Alidan myssy (Klompelompe) ja Lullaby Booties -tossut (Drops) sekä lapaset (omasta päästä)

Olen jo jonkun kerran tainnut mainitakin, että lähipiirissä on vauvabuumi menossa, ja sen vuoksi olen saanut neuloa jonkin verran pieniä söpöjä vauvaneuleita pehmeistä langoista. Tällä kertaa esittelyvuorossa ovat jo aika kauan sitten valmistuneet myssy, tossut ja lapaset eräälle vauvelille, joka ei ihan vielä ole malttanut syntyä. Kaikissa töissä lanka oli Dropsin Cotton Merino, ja käytettävät puikot 3 mm koivupuikot. Lapasten ohje on omasta päästä, tossuihin ohje löytyy Garnstudion verkkosivuilta (tässä suora linkki ohjeeseen) ja myssyn alkuperäinen ohje Klompelompe - ihania neuleita lapsille -kirjasta. Myssyä tosin muokkasin jonkin verran.

Roly Poly -alpakkatossut vauvalle

Aina välillä tulee selailtua ohjeta Garnstudion sivuilta ihan muuten vaan, ja aika usein sieltä löytyy joitakin niin ihania ohjeita, että pitää ottaa se muistiin ja toteuttaa joskus. Niin kävi myös näiden söpöjen tossujen kohdalla. Lähipiiriin on viime aikoina tullut (ja on edelleen tulossa) jonkin verran vauvoja, joten vauvaneuleet ja -langat ovat olleet aika ajankohtaisia (Hauskaa sinänsä, että tätä postausta kirjoittaessani sain kuvan pari tuntia sitten syntyneestä pienokaisesta, jonka äidin kanssa pidimme käsityötreffejä alkuviikolla). Vauvaneuleet myös valmistuvat aika nopeasti, joten niitä on siksikin kiva tehdä.

Boleron päivitys

Boleroita-postauksessa esittelin liudan aiemmin tekemiäni boleroita. Yksi niistä pääsi päivitettynä versiona edustamaan serkkutytön elokuisiin häihin. Ja se ei tietenkään ollut se bolero, jonka kerroin jääneen hieman keskeneräiseksi, keskeneräinen bolero odottaa edelleen yhdessä korissa viimeistelyä - tai todennäköisemmin purkamista / uudelleen tekemistä tai jotain... Tämän alkuperäisen boleron neuloin neljä vuotta sitten mummoni 80-vuotisjuhliin. Nyt alkuvuodesta (veljeni häihin) ostamani mekon kanssa bolero ei oikein sellaisenaan passannut, sillä takaosa oli mekon malliin nähden liian lyhyt, joten päivitys oli paikallaan.

Pikkupaita

Kesä on tullut ja sen myötä myös kesämekkokausi. Katselin tuossa mekkojani yhtenä päivänä, ja ärsyynnyin siitä, että kaikki vähän rennommat mekkoni ovat niin avonaisia edestä. Tähän ongelmaan tietenkin auttaisi oikeanlainen bolero, mutta kun boleroistakin kaikki kaapistani löytyvät ovat joko rinnan alta solmittavia tai sitten kokonaan avoimia vaihtoehtoja. Ai niin, paitsi se yksi pitkähihainen, joka kiinnitetään yhdellä napilla edestä, mutta siitäkään ei ole apua tähän ongelmaan. Selvä puute siis vaatekaapissa. Tämä ongelma ei onneksi ole kovin vaikea ratkaista. Niinpä kävelin kauppaan lankahyllylle, ja aloin etsiä sopivaa lankaa.

Verhotamppi

Tänään se tuli valmiiksi. :) Nimittäin viime postauksessa mainitsemani nypläystyö. Olin jo pitempään suunnitellut nyplääväni jonkinlaiset pitsiset verhotampit erään huoneen oviaukoissa oleviin verhoihin, ja nyt sain aikaiseksi tehdä toisen. Tai siis ensimmäisen. Toisen samanlaisen voisi vielä tehdä, vaikka totesinkin, että kapeampi voisi oikeasti olla toimivampi... Tai sitten tuo pitäisi tärkätä. Vähän kyllä suunnittelin, että tärkkäisin tampin, mutta en sitten ainakaan vielä ryhtynyt siihen puuhaan.

