30. huhtikuuta 2014

Vappusukat

Saatiin taas vapuksi tällainen perinteinen vappusää. Lunta sataa ja tuulee ja on kylmää. Joten on siis aivan oikeutettua istua täällä takkatulen ääressä tarinoimassa villasukista, jotka ovat tänään valmistuneet. Sukat on tehty tilaustyönä Novitan 7 veljestä ja 7 veljestä Polkka -langoista 3,5 mm puikoilla. Varressa on ylhäällä ja alhaalla 7 krs korkuinen 1o, 1 n -resori. Varrella on pituutta resoreineen n. 25 cm. Kantapäät ovat vahvistetut, muutoin neule on tuota eräänlaista kirjoneuletta, jossa on nostettuja silmukoita ja joka neljäs kerros nurjaa. Sukat ovat kokoa 37-38 ja lankaa meni yhteensä noin 180 grammaa. 130 g yksiväristä ja 50 g kirjavaa. Suunnilleen.

Villasukat Novitan langoista.
Kylläpä paleleekin varpaita, pitää varmaan lähteä kaivaman kaapista omat villasukat esiin... Hyvää vappua kaikille! :)

28. huhtikuuta 2014

Hapsuja hapsuja...

Liina on nyt irrotettu, langat päätelty ja hapsut tasoitettu. Sovitin liinaa keittiön pöydälle, vähän lyhykäinenhän se ruokapöytään on, mutta pitkillä hapsuilla siihen saa mukavasti lisämittaa. ;) Hah. En vain osaa päättää pitäisikö niitä vielä lyhentää. Onko hassua, jos hapsut ovat pitemmät kuin tuo nyplätty pitsi? Tuollaisia pitkiä hapsuja saa aina olla "kampaamassa". En tosin tiedä onko se mikään ongelma. Hyvähän se on, että on jotain tekemistä. ;) Pidän tuosta pitsikuviosta kyllä, voisin tehdä toisenkin (pidemmän liinan) samalla kuviolla, lyhyemmillä hapsuilla. Siinähän sitä näkisi, kummat ovat kivemmat. :P Tässä vielä pari kuvaa valmiista, silitetystä liinasta. Yllättävän paljon siistimmän tuosta sai silittämällä.

Liina paikallaan keittiön pöydällä.

Pitsikuvion "pohjana" on verkkolyönti. Sydämien ääriviivat liinalyöntiä.

Ai niin, liinan etenemisestä olen kertonut seuraavissa teksteissä: Vaihteeksi nypläystä, Pitenevät pitsit ja Loimilankaliina.

27. huhtikuuta 2014

Loimilankaliina

Oon tässä viikonlopun aikana ehtiny nyplätä liinan loppuun. Aika hieno fiilis. Ja siinä mielessä yllättävää, että on ollu niin hienot ilmat, että päivät on viihtyny aika hyvin ulkosalla. Jotain ihan muuta ku liinoja tehdessä. Seuraavaks pitäis irrottaa tuo liina nypläystyynystä ja päätellä ylimääräset langat. Ja leikata noista hapsuista siistit. Ajattelisin haluavani aika pitkät hapsut, mutta saa nähä kuinka lyhyeks loppujen lopuks parturoin ne. :D Ja sitte voiski alkaa miettiä seuraavaa nypläysprojektia. Todennäkösesti se ois joku vähän pienempi homma. Ja melko suurella todennäkösyydellä saattaisin tehä jonku kukan vaihteeks. ;) Haaveena on myös nyplätä jossain vaiheessa sellaiset verhonpidikkeet. Pitäisi vain löytää/keksiä ensin malli.

Loimilankaliina on siis työ, jonka aloitin kansalaisopiston nypläyskurssilla viimeksi siellä ollessani. Kyseessä on kaitaliina, jonka molempiin päihin nyplätään (tässä tapauksessa) reilu 10 cm levyinen pitsi. Kyseinen työ on myös ensimmäinen isompi työ, jonka olen nyplännyt. Isotätini opastuksella pääsin joskus ehkä 15 vuotta sitten kesälomareissulla kokeilemaan nypläämistä ensimmäistä kertaa. Tuloksena kaksi kirjanmerkkiä. Opiskeluaikanani verestin muistoja samaisen isotädin opastuksella ja ehdin innostua tekniikasta, vaikka sainkin aikaan vain yhden kirjanmerkin. Täytyy nyt yrittää ihan oikeasti koittaa saada tehdyksi muutakin kuin kirjanmerkkejä. Vaikka kivojahan nekin ovat... Nykyisin minulla kun on jo omiakin nypylöitä (50 paria), eli jotakin niillä jo pystyy tekemään. Varsinkin kun lasketaan mukaan ne 30 paria, jotka olen saanut mummolta lainaan. No, tähän loimilankaliinaan tarvitsi kaikenkaikkiaan 116 paria nypylöitä. Onneksi kaikkien ei tarvinnut olla yhtä aikaa työssä mukana, joten sain pitsit tehtyä 80 parilla. :)

Vielä kun uskaltaisi irrottaa loputkin nuppineulat...

