni joululahjaksi uudistetun lankavyötteen kera. :) Ja tuo sukkien punainen värihän on tunnetusti paras sävy 7 veljeksen langoissa. Ainakin niin kauan, kunnes toisin todistetaan. 

Neuloin sukat iki-ihanilla 3 mm koivupuikoillani (jotka olen saanut toiselta ihanalta ystävältäni). En malta enää käyttää mitään muita sukkapuikkoja kuin noita koivuisia, ne vain ovat niin miellyttävät. Sukkien pitsikuvion lainasin vaaleanpunaisesta pitsibolerosta, josta olen kirjoittanut aiemmin tässä postauksessa. Lankaa sukkiin meni yhteensä noin 120 grammaa. Sukkamalli on nykyinen suosikkini: ylhäällä resori joustinneuletta 48 silmukalla, sitten varsi milloin mitäkin (usein lisään tähän osaan 1 s / puikko), sitten taas joustinneuletta (tässä vaiheessa kavennan silmukkamäärän 40 silmukkaan) ja jalkaterän osa normaalisti. Ja taas tuli juuri sopivat ja todella hyvin jalkaan istuvat sukat! :)

Tässä toiveena olisi ehtiä neuloa jatkossa hieman enemmän, etenkin yksi (tai siis kaksi tai kolme tai...) villapaitaprojekti(a) houkuttelisi kovasti... Ja itse asiassa yksi paita on jo tekeilläkin, tai ainakin se on suunniteltu ja siihen on langatkin olemassa. Nähtäväksi vain jää, onko sitä neulomisaikaa enempää ennen talvea. Joka tapauksessa voi kai toivoa, ettei seuraavien sukkien kanssa mene ihan yhtä kauaa kuin näiden. Seuraavat on nimittäin jo aloitettu, joten toiveissa olisi saada ne vielä tämän kuun aikana valmiiksi.

Sukan pitsipinta on verkkomainen.

Pitkät varret on kiva säilyttää makkaralla. :)

Ja nyt vain kovaa käyttöä!

Avaimenperiä vaihteeksi

Hei taas, pitkästä aikaa! Huomaa, että töissä alkaa olla sesonki päällä, eikä ylimääräistä vapaa-aikaa juuri ole. Neulomaan en siis ole kerennyt oikeastaan ollenkaan koko toukokuun aikana. Pari avaimenperää olen kuitenkin saanut virkattua, ne ovat niin nopeita tehdä.

Toinen avaimenperä on tehty tilauksesta. Avaimenperäpöllöstä haluttiin hieman erilainen versio, joten vanha koira joutui opettelemaan uuden tempun. Piti nimittäin kehitellä pupuversio avaimenperästä. Pöllöavaimenperä tulee jo "selkäytimestä", mutta pupua piti vähän mietiskellä. Päätin kuitenkin lähteä liikkeelle samanlaisella rungolla, pupu on vain hieman riisutumpi versio. Korvatupsujen tilalla on pitkät korvat, mutta siipien tilalla ei ole käpälöitä. Mahakirjailujen tilalle kirjailin pupulle kuonon, johon kiinnitin pari viiksikarvaa.

Pupua se yrittää esittää.

Sillä on jopa pieni hännäntöpö.

Toinen avaimenperä on pöllö. Halusin itselleni hieman värikkäämmän avaimenperän, joten hyödynsin kirjoneulepiposta jääneet langanpätkät. Uusi avaimenperäni on siis puna-sini-valkoinen, joka onkin ehdottomasti suosikkiväriyhdistelmäni nykyisin. Ja tässä avaimenperässä on tutuun tapaan mahakirjailut ja korvatupsut paikoillaan.

Tästäkin avaimenperästä lögö löytyy pohjasta. (Löytyy muuten pupustakin.)

Toinen silmä on varustettu piilotekstillä. ;)