Ensimmäinen valmiina!

...jatkuu...

Pitsihihat II

Sitä piti sitten tehdä toinenkin vastaava, vaikka en kyllä aikonut. Enkä arvellut ehtivänikään. Löysin kivan mekon velipojan häihin vasta pari viikkoa ennen häitä, ja plussaa oli se, että edellisiin häihin tekemäni Pitsihihatin sopi myös tämän mekon kanssa erinomaisen hyvin. Siinä reilu viikko ennen häitä sitten kuitenkin rupesin ajattelemaan, että olisi se vaan mukava, jos olisi punainen bolero mekon kanssa laitettavaksi. Ja muistin myös, että minulla sattuu olemaan kaapissa punaista Dropsin Kid-Silk -lankaa 100 grammaa, ja tuosta määrästä pitäisi saada pieni neuletakki / bolero tehtyä oikeinkin hyvin. Totesin vain harmikseni, etten taida ehtiä enää ennen häitä sellaista tekemään, koska oli kaikkea muutakin valmistelua vielä sen verran tehtävänä. Kaivoin langat kuitenkin esiin, ja mietin, että minkälaisen niistä voisi tehdä. Ja päätin aloittaa. 

Pitsihihat

Tämä neule valmistui jo noin kuukausi sitten, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä vielä mitään tänne... On ollut muka kaikkea muuta sen verran. No, onhan tässä tosiaan lähipiirissä kahdet häät kuukauden kuluessa, ja molemmissa järjestelyissä olen lupautunut olemaan apuna... Häät riittänevät myös syyksi miksi tällainen neule piti tehdä. :) Minähän en nimittäin hihattomassa mekossa tarkene, varsinkaan talvijuhlissa, joten hihat piti saada. Ja olin jo aikoja sitten löytänyt mukavan näköisen boleron / hihattimen / mikä sitten lieneekään ohjeen Novitan Kevät 2009 -lehdestä, jonka pääsin nyt vihdoin toteuttamaan hyvällä syyllä, omilla muutoksillani tietenkin. Ohjeessa neule taisi olla nimeltään Pitsikaitalehihatin.

Prinsessasukat prinsessalle

"...että siitä kasvaisi tyttö." Vanhimman veljeni tytär täytti maanantaina 4 vuotta, ja pari vuotta vanhempi veljensä oli ohjeistanut lahjatoiveiden kyselijää, että neiti tarvitsisi jotain tyttöjen juttuja, jotta kasvaisi tytöksi. Isoveli oli tietenkin tuohtunut siitä kun pikkusisko änkeää leikkeihin mukaan. No, ihan vailla tyttömäisyyttä neiti ei kuitenkaan taida olla, sillä nähdessään näiden sukkien neuleohjeen (kuvassa sukat taisivat vieläpä olla marjapuuron väriset), hän heti totesi haluavansa tuollaiset. Niinpä täti-ihmisen ei auttanut muu kuin hankkia hammastikun kokoiset sukkapuikot (koivuiset tietenkin) ja alkaa töihin. 

Kokopitsinen tilauspusero

Tänään valmistui yksi ikuisuusprojekti. No, ei tuo varsinaisesti ikuisuusprojekti ollut, kesti vain vähän yli puoli vuotta tai jotain sinne päin. Keväällä muistaakseni sain siitä tilauksen ja langat sitä varten. Lanka on Novitan Rose, ja mustan värinsä ansiosta varsinkin viimeistelyt oli aika työlästä tehdä, jos ei ollut tarpeeksi valoisaa. Valmiiksi tuo kuitenkin tuli, ja näytti jopa ihan mukavalta. Kokeilin sitä itselleni eilen viimeistelemättömänä, ja arvelin, että kaipa se on riittävän sopiva. Tilaaja ei ole sovittanut puseroa vielä kertaakaan, ja mitatkin olivat hyvin suurpiirteiset. Paidasta piti tehdä mieluummin aika reilu ja löysä, joten päätin keventää sitä neulomalla sen kokonaan pitsisenä. Varsin reikäinen verkkopaita siitä tulikin. :)