24. huhtikuuta 2014

Raitapaita

Tällaisen pikkuvauvan puseron tein aikoinaan lahjaksi yhdelle veljenpojalle. Lanka on tietenkin (veljistä puheen ollen) Novitan 7 veljestä. Kaksinkertaisena, jotta valmistuu nopeammin. ;) Tähän taisi olla ohjekin jossain Suuri Käsityö -lehdessä. Ehkä siinä samassa, missä se iki-ihana Dinosauruspuserokin oli... Ainakin tämän puseron napit on ostettu samalla kertaa kuin sen puseron vihreät napit. Samanlaisiakin ovat. En muista langanmenekkiä, sinistä ei kuitenkaan mennyt edes läheskään kokonaista lankakerää, koska samaa sinistä olen käyttänyt ainakin kummipojan ruskeassa helmineulepuserossa (puserot taisivat jopa valmistua samalle joululle) ja villasukkiakin siitä on tullut. Taitaapa lankaa olla vieläkin jäljellä. :) Mutta eipä tuo ole ihmekään, aika pieni pusero nimittäin on. Varmaan jotain noin 3 kuukauden ikäiselle sopiva.

Raitapaita 7 veljeksestä. 
Nappien täytyy tietenkin olla täsmälleen samaa sävyä kuin raitojenkin.

22. huhtikuuta 2014

Partiopipo (ja epäpartiolapaset)

Tummansinisestä Karismasta kaksinkertaisella langalla 7 mm puikoilla neuloin pipon. Ja lapaset. Kymmenen kerrosta joustinneuletta ja loppuosa sileää. Pihtiputaan Partiolaisten logo neulomalla ei onnistunut näin paksulla langalla, joten piti miettiä joku muu ratkaisu. Kirjonta ei houkutellut kovin paljoa, joten halusin kokeilla neulahuovuttamista. Ja voinpa kertoa, etten ihan heti ole toista kertaa neulahuovuttamassa tuota logoa. Joten lapaset jäivät "tyhjiksi". Kyllä tuon kuulemma tunnistaa. Kehujakin se sai. :) Ja valmistui juuri sopivasti partioviikon kunniaksi! :)

Partiopipo. Langanmenekki noin 90 grammaa.

Peruslapaset. Langanmenekki noin 80 grammaa.

Valmis asustesetti.

21. huhtikuuta 2014

Vähän erilaista välillä

Lupasin ommella velipojan "intti"kassiin pari merkkiä, jos neulan saa helposti läpi sekä merkistä että kassista. Ja senhän sai. Olin arvellut, ettei merkkien kiinnitys ompelukonetta apuna käyttäen ole missään tapauksessa käyttökelpoinen vaihtoehto, mutta kassi olikin sen verran helpommin työstettävä, että sain isommat merkit ommeltua ompelukoneella. Onneksi! Käsin ompelu kun ei ole niin kovin suuressa suosiossa täällä... Pienemmät merkit piti ommella käsin, ompelukoneen neula ei olisi siinä työssä kovin kauaa kestänyt. Eipä kyllä kestänyt nahkanikaan, ja  ommellessani päätin, etten enää ikinä tee mitään tällaista. Ainakaan ilman sormustinta! Normiompelukoneella tuollaisen ison ja kohtuullisen jämäkän kassin työstäminen oli aika hankalaa, ompeleista ei millään tahtonut saada suoria, kun aina jokin osa kassista otti kiinni koneen runkoon. Mutta onneksi se ei ole niin justiinsa. Kassi ja merkki ja lanka olivat kaikki niin värikkäitä, ettei mutkitteleva ompelujälki juuri erotu. Paitsi sisäpuolelta. Ja tärkeintähän tässä on se, että pikkuveli oli tyytyväinen työn tulokseen.

Päivän projekti: Ompele merkit kassiin.

Pienet merkit kassin päätyihin piti ommella käsin.
Samalla sai hyvin rei'itettyä sormenpäät...

Isommat merkit sai onneksi ommeltua koneella.
Tämän sivun ompeleminen oli jopa aika helppoa.


Koneen runko meinasi hieman haitata työskentelyä...

Valmis!

19. huhtikuuta 2014

Aasi

Luulenpa, että selkäni minua kiittäisi huomenna (jos vain osaisi), joten aihe on hyvin ajankohtainen. Mietin joulun alla, että minkälaisen pehmolelun neuloisin kaikista vauvoimmalle veljenlapselleni joululahjaksi. Minulla oli useampia vaihtoehtoja, ja kyselin muutamilta ystäviltäni mielipidettä tähän vaikeaan kysymykseen. Eräs ystäväni ihastui tähän aasiin, joten päätin tehdä sen HÄNELLE joululahjaksi. (Vauva sai nallen.)

