27. helmikuuta 2014

Hupullinen mekko

Noniin, vihdoin aion kertoa tämän punaisen mekon tarinan. Olen jo aiemmin maininnut siitä ainakin tässä pitsikaarroketunikasta kertovassa postauksessa. Lanka on siis Novitan Katri akryylilankaa, ja tein siitä ensin pikkusiskolleni tunikan. Lankaa jäi yli ihan reilusti, joten totesin saavani siitä vielä itselleni mekon. Ohjetta minulla ei tietenkään ollut, mutta katsoin mallia silmukkamäärien suhteen juuri tuosta kyseisestä pitsikaarroketunikasta. Tein helmasta jonkin verran leveämmän ja aika paljon kavennuksia vyötärölle, sivusaumoihin. Rinnan alle tein nauhakujan langankiertojen avulla. Takakappaletta levensin hieman vyötärö-kainalo välillä, etukappaleessa taas enemmänkin (nauhakujan jälkeen) lisäilemällä silmukoita. Etukappaleen yläosan tein kietaisutyyppisesti. Ja yläosan hihoineen tietenkin kaarroketyylillä. Saumakohtiin laitoin pari nurjaa silmukkaa antamaan ilmettä. Eikä tarvinnut muistaakseni tehdä kuin kaksi kertaa tuo rintamus. Korkeintaan. :)

Aluksi tein mekosta huputtoman. Päättelin vain pääntien silmukat muutaman joustinneulekerroksen jälkeen. En kuitenkaan ollut tyytyväinen siihen, se kaipasi jotain. Joten jätin asian hautumaan ja neuleen käsityökoriin odottamaan. Vuodeksi tai pariksi. 2012 jouluksi halusin saada mekon valmiiksi, joten päätin tehdä siihen hupun. Poimin silmukat pääntieltä ja aloin neuloa. Hupun yläosan tein samaan tyyliin kuin kantapääkavennukset. Ja lopuksi vielä viimeistelin hupun ja kietaisuosan reunuksen joustinneuleella. Ja olin vihdoin tyytyväinen. :)

Nahkainen naru ja puuhelmet viimeistelivät mekon ilmeen. Halusin ehdottomasti mustan nahkanauhan, vaikka tiesin, ettei se kestä pesussa kovin hyvänä... Olen edelleen tyytyväinen nahkanauhaan, vaikka se onkin pesussa haalistunut aika paljon. Koska laiskuuttani en ole jaksanut sitä irrottaa mekosta ennen pesua. Mekko on kuitenkin mukava ja edelleen melko ahkerassa käytössä kylmänä vuodenaikana. Väri on IHANA.

Mekko valmis.
Takaa mekko näyttää tältä.
Sileää neuletta oli hyvä neuloa samalla kun teki jotain muuta.
Muutoin tuollaisia laajoja sileitä pintoja ei oikein jaksaisi neuloa...

Sukat ovat Novitan Tempo -lankaa.
Pitsikuvio sama kuin tässä pitsikaarroketunikassa.

21. helmikuuta 2014

Neuletakkia sovittamassa

Tänään pääsimme ensimmäistä kertaa kokeilemaan pitsineuletakkia ihan oikeasti. Olka- ja sivusaumat olin ommelut tuossa jonakin iltana. Ja voi kuinka hienoa olikaan, että neule vaikutti sopivalta ja asiakas tyytyväiseltä! :) Hihoistakin saimme otettua loput tarvittavat mitat, joten nyt pääsen jatkamaan niiden neulomista. Tällä hetkellä hihoista on neulottu n. 15 cm. Enää vajaa 40 cm ennen kainalokavennuksia. Melkein valmiit siis! ;)

Pitsineuletakki alkaa pikkuhiljaa valmistua...