Lahjuksia

Syksy muka jo kolkuttelee (huomennahan on jo syyskuu) ovella, vaikka oikea kesäkin vasta kunnolla alkoi. Töissä on edelleen ihan mukavasti hommia ja vapaa-ajanvietto-ongelmista ei ole tietoakaan. Isommat neuleprojektit ovat edelleen vain unelmissa ja usvaisina iltoina (ja aamuina) haaveilen, että olisipa mukavaa kietoutua uuteen ihanaan syvänpunaiseen mohairneuleeseen sohvan nurkkaan jonkun uuden kivan neuleen kanssa... Mutta saahan sitä haaveilla. Kyseiseen mohairneuleeseen olisi kyllä jo langat valmiina, joten JOSPA joskus sen vielä saisi tehtyä. Toistaiseksi olen joutunut tyytymään hieman pienempiin töihin. Nimittäin sukkiin. Ja sukkiin. Ja pöllöavaimenperään.

Nuorimmainen veljenpoikani täytti elokuun alkupuolella vuoden, ja hän on ollut jo pitkään kovin kiinnostunut avaimenperistäni. Tai avaimista - Kummin vain. Avaimenperäpöllöä on ilmeisesti äärimmäisen mukava pureskella, nahkainen logo tuntuu maistuvan erityisen hyvin. Ja avaimistakin kuuluu varmaan samalla ihan kiva kilkatus. Vaikka ei se tunnu siitä äänestä pelkästään olevan kiinni, koska toisessa avaimenperässä minulla on pelkkä auton avain ja sekin tuntuu kelpaavan pojalle ihan yhtä hyvin. :D No, oli siis tietenkin itsestään selvää mitä antaa pojalle syntymäpäivälahjaksi. Oman avaimenperän tietenkin. Virkkasin pöllön ja äidiltä sain jonkin vanhan avaimen, johon ei ilmeisesti ollut enää lukkoa tiedossa. Toiseksi "avaimeksi" laitoin toimistomme vanhan, katkenneen avaimen, josta oli katkennut pää hiottu sileäksi. Avaimet tietenkin putsasin ja desinfioin ja vielä keitinkin huolellisesti ennen kuin ne päätyivät avaimenperään. Ja lahja tuntui kelpaavan (myös vanhemmille sisaruksille). :) Minun avaimeni saivat kerrankin olla rauhassa.

Novitan 7 veljestä Raita -langasta neuloin sukat, ja niistä tuli itselleni ihan himppusen verran liian isot, ja loppujen lopuksi värikään ei ollut ihan sellainen kuin olisin halunnut, joten päätin ilahduttaa erästä ihanaa ystävääni niillä. Ja hänkin toivottavasti piti lahjuksestaan, jonka sai ihan muuten vain. :) Sukat tein sillä samalla mallilla, millä viime aikoina olen tehnyt monet muutkin sukat, etenkin Raita- ja Polkka-langoista. Eli resori ylös ja nilkkaan, muutoin sileää neuletta. Ja lankaakin meni se suunnilleen vakiomäärä, eli 150 gramman kerästä jäi hieman yli.

Lahjukset valmiina.

Itseäni lahjoin / lahjon uusilla pitsisukilla. Novitan 7 veljestä langasta nekin, värinä sinappi, jostain syystä olen viime aikoina vähän tykästynyt tuohonkin väriin. Vaaleampaakin keltaista minulla olisi ollut, mutta nyt tuntui enemmän tältä. Pitsikuvion ohje on Novitan 7 veljestä -lehdestä, teen vain sukat väärin päin, eli normaalisti, kun ne ohjeen mukaan aloitetaan varpaista. Näissäkin sukissa vartta on ihan mukavasti, pitsikuvioita on ennen kantapäätä 13, eli varrella on pituutta joku vajaa 30 cm, ehkä 28. Omat sukkani eivät ole ihan vielä valmiit, toisen kerkesin aloittaa vasta äskettäin, mutta ajattelinpa tässä samalla mainita niistäkin. :) Arvio langanmenekistä on noin 135 grammaa. :P

Itseäkin on hyvä välillä lahjoa. :)

---

Edit 2.9.2015

Sukat valmiina. Lankaa meni vain noin 120 grammaa. :o Ensimmäiseen sukkaan tein oikein hienosti kavennukset nilkkaan istuvuuden parantamiseksi, mutta toisesta ne unohtuivat työmatkalla neuloessa, enkä myöhemmin muistaessani jaksanut alkaa purkamaan ja tekemään uudestaan. :)

Kyllä täällä jo villasukkia tarvitaan! :)

Etuosan pitsikuvion lisäksi varressa
on  takana keskellä kapea pitsiraita.

