Lahjuksia

Syksy muka jo kolkuttelee (huomennahan on jo syyskuu) ovella, vaikka oikea kesäkin vasta kunnolla alkoi. Töissä on edelleen ihan mukavasti hommia ja vapaa-ajanvietto-ongelmista ei ole tietoakaan. Isommat neuleprojektit ovat edelleen vain unelmissa ja usvaisina iltoina (ja aamuina) haaveilen, että olisipa mukavaa kietoutua uuteen ihanaan syvänpunaiseen mohairneuleeseen sohvan nurkkaan jonkun uuden kivan neuleen kanssa... Mutta saahan sitä haaveilla. Kyseiseen mohairneuleeseen olisi kyllä jo langat valmiina, joten JOSPA joskus sen vielä saisi tehtyä. Toistaiseksi olen joutunut tyytymään hieman pienempiin töihin. Nimittäin sukkiin. Ja sukkiin. Ja pöllöavaimenperään.

Nuorimmainen veljenpoikani täytti elokuun alkupuolella vuoden, ja hän on ollut jo pitkään kovin kiinnostunut avaimenperistäni. Tai avaimista - Kummin vain. Avaimenperäpöllöä on ilmeisesti äärimmäisen mukava pureskella, nahkainen logo tuntuu maistuvan erityisen hyvin. Ja avaimistakin kuuluu varmaan samalla ihan kiva kilkatus. Vaikka ei se tunnu siitä äänestä pelkästään olevan kiinni, koska toisessa avaimenperässä minulla on pelkkä auton avain ja sekin tuntuu kelpaavan pojalle ihan yhtä hyvin. :D No, oli siis tietenkin itsestään selvää mitä antaa pojalle syntymäpäivälahjaksi. Oman avaimenperän tietenkin. Virkkasin pöllön ja äidiltä sain jonkin vanhan avaimen, johon ei ilmeisesti ollut enää lukkoa tiedossa. Toiseksi "avaimeksi" laitoin toimistomme vanhan, katkenneen avaimen, josta oli katkennut pää hiottu sileäksi. Avaimet tietenkin putsasin ja desinfioin ja vielä keitinkin huolellisesti ennen kuin ne päätyivät avaimenperään. Ja lahja tuntui kelpaavan (myös vanhemmille sisaruksille). :) Minun avaimeni saivat kerrankin olla rauhassa.

Novitan 7 veljestä Raita -langasta neuloin sukat, ja niistä tuli itselleni ihan himppusen verran liian isot, ja loppujen lopuksi värikään ei ollut ihan sellainen kuin olisin halunnut, joten päätin ilahduttaa erästä ihanaa ystävääni niillä. Ja hänkin toivottavasti piti lahjuksestaan, jonka sai ihan muuten vain. :) Sukat tein sillä samalla mallilla, millä viime aikoina olen tehnyt monet muutkin sukat, etenkin Raita- ja Polkka-langoista. Eli resori ylös ja nilkkaan, muutoin sileää neuletta. Ja lankaakin meni se suunnilleen vakiomäärä, eli 150 gramman kerästä jäi hieman yli.

Lahjukset valmiina.

Itseäni lahjoin / lahjon uusilla pitsisukilla. Novitan 7 veljestä langasta nekin, värinä sinappi, jostain syystä olen viime aikoina vähän tykästynyt tuohonkin väriin. Vaaleampaakin keltaista minulla olisi ollut, mutta nyt tuntui enemmän tältä. Pitsikuvion ohje on Novitan 7 veljestä -lehdestä, teen vain sukat väärin päin, eli normaalisti, kun ne ohjeen mukaan aloitetaan varpaista. Näissäkin sukissa vartta on ihan mukavasti, pitsikuvioita on ennen kantapäätä 13, eli varrella on pituutta joku vajaa 30 cm, ehkä 28. Omat sukkani eivät ole ihan vielä valmiit, toisen kerkesin aloittaa vasta äskettäin, mutta ajattelinpa tässä samalla mainita niistäkin. :) Arvio langanmenekistä on noin 135 grammaa. :P

Itseäkin on hyvä välillä lahjoa. :)

---

Edit 2.9.2015

Sukat valmiina. Lankaa meni vain noin 120 grammaa. :o Ensimmäiseen sukkaan tein oikein hienosti kavennukset nilkkaan istuvuuden parantamiseksi, mutta toisesta ne unohtuivat työmatkalla neuloessa, enkä myöhemmin muistaessani jaksanut alkaa purkamaan ja tekemään uudestaan. :)

Kyllä täällä jo villasukkia tarvitaan! :)

Etuosan pitsikuvion lisäksi varressa
on  takana keskellä kapea pitsiraita.