25. helmikuuta 2015

Vähän pöllöö ja sitte kuumailmapalloja

Nyt on tullut aika kertoa eräästä kauniista päivästä, kun vihdoin otin käsittelyyn kauniin, sievän ja ihanan pöllökankaan, joka Saksanmaalta luokseni saapui kauniissa postipaketissa.

Täytynee muuten mainita sellainen seikka, että täällä olen taas minä, Hilla, sabotoimassa Ennin blogia ja kirjoittelemassa outouksia hänen nimissään.

Niin. Siis pöllökangas. Kankaita.com-verkkokaupasta tilattiin eräänä yönä ankkurinappeja raitapaitaan (postaus siitä täällä), ja samalla piti tietysti tarkistaa koko kaupan valikoima - lopputuloksena ostoskorissa oli ankkurinappien lisäksi pöllökangasta verhoihin ja pätkä kuumailmapallokangasta, josta ajattelimme tehdä kasseja. Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, kaikista näistä on jo tehty jotain!

Viime viikon vaalikierrokselle "tarvitsin" (lue: halusin) uuden kassin, joten kun omistin ylimääräiset kahvat sekä ihania kankaita, en malttanut olla tekemättä tällaista söpöä kassia! (Kahvoista olen maininnut aiemminkin, tässä postauksessa) Tein siis kääntökassin, toisella puolella kuumailmapallokangasta, toisella pöllökangasta. Rypytin kangasta kahvoihin enemmänkin saadakseni lisää pyöreyttä kassille, ja ompelin pohjaan systeemeitä. Systeemien ompelu tuotti hieman päänvaivaa eikä tietenkään olisi haitannut, vaikka kahvat olisi muistanut laittaa paikoilleen kappaleiden väliin heti ensimmäisellä kerralla, mutta kassista tuli kuin tulikin oikein söpö ja ihana. On se jo kerännyt kehujakin :)


Nahkamerkin taitoin kassin yläreunaan niin,
että logo on molemmilla puolilla :)

Pöllökangasta käytin siis myös verhoihin, joista tuli oikein ihanat ja mieltä ilahduttavat! :) Ne ovat lyhyet, koska olen laiska ihminen, enkä jaksa lämmittää söpöä, vaaleanpunaista pönttöuuniani. Tai siis hakea puita. Sen tähden verhot eivät saa olla patterin edessä :D


Kankaita vielä pienet palat jäi, joten niistä pitää ehkä tehdä vielä vaikkapa pussukoita :)

18. helmikuuta 2015

Neulevuosi 2014, osa 3

Tässäpä viimeinen osa vuosikatsauksesta (2014 vuoden aikana tehdyistä käsitöistä on siis kyse). Muistin virkistämiseksi tästä linkistä pääsee lukemaan vuosikatsauksen 1. osan ja tästä 2. osan.

Syyskuu oli blogissa hyvin hiljaista aikaa, yhtään valmista työtä ei tullut esiteltäväksi. Sen sijaan pienen maistiaisen tulevasta annoin Raitoja -postauksella, jossa siis esiteltiin lokakuussa valmistuneen huivikauluspuseron osia. Lokakuussa tein vielä tuon valtavalta tuntuneen projektin jälkeen villasukkia itselle ja lahjaksi sekä lapaset messupipon seuraksi. 

Tällaisen raitapaidan neuloin tilauksesta.

Vauvan sukkia lahjoitettavaksi Keski-Suomessa syntyville vauvoille.
Oranssit pitsisukat minulle itselleni. :)

Itselleni neuloin myös nämä Polkka-sukat.
Nämä pikkutytön sukat taas päätyivät lahjapakettiin. 

Messupipo sai kaverikseen tällaiset lapaset.
(Taitavat muuten olla kovimmalla käytöllä olleet lapaseni tänä talvena!)