Kevään viimeinen ja kesän ensimmäinen (Villasukka nimittäin)

Viime postauksessa jo totesinkin, että alkaa olla sesonki päällä töissä, eikä käsitöille juuri jää aikaa. Sen verran olen kuitenkin skarpannut tässä kylmän ja sateisen heinäkuun aikana, että tein parin toukokuussa valmistuneelle punaiselle villasukalle. Sukat on neulottu Novitan 7 veljestä langasta, jonka sain kerran ihanalta ystävältäni joululahjaksi uudistetun lankavyötteen kera. :) Ja tuo sukkien punainen värihän on tunnetusti paras sävy 7 veljeksen langoissa. Ainakin niin kauan, kunnes toisin todistetaan. 

Neuloin sukat iki-ihanilla 3 mm koivupuikoillani (jotka olen saanut toiselta ihanalta ystävältäni). En malta enää käyttää mitään muita sukkapuikkoja kuin noita koivuisia, ne vain ovat niin miellyttävät. Sukkien pitsikuvion lainasin vaaleanpunaisesta pitsibolerosta, josta olen kirjoittanut aiemmin tässä postauksessa. Lankaa sukkiin meni yhteensä noin 120 grammaa. Sukkamalli on nykyinen suosikkini: ylhäällä resori joustinneuletta 48 silmukalla, sitten varsi milloin mitäkin (usein lisään tähän osaan 1 s / puikko), sitten taas joustinneuletta (tässä vaiheessa kavennan silmukkamäärän 40 silmukkaan) ja jalkaterän osa normaalisti. Ja taas tuli juuri sopivat ja todella hyvin jalkaan istuvat sukat! :)

Tässä toiveena olisi ehtiä neuloa jatkossa hieman enemmän, etenkin yksi (tai siis kaksi tai kolme tai...) villapaitaprojekti(a) houkuttelisi kovasti... Ja itse asiassa yksi paita on jo tekeilläkin, tai ainakin se on suunniteltu ja siihen on langatkin olemassa. Nähtäväksi vain jää, onko sitä neulomisaikaa enempää ennen talvea. Joka tapauksessa voi kai toivoa, ettei seuraavien sukkien kanssa mene ihan yhtä kauaa kuin näiden. Seuraavat on nimittäin jo aloitettu, joten toiveissa olisi saada ne vielä tämän kuun aikana valmiiksi.

Sukan pitsipinta on verkkomainen.

Pitkät varret on kiva säilyttää makkaralla. :)

Ja nyt vain kovaa käyttöä!

Neulevuosi 2014, osa 1

Minulta on pyydetty sellaista blogikirjoitusta, jossa tehtäisiin katsaus viime vuoteen. Oli ajatuksena tehdä se heti tuossa alkuvuodesta, mutta en silloin ehtinyt, ja sitten ajattelin, että taisi jäädä tältä vuodelta tekemättä... Juuri tässä viime viikolla kuitenkin kuulin, ettei se ole vieläkään liian myöhäistä, ja pyyntö uusittiin, joten katsotaanpa mitä saan aikaan.

Vuosihan alkoi tämän blogin perustamisella, ja suuri osa viime vuoden postauksista kertoo vanhemmista töistäni, joten ehkä pieni kertaus viime vuoden neuleista on ihan paikallaan itsellekin. :) (HUHHUH, tässäpä hommia tälle illalle.)