Tänään oli hyvä päivä muutenkin (vaikka Suomi hävisikin Ruotsille...), sillä sain vihdoin kauan odottamani Paketin Turun Leimasintehtaalta. Taidanpa kuitenkin kertoa siitä enemmän vasta joskus myöhemmin. ;)

19. helmikuuta 2014

Punainen pitsipipo

Totesin eilen, että tarvitsen uuden pipon. Ostin nimittäin alennusmyynnistä toppatakin. Ja suosikkipiponi on hieman vääränsävyistä punaista sen takin seurana pidettäväksi. No, ei hätää. Kaapistani löytyi eräs joskus tehty kirkkaanpunainen pitsipipo, joka on tehty muistaakseni kaksinkertaisesta Nalle-langasta (Novita), ja on niin karhea, etten ole voinut sitä käyttää. Pipo siis päätyi muutamaksi vuodeksi keskeneräisten töiden seuraan odottamaan sitä aikaa, jolloin teen pipoon vuoren jostain pehmeämmästä langasta. Langankin olin jo varannut valmiiksi: valkoinen Novitan Wool, jota jäi yli jostain vauvaneuleesta (vajaa 100 g, arvelin sen riittävän).

Eilen illalla sitten hieman aloittelin pipon sisävuorausta ja tänään Suomi-Venäjä -pelin erätauoilla ja pelin jälkeen tein sen loppuun. Peli oli sen verran jännä, ettei sen aikana pystynyt keskittymään edes tuollaiseen perusneuleeseen. :D Vuoraus on siis vain melko löysänä tehtyä sileää neuletta. Valkoinen vuori näkyy mukavasti pitsineuleen läpi. Ettei nyt liian punaiseksi menisi... Lankaa olin varannut riittävästi, sitä jäi sellainen reilu 1,5 metriä päättelyn jälkeen.

Tuo pitsipipon ohje oli aikoinaan Suuri Käsityö 8/2010 -lehdessä. Tupsua en halunnut pipooni tehdä. Ja toinen ohjeesta poikkeaminen oli tietenkin tuo vuorikerroksen neulominen. Lanka ei myöskään ollut ohjeen mukainen, joten tein sen kaksinkertaisena langasta, jota minulla sattui olemaan. Puikot olivat varmastikin 7 mm pitsiosassa ja 3,5 mm tuossa vuoressa.

Valmis pitsipipo. Ei pistele enää.

Tästä kuvasta saa väristä paremman käsityksen.
Tähän pipoon en taida TÄNKIMÄÄTEIN-nappia laittaa. Täytyy keksiä joku muu ratkaisu logoksi. Ja ei, en laita myöskään samanlaista logoa kuin tässä pitsipuserossa! Nahkapala voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu! Täytyy vain ensin hankkia nahkaa. :) Nyt on siis taas yksi keskeneräinen työ vähemmän! Joskus vielä saan tuon hyllyn kaapista kokonaan tyhjäksi! Ehkä...

17. helmikuuta 2014

Vanhojen farkkujen uusi elämä

Tänään kaivoin ompelukoneen esiin, koska piti paikkailla vähän poikien työvaatteita. Ompelukoneeni onkin saanut avustaa lähinnä tuollaisissa vastaavissa korjaustöissä. Muutamat verhot olen toki ommellut. Ja säkkituolin. Siinäpä taitavatkin olla omalla koneellani tekemäni työt. Joten päätin, että on aika kokeilla jotakin muuta välillä.

Uusimmassa Suuri Käsityö -lehdessä (2/2014) oli kaavat pienen tytön söpöön farkkumekkoon. Päätin kokeilla, osaisinko ommella sellaisen. Ihan ohjeen mukaan en tietenkään mekkoa tehnyt, sehän nyt olisi ollut aivan liikaa vaadittu, mutta lehdessä olleita kaavoja kyllä käytin sellaisenaan. Tein mekosta ihan pienelle vauvalle sopivan, että farkkuni riittävät siihen. Ja ettei tarvitse sitä ihan kaikista kuluneinta kangasta mekkoon käyttää. En halunnut ommella yksityiskohtia trikoosta (vaaleansinisenä ja valkoisena olisi kyllä sitäkin löytynyt varastoistani), koska en pidä trikoon ompelemisesta. Tein siis kauluksen ja nappilistan sekä hihansuut vaaleasta puuvillakankaasta, jonka ostin aikoinaan erästä laukkua varten. Laukku aikansa palveli käytössä, sittemmin paloja siitä on päätynyt erilaisiin töihin. Kuten esimerkiksi tämän pitsipuseron TÄNKIMÄÄTEIN-merkkiin ja tässä postauksessa esitellyn virkatun juhlalaukun vuoreen.