 Marraskuussa ehdin tehdä hieman enemmänkin valmiita käsitöitä. Ensimmäisenä valmistuneena työnä virkkasin kummipojalle isohkon pöllöpehmolelun kaveriksi nielurisaleikkaukseen. Seuraavaksi valmistui itselleni villasukat, samaa mallia kuin edelliskuussa tekemäni lapaset. Ja sukista tuli vieläpä liian isot, ne pyörivät jaloissa! Marraskuun puolivälin tienoolla päätin vihdoin viimein toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelmani ja tehdä kynttilöitä vanhojen kynttilöiden jämistä. Lisäksi kerkesin vielä neuloa veljentyttärelle lahjaksi vauvanukelle sopivan neulepuseron ja pipoja myyjäisiin.

Hieman kookkaampi pöllö pääsi mukaan nielurisaleikkaukseen.

Näitä sukkia en aikonut tehdä, vaan kuinkas kävikään... :o

Ensimmäinen erä itse valmistettuja kynttilöitä!

Palmikkopusero nuken kokoa.

Partiolaisten saunaprojektin hyväksi neulottuja pipoja.

Joulukuussa tein tietenkin joululahjoja, mutta näkyipä sitä jotakin muutakin valmistuneen. :) Joulukuun alussa tein toisen erän kynttilöitä, tällä kertaa niistä tuli oransseja. Ja ne on jo kaikki todettu toimiviksi ja poltettu pois, ensimmäisen erän kynttilät odottavat kaapissa kevättä. Itsenäisyyspäivänä väsäsin ovikranssin, joka muuten koristaa ulko-oveamme vieläkin, eikä ole mennyt miksikään. Yksi synttärilahjapöllö aloitti pöllöavaimenperäbuumin, jolle ei ole loppua näkyvissä. Ennen joulua valmistui vielä (ja päätyi joululahjoiksi) Virolaispaita pienoiskoossa, huivikaulusneule, pari pipoa (tilaustyö) sekä pari avaimenperäpöllöä. Itselleni neuloin joulun välipäivinä ihanan  metsänvihreän poolokaulusneuleen.

Toimiviksi todetut kynttilät.

Ovikranssi on edelleen hyvän näköinen.
Tämä minipöllö aloitti avaimenperäpöllöbuumin.

Tilaustyönä tehty virolaispaidan pienoismalli päätyi joululahjaksi.

Kummipoikani sai viime jouluna punaisen paidan.
Ja on ilmeisesti tykännyt siitä! :)

Avaimenperäbuumia...

Nämä vain pienenevät!
(Jännä nähdä, kuinka pieni seuraavasta tulee, se on jo tilattu.)

Puolipatenttiset tupsupipot.

Neulevuosi 2014 on hyvä lopettaa täydellisen
hyvin onnistuneeseen neulepuseroon. :)

16. helmikuuta 2015

Sukkasavotta

Sitä on taas alkuvuodesta tullut tehtyä jotain sen eteen, etteivät varpaat palelisi. Lähinnä muiden varpaita olen ajatellut, mutta saivatpa omatkin varpaani ilokseen yhdet uudet ja ihanat villasukat. :) Sain nimittäin tuossa jossain vaiheessa tammikuuta nipun villasukkia kunnostettavaksi, sekä tilauksen yksistä lahjasukista. Lankaostoksillekin siis päästiin tammikuun loppupuolella.

Siinäpä vähän rojektia - parin uuden sukkaparin lisäksi. :)

Yksi kunnostettavaksi tulevista sukista,  vappusukka, tosin oli ehjä. Siltä oli vain pari kadonnut teille tietämättömille, joten neuloin sille uuden kaverin. Lankaa onneksi oli vielä jäljellä juuri oikeita sävyjä. Tuon projektin otin ensimmäiseksi työn alle, sillä uuden neulominen kiinnosti enemmän kuin parsiminen. Sitä paitsi ne sukat olivat kaikista lämpimimmät, joten niille olisi varmasti käyttöä kovilla pakkasilla.

Uusi sukka vasemmalla. Kyllähän sen vielä tässä vaiheessa
huomaa, että ovat hieman eri sarjaa. Tosin ei varmaan kohta enää.