Tammikuun postauksista näytti suurin osa kertovan vanhemmista töistä, mutta sain sieltä pari oikeasti tammikuussa tehtyä neulettakin kaivettua esiin. Ensimmäisenä taisi valmistua torkkupeitto, jonka aloitin jo opiskeluaikoinani Oulussa. Oli se siis jo aikakin saada valmiiksi! Seuraava tammikuun työ oli tilauspipo, eli ensimmäinen TÄNKIMÄÄTEIN-pipo. Toinenkin TÄNKIMÄÄTEIN-pipo (tilaustyö sekin) taisi valmistua tammikuussa, vaikka siitä vasta helmikuussa kirjoittelinkin. Ja vielä viimeiseksi, vaan ei suinkaan vähäisimmäksi, sain tammikuun lopussa itselleni tehtyä sen iki-ihanan pitsipuseron.

Torkkupeitto keinutuolille.

Tänkimäätein-pipo

Toinen pipo.

Pitsipusero. 

Helmikuussa tuli pitkästä aikaa kokeiltua ompelemista. Siis oikein ompelukoneella. Ja muutakin kuin verhoja. Ompelin vanhoista farkuistani vauvalle mekon. Ja taas sain myös ainakin yhden keskeneräisen neuletyön valmiiksi, kun neuloin punaiseen pitsipipoon sisävuoren.

Farkkumekosta tuli kamalan suloinen!

Taas yksi keskeneräinen vähemmän!

Maaliskuussa ompeluinnostus jatkui, ja veljentytär sai mekon isänsä vanhoista farkuista. Neuloakin ehdin, ainakin pipoja ja sukkia. Maaliskuussa valmistui myös alkuvuoden suurin urakka, eli tilaustyönä tehty pitsineuletakki. Ja joistakin muistakin alkuvuonna tehdyistä tilaussukista olen kirjoitellut, en muista enää minkä kuun aikana ovat valmistuneet.

Vanhoista farkuista on vaikka mihin!

Sirkus-pipot. :)

Alkuvuoden sukkasatoa.

Alkuvuoden sukkasatoa osa 2.

Ainakin nämä sukat valmistuivat tiettävästi maaliskuussa.

Pitsineuletakki mittojen mukaan.

Huhtikuussa tehtiin taas tilaustöitä. Vaikkakin tämä Ruohonvihreä asustesetti taisikin valmistua jo maaliskuun puolella. Velipojan Virolaispaita valmistui ennen pääsiäistä, ja voi että siitä tuli hyvä! Pääsin myös testaamaan sormenpäitten ja ompelukoneen neulan kestävyyttä ompelemalla muutaman merkin samaisen velipojan "intti"kassiin. Itselleni ehdin neuloa partiopipon ja tyyliin sopivat lapaset. Sain myös nyplättyä loimilankaliinan valmiiksi ja neulottua yhdet tilaussukat.

Asustesetti 7 Veljestä -langasta.

Tämä pusero vain on jotain niin ihanaa!

Sormet verillä, mutta mitäpä sitä ei veljensä puolesta tekisi!

Äiti sai tämän liinan lahjaksi, ja taisi tykätä. :)

Partiopipoon huovutin Pihtiputaan Partiolaiset ry:n logon.

Lämpimät sukat sopivasti vapuksi.

Jaahas, se näyttäisi siltä, etten pääsekään kahteen osaan jaetulla vuosikatsauksella, sillä en pysty lisäämään enempää kuvia! Täytyy siis ilmeisesti jakaa vuosi useampaan osaan. Eli kolmeen, mikäli se niin onnistuu. Toukokuusta elokuulle taitaa olla seuraava postaus (ja sille ei taida ihan hirveästi esiteltävää löytyä) ja sitten viimeiseen osaan jää syyskuulta joulukuulle. Jatketaanpa sitten jossain vaiheessa tuolla kesäkauden postauksella. :)

Tilauspipoja

Tuossa viime vuoden lopulla sain tilauksen pipoista. Yksi aikuisen pipo ja kaksi pienen tytön pipoa. Toiveena oli muhkea luonnonvalkoinen tupsupipo, aikuisen pipossa saisi olla vaikka vähän pitsiäkin. Langaksi valikoitui Dropsin Cloud, joka on paksua ja unelmanpehmoista villasekoitelankaa (72% babyalpakkaa, 21 % polyamidia ja 7 % merinovillaa). Puikkosuositus langalle on 9 mm. Itse käytin saatavuuden vuoksi 8 mm puikkoja. :) Tyttöjen pipot valmistuivat jouluksi, neuloin ne alareunan resoria lukuunottamatta puolipatentilla. Aikuisen pipoon tuli pitsineuleraitojen lisäksi neljän silmukan palmikkoja. Lisäksi sain samasta langasta itsellenikin puolipatenttisen tupsupipon. Lankaa lasten pipoihin meni tasan 50 grammaa / pipo, aikuisen pipoihin joku 80-100 grammaa. Tupsut mukaan luettuna.