Napit ovat Dropsin valikoimasta, 20 mm poltetut puunapit, joita minulla sattui olemaan juuri tarvittavat 4 kpl. Nämä ovat 5 mm pienempiä nappeja, kuin mitä olen TÄNKIMÄÄTEIN -pipoissa käyttänyt logona. Alimpaan nappiin toki kirjoitin tuttuun tapaan TÄNKIMÄÄTEIN. Vedenpitävällä piirustuskynällä. Toivoakseni jouduin viimeistä kertaa turvautumaan sellaiseen menetelmään!

Mekosta tuli aika söpö. Vaikka loppuvaiheessa olinkin jo menettää hermoni sen kanssa. Toinen hihansuu piti tehdä kolme kertaa ennen kuin sain sen oikein päin. :D Napinlävet olivat myös varsinainen murheenkryyni. Ainoastaan se neljäs, joka oli tietenkin alimmainen eikä ylimmäinen, onnistui ihan hyvin. Voin kertoa, että tällä kärsivällisyydellä varustetulle henkilölle se oli melkoisen tuskastuttavaa. Mutta valmiiksi sain sen. Ja voin olla nyt tyytyväinen. Se oli juuri sopiva vanhimmalle nukelleni (tuo nukke on lähes yhtä vanha kuin minäkin...). :D

Taskujen tummempi farkkukangas on peräsin samoista
farkuista kuin muukin mekko, takataskujen kohdalta.
Lähikuva TÄNKIMÄÄTEIN -tekstistä.

Lahkeen sivusauman ansiosta mekon helmassa on poikkileikkaus.

Jotain vielä jäi jäljellekin...

15. helmikuuta 2014

Laukkuja ja kasseja

Lauantain kunniaksi ajattelin kertoa teille tekemistäni laukuista. Muutamia olen "urani" aikana tehnyt. Ihan ensimmäisen kerran tein laukun jo koulussa käsityötunnilla. Se oli keltainen. Virkkasin sen paksusta puuvillalangasta. Kooltaan laukku oli melko iso ja malliltaan suorakulmainen, melko litteä. Siinä oli läppä ja pitkä hihna. Muistaakseni ei mitään kiinnitysjärjestelmää. En muista koskaan käyttäneeni kyseistä laukkua, ja olenkin jo aikoja sitten purkanut sen. Eihän nyt hyvää lankaa hukkaan voi heittää. :P Kuvaa tuosta tekeleestä ei ole.

Viime kesänä hoksasin, että tarvitsen valkoisen juhlalaukun eräiden ystävieni häihin. Ja koska en olisi ehtinyt enää ostoksille mihinkään, päätin tehdä sen itse. Olin löytänyt Suuri Käsityö 3/2013 -lehdestä sievän virkatun kirjekuorilaukun, ja sen tyylistä ajattelin tehdä. Loppujen lopuksi tein kuitenkin aivan erilaisen. :D 

Virkkasin laukun pääasiassa Sirdar Snuggly Baby Bamboosta. Lankaa oli jäänyt yli kummitytölleni tekemästä puserosta n. 50 g. Ihan kokonaan tuo määrä ei laukkuun riittänyt, vaan virkkasin läppään raitoja kaksinkertaisella Novitan Kotiväki -langalla. Samoin reunuksen huolittelu ja hihna on tehty Kotiväestä. Laukku on tehty kokonaan kiinteillä silmukoilla ja kevyesti hohtava bambulanka antaa sille mukavan juhlavan ilmeen. Tein sisävuorauksen alushameesta ylijääneellä palalla, ja vuoren ja laukun väliin laitoin vahvikkeeksi roskikseen menossa olleen laminoidun tulostuspaperin. Varsinainen ekolaukku siis sisäpuolelta. ;)

Virkattu kirjekuorilaukku. Kokoa laukulla on n. 20x 13 cm.
Syksyllä löysin aivan ihanan väristä Novitan Crystal -lankaa. Punaista tietenkin. Olin joskus jotakin ohjetta etsiessäni bongannut Novitan nettisivuilta kivan kassin ohjeen. Ohje löytyy myös Novitan Syksy 2010 -lehdestä. Tämä kassi oli tehty Novitan Crystal ja Isoveli -langoista. Onnekseni löysinkin Joensuusta syyskuun alussa Crystalin sävyyn sopivaa verenpunaista Isoveli-lankaa, joten ei muuta kuin neulomaan! Kassi valmistui todella nopeasti 10 mm puikoilla. Yläreuna on joustinneuletta, muutoin helmineuletta. Ihan ohjeenmukaista en kassista tehnyt, lähinnä hihna ja koristeet ovat poikkeavia.