Ajatuksena oli neuloa sukkaosa uudestaan kaksiin sukkiin, jotka olin neulonut Nallen marjaretki -langasta (Novita) joskus muutaman viime vuoden aikana. Toisista oli pohja kulunut puhki vain päkiän kohdalta, molemmista sukista. Toisista taas löytyi reiät päkiöiden lisäksi myös kantapäistä. Yhdet sukat aioin vain parsia, jos osaisin, sillä niihin minulla ei olisi ollut oikean väristä lankaa. Ja niitä oli sitäpaitsi parsittu jo aiemminkin. Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin neulomaan uusiksi vain toisten marjaretki-sukkien kärkiosat. Toisten marjaretki-sukkien kohdalla päädyin treenaamaan parsimista. Mielestäni parsintajälki ainakin näytti ihan kohtuulliselta, en sitten tiedä miltä ne käytössä tuntuvat. En ole vielä uskaltanut kysyä. :P


Näin se käy. Ja nopeasti tuli valmista, ilman pahkuroita! :)

Parsimisharjoitus 2. Ensimmäisestä ei kuvaa. :)
Omia sukkia en ole tainnut parsia kuin kerran, enkä pidä lopputuloksesta.

Uusia sukkapareja neuloin siis kahdet. Toiset tulivat itselleni, Novitan 7 veljestä Polkka -langasta. Toiset oli tilattu lahjaksi siten, että sukkaosan koko tulisi olla ehkä noin 39-40 ja varsi ei saisi missään tapauksessa painaa eikä kiristää. (Ongelman ratkaisin tekemällä varteen muutaman silmukan enemmän kuin sukkaosaan.) Väritoive oli joku hillitty, sinisen sävyinen ehkä, ja ei välttämättä yksivärinen. Lankojen värejä ei onneksi tarvinnut valita yksin. :D Nämä sukat neuloin kaksinkertaisesta Dropsin Fabelista, väreinä yksivärinen tummanharmaa ja liukuvärjätty sini-ruskeakirjava. Harmaa tasapainotti sukkien väriä niin, ettei niistä tullut ihan niin kirjavat kuin Fabelista normaalisti. Ihan mukavan näköset sukista kuitenkin tuli. Ja ilmeisesti heti kerralla oikean kokoisetkin, vaikka hieman sitä jännitinkin etukäteen.

Itselleni tein ihanat värikkäät Polkka-sukat,
valmistuivat sopivasti partioleirille!

Dropsin Fabel vaikutti ihan kivalta langalta.
Ja ihastuin tuohon sinikirjavaan sävyyn! :o

12. helmikuuta 2015

Raitapaita

Innostuin niin kovin siitä vihreästä poolokaulusneuleesta, että tilauspaidan lankoja odotellessa päätin neuloa toisenkin puseron itselleni. Olin jo joskus aikoinaan tullut hankkineeksi myös nämä langat (tietenkin Dropsin Karismaa, luonnonvalkoisena ja laivastonsinisenä) voidakseni neuloa itselleni raidallisen paidan. Silmukkamääriin otin mallia vihreästä puserosta, en tosin täsmälleen samoilla määrillä tehnyt tätä. 

Raitojen miettimisessä minulla meni kauhean kauan aikaa, sillä en tiennyt haluanko kapeat vai leveät raidat, vai toisesta väristä kapeat ja toisesta leveät vai miten. Päädyin kuitenkin tekemään kapeat raidat neljän kerroksen korkuisena, ja laittamaan oikean puolen nurjalle, eli päälle päin puserossa on nurjat silmukat. Helmassa ja hihansuissa on n. 10 cm korkuiset joustinneuleresorit. Saumoja puserosta löytyy ainoastaan hihoista. Löysin kankaita.com -verkkokaupasta hienot ankkurinapit, jotka tilasin koristeeksi puseroon. Ne on siis vain ommeltu puseron etukappaleeseen toisen raglankavennuksen viereen. Pääntien resori on 1o, 1 n -joustinneuletta, ja se on taitettu kaksinkerroin.

Paidan valmistuttua en ollut ihan varma pidänkö siitä vai en. Pelkäsin, että siitä tuli liian "slim fit", mutta jonkin aikaa käytettyäni puseroa päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että se on oikein kiva. En siis ehkä vielä joudukaan masentumaan, etten osaa tehdä itselleni hyviä neuleita. (Hyvä niin, koska kaapissa odottaa uusi erä Karismaa, tällä kertaa juuri sitä kaikista parasta värisävyä, eli numero 48.) :)


Puserosta tulikin loppujen lopuksi ihan mieluinen.