Tyttöjen pipot ovat samanlaiset.
Eipähän pitäisi tulla tappelua siitä  kummalla on hienompi. :)

Vielä tupsu ja logo paikoilleen!

Pitsi- ja palmikkoraidat vuorottelevat tässä aikuisen pipossa.

Muhkea tupsu kruunaa peruspipon.

Poolokaulusneule

En meinannut malttaa mennä jouluyönä (-aamuna) nukkumaan, kun hoksasin, että voisin alkaa neuloa ITSELLENI villapuseroa. Päätin sitten kuitenkin nukkua ainakin muutaman tunnin ennen kun kaivan metsänvihreät Dropsin Karismat kaapista. Mallia neuleeseen katsoin Novitan Kevät 2012- lehdestä (Malli 72) - tai ainakin perusidean ja etukappaleen pitsikuvion sain ohjeesta. En halunut puserosta ihan niin laatikkomaista kuin arvelin ohjeenmukaisesta tulevan, joten tein neuleen omien mittojeni mukaan siten, että kavensin neuletta vyötäröltä ja lisäsin silmukoita taas ennen kainaloita saadakseni puserosta istuvamman. Minun neuleeni on myös pidempi kuin ohjeen neule, etenkin hihoista halusin riittävän pitkät, jopa niin, että hihansuun resori on taitettu. Silmukkamäärät eivät siis ole missään vaiheessa yhteneväiset ohjeen puseroon.

Neuloin puseron suljettuna neuleena lantiolta kainaloihin saakka. Hihat neuloin yhtä aikaa, joten hihansaumat piti ommella. Kainalokavennusten jälkeen tein yläosan kaarrokkeena, koska raglanhihat vain ovat niin paljon helpommat kuin istutetut hihat. Joustinneuleresorit on neulottu 3 mm pyöröpuikolla (kauluksen yläosaa lukuunottamatta), muuten käytin 4 mm puikkoja. Sivusaumojen sijasta tein parin silmukan nurjan pystyraidan kylkiin. Hihoihin mukailin yhden salmiakkiruudun levyisen pitsikuvion keskelle. Hihojen ja etukappaleen pitsikuviot on kohdistettu niin, että ne jatkuvat samalta tasolta kainalokavennusten jälkeen. Kauluksella on korkeutta noin 22 cm ja siitä ensimmäiset 10 cm on tehty 3 mm puikoilla. Lankaa puseroon meni noin 520 grammaa.

Pusero valmistui sopivasti uudeksi vuodeksi, ja siitä tuli heti uusi suosikkipaitani. Olen todella tyytyväinen puseroon! Etukäteen kyllä vähän jännitin, että minkälainen siitä loppujen lopuksi tulee. :) Karisma on 100 % villaa, joten se saattaa hieman kutittaa, mutta ainakaan vielä en ole siitä kauheasti joutunut kärsimään. Totesin vain, että seuraavaan Karisma-paitaan en tee noin korkeaa kaulusta, sen verran se kuitenkin kutittaa. Mutta varmasti voin sanoa, että kyseisestä langasta neulon vielä jossain vaiheessa itselleni lisääkin neuleita. (Yksi miehen pusero on tilauksessa, pitäisi jossain vaiheessa ehtiä hankkia siihen langat.)

Valmis pusero, ja vähintään niin hyvä kuin pitikin! :)

Ensimmäisen päivän saldo. :)

Melkein valmiin puseron sovittamista. Näyttäisi tulevan hyvä!

Hihojen pitsikuvio on mukailtu
etukappaleen kuvioinnista.

Takakappale on pääosin sileää neuletta.