Tällä kassilla on kokoa n. 30x30 cm.
Crystal-langan paljetit tuovat hieman blingblingiä arkeen. :P

Kummitytöilleni päätin tehdä laukut joululahjaksi tuosta Crystal - Isoveli -yhdistelmästä. Toinen tytöistä sai punaisen, omasta kassistani ylijääneistä langoista (joku oli taas varannut lankaa ihan reilusti...). Lankaa on edelleenkin sen verran, että jotain pientä vielä voisi tehdä. Toiselle kummitytölleni tein violettiin vivahtavan kassin, Crystalin sävy taisi olla vadelmanpunainen, mutta Isoveliä ei löytynyt samaa sävyä, joten valitsin yhteensopivaa violetin sävyä. Näihin laukkuihin minulla ei ollut ohjetta, mukailin ne tuosta kassin ohjeesta. Tein vain aika reilusti pienemmät. Ja ilman kavennuksia. Taisin tähän punaiseen tehdä sivupalat erikseen, violetti on muistaakseni yhdestä palasta tehty, kuten omakin kassini. Se on vain neulottu poikittain, joten siinä ei ole ylhäällä joustinreunaa.

Toinen kummityttöni sai punaisen,

toinen violetihkon laukun joululahjaksi. 

Tällaiset kassin kahvat olen joskus tullut hankkineeksi. Niistä tulee joskus kassi.
Kunhan löydän sen täydellisen mallin ensin. :)

13. helmikuuta 2014

Kummipojalle neuleita osa 2

Kirjoittelin aiemmin kummipojalle tekemistäni joululahjaneuleista. (Juttu löytyy täältä.) Lupasin kirjoittaa myös kahdesta aiemmin tekemästäni neuleesta, jos ja kun saan ne jossain vaiheessa kuvattaviksi. Toinen järjestyikin helposti, siitä ottamani kuvat ovat olleet jo jonkin aikaa odottamassa. Joten tässäpä hieman puseron taustoja.

Ohje oli Novita syksy 2007 -lehdessä ja ihastelin paitaa jo lehteä ostaessani. Päätin, että tuollaisen vielä teen, sopivan tilaisuuden tullen. Ja vihdoin vuonna 2010 päätin toteuttaa tuon aikomuksen. Tuolloin hieman yli vuoden ikäinen kummipoikani oli itsestään selvä kohde puseron saajaksi. Ohjeessa suositeltiin Novitan Mamboa langaksi, mutta tietenkin sen valmistus oli jo lopetettu. Tein siis puseron kaksinkertaisesta 7 veljestä -langasta. En enää muista minkä kokoisen puserosta tein, enkä paljonko siihen meni lankaa. Puikot olivat kuitenkin uskoakseni kokoa 6,5 mm. Ja puserosta tuli melko iso... No, eipähän ainakaan jäänyt heti pieneksi. Pusero menisi pojalle vieläkin, se on vain jäänyt hieman lyhyeksi. Varsin pitkäikäinen lahja siis.

Neuleessa on 1 o, 1 n joustinneuleresorit, muutoin se on helmineuletta. Kaulus on kokonaan joustinneuletta. Tein resoreihin kontrastivärisen raidan, koska halusin hieman ilmettä puseroon. Ja koska minulla sattui olemaan yksi kerä sinistä 7 veljestä lankaa aivan joutilaana. Kummipoika selvästi tykkäsi neuleesta, koska eräänä päivänä hän ei olisi ollenkaan halunnut ottaa sitä pois päältään. Pusero onkin varmasti lämmin, ja mallinsa vuoksi sitä on hyvä pitää jonkun ohuen paidan päällä. Ulkoiluneuleeksi siis oikein hyvä.


Helmineule antaa puserolle muhkean ilmeen.

Puseron korkea kaulus toimii sekä pystyssä että taitettuna.