Napit tuovat paitaan hieman lisää merihenkisyyttä. :)

Logo löytyy tuttuun tapaan helmasta.

9. helmikuuta 2015

Neulevuosi 2014 osa 2

Jatketaanpa taas tätä vuosikatsausta. Ensimmäisen osan  tarinasta pääsee lukemaan tästä.

Toukokuussa ompelin itselleni merimiessäkin isäni vanhoista farkuista. Ja neuloin messupipon (langasta, en farkuista). Ompelin myös hameen jostain vanhoista lumpuista, tai siis käytin siihen rikkinäiset farkut ja ikivanhan (äitini kauan sitten minulle ompeleman) hameen. Sainpa myös toukokuun lopussa yhden ikuisuusprojektin nurkista pyörimästä, kun Janne-paita valmistui.

Isän farkkujen hyötykäyttöä parhaimmillaan. :P

Tämä pipo on osoitus siitä, että neuloa voi aina.
Myös samalla kun edustaa messuilla. :)

Olen jopa kerran käyttänyt tätä hametta!

Janne-paidassa sai tehdä palmikkoja ihan urakalla.
Kesäkuussa alkoi jo olla vähemmän aikaa neulomiselle, mutta kukkajuttujen (toinen kukkapostaus täällä) ja virkkaamisen lisäksi sain kuitenkin neulottua veljen vauvalle villahaalarin. Virkattujen pöllöjen kausi alkoi kesäkuussa, jolloin sain ensimmäisen pöllöni virkattua. Pöllön lisäksi virkkasin korin. Ontelokuteesta.

Kukka-asetelmia.

Pöllöbuumi aloitettu!

Vähän isompaakin virkkuukoukkua kokeilin kesäkuussa.

Ihana villahaalari ihanalle vauvalle!

Heinäkuun helteissä ei juuri tullut neulottua. Tai ei ainakaan mitään tullut valmiiksi asti. Virkkasin pöllöjä lisää, sain niistä jopa vaunulelun aikaiseksi. Haarukkapitsiä tulin myös kokeilleeksi, mutta siitä lisää myöhemmin. Ja ompelin taas pitkästä aikaa. Hyödynsin vanhan lakanan, ja ompelin siitä Saariselän reissulle makuupussilakanan.

Pöllöjengi.

Valmis viikon vaellukselle!
Elokuussa ehdin taas hieman neuloakin. Mutta ensin kuitenkin veistin elämäni ensimmäisen voiveitsen. Ja voi veljet, että olen siitä vieläkin ylpeä! :) (Veljeni - ja moni muukin- tosin varmasti löytävät siitä yhtä jos toistakin huomautettavaa, mutta minusta se on kaunis. Ja se on pääasia.) Villahaalarin kaveriksi neuloin myssyn, sukat ja lapaset elokuun alussa syntyneelle veljenpojalle. Haarukkapitsiviritelmäkin valmistui, ja kyllähän siitä bolero tuli. :)

Viimeistelemätön veitsi. Tuli tarpeeseen, sillä SPORK katkesi,
 ja uuden sain tilalle vasta reissun jälkeen.

Myssy, sukat ja lapaset.

Viritelmä.

Jaha, jatketaanpa joskus taas. :)

4. helmikuuta 2015

Neulevuosi 2014, osa 1

Minulta on pyydetty sellaista blogikirjoitusta, jossa tehtäisiin katsaus viime vuoteen. Oli ajatuksena tehdä se heti tuossa alkuvuodesta, mutta en silloin ehtinyt, ja sitten ajattelin, että taisi jäädä tältä vuodelta tekemättä... Juuri tässä viime viikolla kuitenkin kuulin, ettei se ole vieläkään liian myöhäistä, ja pyyntö uusittiin, joten katsotaanpa mitä saan aikaan.