Jämälangat saunan piippuun

Niinpä niin. Saunaan tarvitsisi piipun. Ja kiukaan. Nimittäin tuonne Pihtiputaan Partiolaisten eräkämpälle. Siellä on saunaremontti melkein valmis, ja nyt vielä viimeiset ponnistelut rahankeruun suhteen, että saataisiin sauna käyttökuntoon. Siellä on mm partiolaisten isät tehneet hienoa (talkoo)työtä, ja nyt on sitten meidän muiden vuoro. Adventtikalenterien myynnin lisäksi osallistumme huomenna lauantaina 29.11. taustajärjestömme Pihtiputaan ev. lut. seurakunnan adventtimyyjäisiin, ja myyjäisten tuotto menee tietenkin saunan piipun hyväksi. Niinpä siis minäkin päätin kantaa korteni kekoon ja hyödyntää paksut jämälangat. Tällä kertaa niistä tuli pipoja. Toivottavasti niitä ilolla ihmiset huomenna ostavat! :)

Kaikki 9 valmista pipoa (yksi jäi vielä kesken, saa nähdä ehtiikö valmiiksi myyjäisten aikana) ovat erilaisia. Yhteistä niillä on se, että kaikki on neulottu 7 mm sukkapuikoilla ilman ohjetta. Ja tietenkin kaikista löytyy TÄNKIMÄÄTEIN-logo. Käytetyistä langoista kaikkien lajike ei ole edes tiedossa, mutta tunnistamani langat olivat Novitan valikoimista. Tempoa, POPpia ja Kuuraa. Jokainen pipo taitaa olla myös eri kokoinen, joten jospa sieltä löytyisi jokaiselle tarvitsevalle sopiva yksilö. Ja annetaanpa sitten kuvien puhua puolestaan.

Tervetuloa ostoksille! :)

Tunnistamaton vaaleanpunainen lanka jalostui kahdeksi tupsupipoksi.
Vasemmalla pelkkää palmikkoa ja nurjaa, oikealla lisäksi pitsiraitoja.

Novitan Temposta tuli aikuiselle sopivan pipon lisäksi pikkupipo.

Raitapipot Novitan POP-langasta. Aikuiselle ja vauvalle.

Musta-harmaa pipo Novitan Tempoa, joustinneuletta.
Pörröinen sini-valkokirjava pipo on Novitan Kuuraa.
Sileän neuleen vuoksi alareuna rullautuu hauskasti.
Ylimmästä piposta ainoastaan harmaan raidan lanka-
merkki on tiedossa - se on Novitan Tempo.
Pipo ainaoikeinneuletta.

Sukkia

Huivikauluspuseron valmistuttua halusin tehdä välillä jotain pientä ja nopeaa. Niinpä olen neulonut sukkia. Oranssi 7 veljestä -lanka odotti kaapissa varmaan noin vuoden ajan pitsisukiksi päätymistä, joten aloitin niistä. Neuloin 3,5 mm puikoilla sukat, joiden pitsikuvion muokkasin Novitan lehdessä olleen pitsikaarroketunikan pitsikuviosta. Lankaa koon 36 sukkiin meni noin 140 grammaa, eli yksi kerä riitti hyvin, vaikka varrella on pituutta ja leveyttäkin ihan riittävästi.

Pitsineulesukat omaksi iloksi.

Seuraavaksi tarvitsin työmatkalle jotain helppoa neulottavaa, joten tämän syksyinen hankita (Novitan 7 veljestä Polkka) päätyi myös sukiksi. Polkka-langan kirjavuuden vuoksi nämä sukat neuloin resoreita lukuunottamatta sileänä neuleena 3,5 mm puikoilla, ja lankaa meni noin 120 grammaa koon 36 sukkiin.

Löysähköt varret menevät mukavasti
farkkujenkin lahkeen päälle.

Polkkaa jäi sen verran, että oletin siitä tulevan vielä kirjoneulesukat pienelle tytölle. Tein noin 3 vuotiaalle sopivat sukat siten, että peruslankana oli fuksian värinen Novitan 7 veljestä ja lisänä tuo Polkka. Lanka riitti, sitä vielä jäikin pieni määrä. Sukkiin meni yhteensä lankaa noin 70 grammaa, josta yksivärisen osuus on n. 40-50 grammaa.

Joku pieni tyttö tulee toivottavasti
ilahtumaan näistä sukista.