11. helmikuuta 2014

Mohairhuppari

Rakastuin tähän neuleeseen heti ensisilmäyksellä. Ohje löytyi viime vuoden (2013) ensimmäisestä Suuri Käsityö -lehdestä. Samassa lehdessä oli myös muitakin ihania ohjeita, mutta en ole vielä ehtinyt toteuttamaan muita kuin tämän. Lehden ohjeessa käytettiin Lang Yarnsin Alpaca Superlight -lankaa, mutta itse tein hupparin Classic Yarnin King Kid Silkistä, jota olen aiemminkin kehunut (ainakin tässä bolero-postauksessa).

Löysin aivan ihanaa vihreää lankaa, ja ostin sitä varalta vähän enemmän (kuten paha tapani on...), joten lankaa riitti tämän hupparin lisäksi vielä boleroonkin. Ja jotakin siitä vielä saisi. :) Vihreän neuleen taisin tehdä enimmäkseen ohjeen mukaan koossa xs, tein vain tuon yläosan kaarrokkeena, koska en pidä saumojen ompelemisesta. :D Lankaa meni kaikkiaan n. 100 g, eli neule ei todellakaan paina liikaa! Neule on pääasiassa sileää neuletta, tehty melko isoilla (6mm) puikoilla, joten se valmistuikin nopeasti.

Syksyyn orientoituessani aloin haaveilla tietyn sävyisestä oranssista mohairhupparista myös. En löytänyt mistään oikean sävyistä silkkimohairia, enkä ollut törmännyt tuohon Classic Yarnin lankaan muualla kuin eräässä Jyväskyläläisessä käsityökaupassa (http://www.pikkulinna.fi/), elättelin toiveita, että Classic Yarnilla voisi olla juuri haluamani sävy. Olin jopa melko varma siitä. Joten kun satuin kuulemaan serkkuni olevan menossa käymään Jyväskylässä, pyysin häntä poikkeamaan kaupassa katsomassa löytyykö tuota samaa lankaa oranssina. Ja aivan oikein, sain lankani ja olin tyytyväinen!

Oranssista neuleesta tein hieman erilaisen, esimerkiksi laitoin siihen istutetut hihat siinä toivossa, että neule pysyisi paremmin paikallaan. Myös reunukset tein erilailla. Vihreässä neuleessa on joustinneulereunukset, oranssiin tein ne ainaoikeinneuleella, samoin kuin vyön. Muutoin neuleet ovat suunnilleen samanlaiset. Ihanat.

Todennäköisesti teen näitä vielä lisääkin, ainakin punaiseen taitaisi olla langat, samoin kuin tummanvihreään. Harmaaseen ja valkoiseenkin olisi, mutta niistä olin ajatellut tehdä jotain muuta. Saatan jopa muistaa mitä. ;) Tuon tummanvihreän (Dropsin) silkkimohairin ostin alunperin tätä neuletta varten, mutta kun löysin tuon Classic Yarnin vihreän, meni suunnitelmat uusiksi. Punaisen ostin alunperin samassa lehdessä olevaa boleroa varten, hieman reilusti onneksi, joten taidankin tehdä siitä tällaisen. Ehkä ilman vyötä kuitenkin tällä kertaa. Tuossa oranssissakin on tuo alkuperäinen vyö ollut aika vähällä käytöllä.

Tämä silkkimohairhuppari valmistui helmikuun lopussa.

Ohut neule lämmittää yllättävän paljon kun se on oikeaa materiaalia.
Tällä neuleella tarkeni viime pääsiäisenä ulkona ilman takkia. Ainakin P-Karjalassa.

Syyskuun lopulla valmistui samantapainen neule oranssina.

Tästä tuli heti suosikkineuleeni.
Myös oranssissa hupparissa on neulottu vyö.
Pidän noista neuletakeista niin paljon, etten malta laittaa niitä kaappiin piiloon. Tuossa nuo roikkuvat henkarissa vaatekaapin seinustalla. Niiden värit ovat niin piristävät, että tulen hyvälle mielelle jo katsomalla niitä. Ainoa ongelma niissä on karvanlähtö. ;) Esimerkiksi autonpenkit tuntuvat vetävän puoleensa niitä. Samoin miesten mustat puvuntakit. :P

10. helmikuuta 2014

Kirjontaakin kerran kokeilin :)

Niin tosiaan, olenhan minä joskus kokeillut kirjomistakin. Vaikka enimmäkseen kirjonnan kokemukset ovat painottuneet katseluun. Kirjomalla saa tehtyä vaikka mitä hienoja juttuja, minulla ei vain oikein kärsivällisyys tahdo riittää sellaiseen työhön. Mummoni ja isotätini ovat ainakin kirjoneet upeita töitä, niitä ihastellessa alkaa itsestäkin tuntua, että voisihan tuotakin joskus kokeilla. Koulussa toki olen tehnyt vohvelikangaspyyhkeitä ja muita vastaavia kirjontatöitä.