Vuosihan alkoi tämän blogin perustamisella, ja suuri osa viime vuoden postauksista kertoo vanhemmista töistäni, joten ehkä pieni kertaus viime vuoden neuleista on ihan paikallaan itsellekin. :) (HUHHUH, tässäpä hommia tälle illalle.)

Tammikuun postauksista näytti suurin osa kertovan vanhemmista töistä, mutta sain sieltä pari oikeasti tammikuussa tehtyä neulettakin kaivettua esiin. Ensimmäisenä taisi valmistua torkkupeitto, jonka aloitin jo opiskeluaikoinani Oulussa. Oli se siis jo aikakin saada valmiiksi! Seuraava tammikuun työ oli tilauspipo, eli ensimmäinen TÄNKIMÄÄTEIN-pipo. Toinenkin TÄNKIMÄÄTEIN-pipo (tilaustyö sekin) taisi valmistua tammikuussa, vaikka siitä vasta helmikuussa kirjoittelinkin. Ja vielä viimeiseksi, vaan ei suinkaan vähäisimmäksi, sain tammikuun lopussa itselleni tehtyä sen iki-ihanan pitsipuseron.


Torkkupeitto keinutuolille.

Tänkimäätein-pipo
Toinen pipo.

Pitsipusero. 

Helmikuussa tuli pitkästä aikaa kokeiltua ompelemista. Siis oikein ompelukoneella. Ja muutakin kuin verhoja. Ompelin vanhoista farkuistani vauvalle mekon. Ja taas sain myös ainakin yhden keskeneräisen neuletyön valmiiksi, kun neuloin punaiseen pitsipipoon sisävuoren.

Farkkumekosta tuli kamalan suloinen!

Taas yksi keskeneräinen vähemmän!

Maaliskuussa ompeluinnostus jatkui, ja veljentytär sai mekon isänsä vanhoista farkuista. Neuloakin ehdin, ainakin pipoja ja sukkia. Maaliskuussa valmistui myös alkuvuoden suurin urakka, eli tilaustyönä tehty pitsineuletakki. Ja joistakin muistakin alkuvuonna tehdyistä tilaussukista olen kirjoitellut, en muista enää minkä kuun aikana ovat valmistuneet.

Vanhoista farkuista on vaikka mihin!

Sirkus-pipot. :)

Alkuvuoden sukkasatoa.

Alkuvuoden sukkasatoa osa 2.
Ainakin nämä sukat valmistuivat tiettävästi maaliskuussa.

Pitsineuletakki mittojen mukaan.

Huhtikuussa tehtiin taas tilaustöitä. Vaikkakin tämä Ruohonvihreä asustesetti taisikin valmistua jo maaliskuun puolella. Velipojan Virolaispaita valmistui ennen pääsiäistä, ja voi että siitä tuli hyvä! Pääsin myös testaamaan sormenpäitten ja ompelukoneen neulan kestävyyttä ompelemalla muutaman merkin samaisen velipojan "intti"kassiin. Itselleni ehdin neuloa partiopipon ja tyyliin sopivat lapaset. Sain myös nyplättyä loimilankaliinan valmiiksi ja neulottua yhdet tilaussukat.

Asustesetti 7 Veljestä -langasta.

Tämä pusero vain on jotain niin ihanaa!

Sormet verillä, mutta mitäpä sitä ei veljensä puolesta tekisi!

Äiti sai tämän liinan lahjaksi, ja taisi tykätä. :)

Partiopipoon huovutin Pihtiputaan Partiolaiset ry:n logon.

Lämpimät sukat sopivasti vapuksi.

Jaahas, se näyttäisi siltä, etten pääsekään kahteen osaan jaetulla vuosikatsauksella, sillä en pysty lisäämään enempää kuvia! Täytyy siis ilmeisesti jakaa vuosi useampaan osaan. Eli kolmeen, mikäli se niin onnistuu. Toukokuusta elokuulle taitaa olla seuraava postaus (ja sille ei taida ihan hirveästi esiteltävää löytyä) ja sitten viimeiseen osaan jää syyskuulta joulukuulle. Jatketaanpa sitten jossain vaiheessa tuolla kesäkauden postauksella. :)