Lisäksi olen neulonut pikkuruisia sukkia toimitettavaksi Keski-Suomen keskussairaalan synnytysosastolle ja vastasyntyneiden teholle. (Lämpöä päästä varpaisiin - Neulo hyvä mieli) Pääasiassa olen käyttänyt sukkiin Novitan 7 veljestä -lankoja, vaaleansiniset ovat Vikingin Ville -lankaa. Lankaa tällaisiin pikkusukkiin menee noin 20-40 grammaa. Haasteessa on muuten neulomisaikaa vielä noin kuukausi, eli vielä ehtii mukaan talkoisiin neulomaan vastasyntyneille!

Tämän kokoiset sukat neuloo hetkessä!

Haarukkapitsibolero

No niin, nyt se on valmis. Vihdoinkin. En ole uskaltanut tehdä sitä loppuun aiemmin, koska en vain millään tuntunut ymmärtävän miten tuon pitäisi toimia, ja miten siitä muka pitäisi tulla bolero. En ole edelleenkään varma, teinkö sitä oikein, mutta ainakin se noin muistuttaa edes vähän boleroa. Iso se kyllä on, ei se tuossa kirjan kuvassa näytä ollenkaan niin isolta! En sitten tiedä yhdistinkö kappaleet jotenkin hassusti, vai oliko minulla vain niin paljon isompi käsiala... Veikkaan, tai siis syytän käsialaa. Tämä bolero saattaisi siis olla joutilaana, jos joku tarvitsisi... ;)

Boleron vaiheista unelmasta toteutukseen olen kertonut aiemmin kahdessa postauksessa: Uusia ideoita ja unelmia sekä Haarukkapitsiä. Ohje boleroon löytyy kirjasta Lankatekniikoiden käsikirja (toim. Ritva Koskennurmi-Sivonen). Käyttämäni lanka oli ohjeenmukainen SandnesGarnin Kitten Mohair, ohjeen arvio lankamenekistä oli 100 grammaa, todellinen menekki oli ehkä jotain 75 grammaa. Varastoistani ei löydy virkkuukoukkua kokoa 3,5 mm, joten käytin 4 mm koukkua. Tämä on tietenkin yksi syy siihen, miksi bolerosta tuli hieman isohko. En tosin tiedä haittaako  se oikeasti mitään, näin sen saa kiinnikin tarvittaessa. 

Haarukkapitsin tekeminen oli aivan helppoa ja mukavaa, tarvittavat pitsinauhat valmistuivat yllättävänkin nopeasti. Nauhat sitten aikansa odottivat, että yhdistäisin ne levyiksi, sekin vielä menetteli, sehän on melkein normaalia virkkaamista. Mutta sitten tulikin se hankala vaihe, eli boleron osien yhdistäminen. En kyllä vieläkään ymmärrä, miten voi olla muka niin vaikeaa käsittää tuo kohta ohjeesta! Mutta onneksi sekin vaihe on nyt (onnellisesti) takana.

Takaa.

Bolero kasaantui niskaan. :D

Ylettyy vaikka kiinni asti.

Kai se suurin piirtein näyttää siltä miltä pitikin.

Hiha. :P

Haarukkapitsiä

Hankin itselleni lauantai-iltana ihan ikioman pitsihaarukan. Eilen piti sitten heti kokeilla, miten se oikein toimii. Kerroin joskus alkuvuonna hankkimastani kirjasta (Lankatekniikoiden käsikirja), jossa oli muun muassa ohje haarukkavirkattuun boleroon. Harjoittelu on muuten ihan tylsää, joten tietenkin aloin heti haarukoida (tai siis haarukkavirkata) boleron osia. Suunnilleen puolet sain valmiiksi eilen illalla, melko nopeaa tuo tuntuu olevan. Ja ihan mukava tekniikka, ainakin toistaiseksi ollut. Saa nähdä mitä mieltä olen sitten, kun pitäisi alkaa yhdistellä nauhoja... No, kuvassa bolero näyttää ainakin niin sievältä, että jospa siitä joskus tulisi ihan valmiskin. :)

Haarukkapitsin harjoittelua SandnesGarnin Kitten Mohairilla.