Vuonna 2011 sain hyvällä syyllä kokeilla tuota kirjomista, kun teimme porukalla eräälle pariskunnalle häälahjaksi päiväpeiton kirjoituista paloista. Kankaat ja kirjontalangat sai hankkeen toimeenpanijoilta, muuten oli vapaat kädet. Ei sitten muuta kuin mallia keksimään.

Kehittelin itse tuon mallin ja tuskailin sen kanssa tovin jos toisenkin. Tekstin olin löytänyt jo aiemmin vessapaperista. Lambilla kun oli niitä ihania rakkausrunovessapapereita. Tuon viisauden ympärille sitten kehitin muun mallin. Kukkasia täytyi tietenkin saada mukaan muistuttamaan minusta ja ammatistani. En kyllä muista laitettiinko työhön muuten omaa puumerkkiä...

Ensimmäinen virallinen kirjontayritys tuotti tällaisen tuloksen.

Suoraan sanottuna malli näytti paremmalta paperille piirrettynä kuin kankaalle kirjottuna, siitä syystä en varmaan olekaan kirjonut sen koommin muuta kuin pehmoeläinten silmiä ja kuonoja ja muuta vastaavaa, jolla ei ole niin suurta merkitystä. Ehkä vielä joskus kuitenkin otan kirjontaneulan käteeni ja harjoittelen salaa... Lauantaina katselin jo kirjontalankoja, olisi ollut niin hienon värisiä, että melkein teki mieli ostaa. Tyydyin kuitenkin vain ostamaan kuminauhaa ja farkkuneuloja ompelukoneeseen. Ja ihastelemaan neulontalankoja veljentyttären kanssa (hän olisi halunnut kaikki pinkit ja vaaleanpunaiset, itse olin enemmän kiinnostunut viininpunaisista ja tummansinisistä. Ja vihreistä). Pitsihaarukkaa ei (onneksi) ollut valikoimissa. ;)

8. helmikuuta 2014

Purkuhommia

No niin, jouduin siis kuitenkin purkamaan, vaikka aina yritän sitä viimeiseen asti välttää. Ja purkuun joutui siis tilausneuletakin etukappaleista varmaan puolet...! Teen siis kyseistä neuletta tilauksesta eräälle ystävälleni, ja olen kertonut siitä aiemmin jo ainakin tässä ja tässä postauksessa. Ja vielä tässäkin postauksessa aihetta sivutaan.

Neuleesta oli alun perin tarkoitus tulla kietaisuneuletakki, jonka etukappaleet menisivät koko alaosastaan päällekäin (samaan tyyliin kuin tässä neuleessa). Matkan varrella malli muuttui sen verran, että etukappaleista tuleekin enemmän tämän neuleen etukappaleiden tapaiset, eli ne eivät mene päällekäin ollenkaan. Nauhan kohdalle tulee todennäköisesti esimerkiksi hakaskiinnitys, jotta etukappaleet eivät karkaa käytössä kainaloihin.

Neuleen takakappale on ollut valmis jo hyvän aikaa, etukappaleet (teen ne molemmat yhtä aikaa samoilla puikoilla, jotta saa kavennukset ym. helpommin samalle korkeudelle) olivat myös hyvällä mallilla, kainalokavennukset jo tehty, kun huomasin, että "kaula-aukon" kavennuksia olisi pitänyt alkaa tehdä jo hyvän matkaa aikaisemmin kuin mitä aloitin, jotta neule on järkevän näköinen. Sen siitä saa kun kuvittelee osaavansa tehdä ilman ohjetta! ;) No, onneksi ongelma ei kovin suuri ollut. Ei muuta kuin purkamaan ja sitten tekemään entistä ehompaa. Tosin siinä vaiheessa meinasi hieman alkaa ahdistaa, kun huomasi, että saa purkaa oikeasti NIIN paljon. Mutta jospa se tästä taas joskus iloksi muuttuisi. :D

Purkulankoja näyttää riittävän loputtomiin...
Olen kuitenkin koko viikon yrittänyt saada ne takaisin neuleeseen. 

PS. Tällä viikolla (KV Poropäivänä) tuli postilaatikkoon uusin Suuri Käsityö. Siellä oli taas kivoja ohjeita, jotka houkuttaisivat tekemään... Mutta en voi aloittaa mitään uutta, ennen kuin saan nämä kaksi keskeneräistä neuletta tehtyä. Ai mitkä kaksi? No tämän neuletakin tietenkin ja lisäksi sen yhden neuleen, mistä puuttuu enää vain hihat ja viimeistelyt. ;)

6. helmikuuta 2014

Siskon joululahjaneule (vm. 2012)

Jouluna 2012 päätin ilahduttaa myös siskoani neuleella. Itseäni ilahdutin saman joulun alla lopultakin valmistuneella neulemekolla, josta olen jo aiemminkin maininnut. Vieläkään en kerro siitä sen enempää. :P

Siskolleni tein raidallisen peruspuseron  Gjestalin Maija -langasta. Neiti valitsi itse värit ja toivoi samantyylistä kuin eräs ikivanha H&M:lta ostettu neulepuseroni. Ohjetta ei siis taaskaan ollut, ja kokokin taisi perustua arvioon. Mallitilkkua en ainakaan neulonut, joten katsoin varmaan tapani mukaan tiheyden lankavyötteestä, ja oletin tekeväni samankokoista. Hyvin toimivaksi todettu menetelmä. ;) Käyttämääni puikkokokoa en muista varmaksi, mutta muistelisin käyttäneeni sileässä neuleessa 4 mm puikkoja (suositus langalle 3-3,5 mm). En kyllä millään muista myöskään paljonko puseroon meni lankaa. Valkoista kuitenkin jäi 50 g ja fuksiaa vajaa 150 g. Nyt kun vielä muistaisi kuinka paljon olin varannut niitä... Tämä pusero valmistui hyvissä ajoin, viimeistään aatonaattona... Ja olisin voinut aivan hyvin pitää sen itsekin, täytyy varmaan kinuta se takaisin, sitten kun jää siskolle pieneksi... ;)

Puserossa on helmassa ja hihansuissa n. 10 cm korkeat resorit joustinneuletta, samoin pääntien parisenttinen resori on 2 o, 2 n -joustinneuletta. Muutoin pusero on kainaloihin asti suorana neulottua sileää neuletta. Väriraidan korkeus on 4 kerrosta. Mukavan pirteä pusero ei ole liian paksua neulosta, koska lanka on suhteellisen ohutta ja käyttämäni puikot taas olivat suositusta paksummat. :)


Peruspusero on helppo tehdä ilman ohjettakin.
Fuksiasta Maijasta sai vielä sukat seuraavalle joululle.
Sukkien ohje muokattu Novitan 7 veljestä -lehdestä.

4. helmikuuta 2014

Uusia ideoita ja unelmia

Sain eilen postissa Juju-kerhon viimeisimmän kuukaudenkirjan. Kirja piti toki heti illalla selata läpi, ja vaikutti kyllä siltä, että pitäisi päästä taas kokeilemaan kaikkea uutta. Erilaisia tekniikoita nimittäin. Tähän menessä pääpaino on ollut neuleissa, joskus nyplään ja melko harvoin virkkaan. Käpypitsiä en ole vielä ehtinyt kokeilemaan, mutta jonkin verran olen aiheeseen perehtynyt, ja käpy (ja ohjekirja) on jo valmiina odottamassa Sitä Päivää.

Ai niin, olen myös kutonut. Kangaspuilla tietenkin. Olen ominut isomummon vanhat pienet kangaspuut, ja lapsena jonkin verran opettelin niiden käyttöä. Sen seurauksena äidiltä varmaan vieläkin löytyy jos jonkinlaisia tekemiäni poppanoita. Muistaakseni yksi oli jopa ihan hieno. ;) Se harrastus joutui "pauselle", kun loimilangat loppuivat. Kangaspuut ovatkin sitten siirtyneet jonnekin varastoon. Ne odottavat siellä, että saan sen haaveilemani käsityöhuoneen, jonne myös ne mahtuvat. Tässä vaiheessa minulla ei oikein ole niille sopivaa tilaa kotona, vaikka ne melko pienet ovatkin.

Kyseessähän on siis tämä kirja.
Mutta takaisin tuohon kirjaan. Kirjassa perehdytään eri tekniikoihin (virkkaus ja sen "alalajit"), koukkuaminen, kinnasneulatekniikka, käpyily, ommeltu pitsi, nypläys, aurinkopitsi, jne. Jokaisesta tekniikasta on myös esimerkkiohjeita. Erityisesti minua kiinnostaisi kokeilla sen käpyilyn lisäksi koukkuamista ja haarukkapitsiä.
...Ja varmaan myös kaikkia muitakin. :P

Tämä bolero oli syy kirjan tilaamiseen. ;)
Kirjassa oli ihana bolero haarukkapitsi-osiossa. Parasta tässä on se, että minulta löytyy ohjeenmukaista lankaa, eikä yhtään enempää tai vähempää kuin täsmälleen oikea määrä. Tilasin lankaa joskus, mutta en enää muista minkä takia. Viimeksi lankavarastoani penkoessani mietinkin, että mitähän tuosta (noin pienestä) määrästä voisi tehdä. Ja nyt se selvisi. Ei tarvitse enää kuin hankkia pitsihaarukka (tai mikä se työväline sitten onkaan nimeltään) ja toteuttaa unelma! :)

3. helmikuuta 2014

Terveisiä lankaostoksilta! :)

Oi joi, tänään oli selvästi mun päivä, vaikka ei ensin siltä tuntunukkaan... Lähin hakemaan viininpunasta Karismaa (Drops) ja katoin, että Äänekoskelta Neulotuksesta pitäis ainaki löytyä. Mutta kuinkas kävikään. Kaikki oli jo myyty! :o Samoin oli laita punasen Extra Fine Merinon kanssa. Mutta onneks Jyväskylän Poppelista löyty juuri oikeaa Karismaa. Ostin kaikki loput. :D Pelkäsin, ettei sielläkään ole, koska verkkokaupassa ei ollut sitä tarjolla. (Eikä sitä löytynyt Lahden Kärkkäiseltäkään kuin yksi ainoa kerä.) Ja kyllä tuli hyvä mieli, vaikka Extra Fine Merinoa ei sieltäkään löytynyt punaisena. Onneksi korvaava tuote löytyi. Eli ei muuta kuin unelmoimaan uusista neuleista... Ja kiireesti tekemään keskeneräiset valmiiksi, että pääsee aloittamaan uutta! :)

Iki-ihana viininpunainen Karisma ja kirkkaammaan punainen Cotton Merino Dropsilta
ilahduttivat kovasti. Taustalla oleva vihreä on erääseen tilausneuleeseen varattua Novitan
7 veljestä -lankaa ja harmaa itselleni joskus tulevaan pitsipuseroon Novitan Tennesseetä.

2. helmikuuta 2014

Toinen TÄNKIMÄÄTEIN-pipo

Sain nyt viimeinkin toimitettua tilaajalleen jonkin aikaa valmiina odottaneen pipon. Pipo on tehty Vikingin Ville -langasta, kaksinkertaisena, 7 mm puikoilla. Lankaa meni noin 85 grammaa (kukka mukaan luettuna). Nappi Dropsin valikoimasta. Ja edelleen piti tussilla kirjoittaa tuo teksti. Jospa sitä tässä jossain vaiheessa saisi aikaiseksi selvittää sen polttomahdollisuuden. Vinkkejä otetaan vastaan! :)

Pipo valmis. Alla paljon kehuja keränneen pitsipuseroni keskeneräinen takakappale .
Kuva (kuten useimmat itseni ottamat) on otettu kännykän kameralla, joten laatu ei välttämättä ole paras mahdollinen. ;) Kyllähän tuosta onneksi selvän saa, se riittäköön.

Seuraavana ohjelmassa tilaussukkia. Yhdet ovat jo valmiina. Tilatussa pitsineuletakissa on taas tauko meneillään aikataulujen vuoksi, joten täytyy keksiä jotakin muuta tekemistä. Jos uskaltaisi, voisi kurkata tuonne kaappiin, ja katsoa olisiko siellä joku sellainen isompikin keskeneräinen työ, joka olisi hyvä tehdä loppuun tässä välissä...