Arno Aasin ohje löytyy Pehmoilua-postauksessa esitellystä kirjasta. Tämäkin taisi olla ohjeen mukaan huovutettava pehmo, mutta neuloin aasin paksuilla puikoilla Novitan Sirkus -langasta, joten en huovuttanut sitä. Täytteenä on tietenkin tuttuun tapaan pumpulia. Silmät ovat pienet napit ja sieraimet kirjoin. Aika sympaattinen kaverihan tuo on. :)

Neulottu Aasi. Häntä pilkistää ihan vähän tuolta takaa.

Pystyssä sojottava otsatukka on mielestäni aika jees...

17. huhtikuuta 2014

Virolaispaita

No niin, tässä se nyt on!

Virolaispusero valmiina. Ja sopi hyvin! :)

Logo löytyy alimmasta napista.

Palmikkopusero. Ohje omasta päästä.
Aika hieno, vaikka itse sanonkin!
Puserosta on aiemmin kerrottu seuraavissa postauksissa:
Kun on auktoriteettia ja Karismaa, ei muuta kaipaakaan..., Väliaikatietoja ja Katsaus tulevaan.

16. huhtikuuta 2014

Katsaus tulevaan

Tässä vaiheessa vuotta ei vielä tehdä katsausta kuluneeseen vuoteen ja sen aikana väsättyihin töihin, joten otetaanpa lähestyvän pääsiäisen kunniaksi pieni vilkaisu tulevaisuuteen. Partioneuletta koskevat ajatukseni ovat vähän jo "lähteneet lapasesta". Jotain konkreettistakin olen asian etenemiseksi tehnyt, nimittäin autoCADilla on aika näppärä suunnitella kirjoneuleeseen mallipiirrosta. Saattaa siis olla, että ennen pitkää aiheeseen liittyen on jotain esiteltävääkin. ;) Tässäpä kuva maistiaisiksi muutamasta muusta jossain vaiheessa, mahdollisesti jo lähiaikoinakin, viralliseen esittelyyn tulevasta projektista. Miesten puserot näyttäisivät olevan aika in...

Tämä miehen palmikkopusero on ollut puolivalmiina jo...
No, aika pitkään. Mitään kiirettä ei onneksi ole. :)

Lankaahan minulla olisi ollut riittävästi ilman näitäkin,
mutta tilauspusero on toki aina tilauspusero. ;)
Ja vielä viimeiseksi, vaan ei suinkaan vähäisimmäksi...
Ylpeänä esitän:

Virolaispusero on ollut viimeiset puolitoista kuukautta
käsityökorissani päällimmäisenä. Nyt vain odotellaan,
että saadaan kokeilla valmista puseroa tilaajalle.
Ja tietenkin ottaa siitä viralliset kuvat. Hyvä fiilis siis! :)

14. huhtikuuta 2014

Partioneule

Viikonlopun eräilystä inspiroituneena rupesin haaveilemaan partioaiheisesta neuleesta. Minulla on perinteisesti ollut metsässä mukana harmaa perusneule, mutta olisihan se hauskempaa pukeutua partiossa partioaiheiseen neuleeseen. Neuleessa olisi tietenkin partion logo (ilman tekstiä) tai vaihtoehtoisesti oman lippukuntamme logo. Logon voisi toteuttaa kirjo- ja / tai intarsianeuleena. Värit voisivat olla tummansininen ja valkoinen. Tai mikseivät mitkä tahansa muutkin, mutta virallinen partiopaita on sininen, joten sopisi tyyliin. Logoa voisi harjoitella ensin pipoon ja sen lisäksi voisi tehdä puseron, jossa logo olisi edessä tai takana (melko isona) ja pusero olisi malliltaan melko simppeli: pyöreä kaula-aukko ja raglanhihat. Esimerkiksi. Voisimme porukalla lippukuntamme muiden neulovien jäsenten kanssa ryhtyä tällaiseen haasteeseen. Saisipa samalla sopivan kilpailutilanteen pystyyn. ;) Olisiko joku kenties innokas ryhtymään haasteeseen?

Voi olla, että tuon virallisen logon käytöstä omassa neuleessa pitäisi kysyä ainakin lupa ellei sitten neuvotella enemmänkin Suomen Partiolaisten kanssa, lippukunnan logon saa varmaan helpommin käyttöön, joten siitä voisi ahkä aloittaa. (Virallinen logo vaan olisi ehkä helpompi toteuttaa...) Tietenkin yksi vaihtoehto olisi vielä sellainen, että KIRJAILISI tuon virallisen logon jonnekin. Esimerkiksi silmukoita jäljentämällä. Niin voisi saada vaikka molemmat logot samaan neuleeseen. Oman lippukunnan logo intarsiana SUURENA vaikkapa selkään ja virallinen logo kirjailtuna pienessä koossa rintaan. Tai jotain.


Pihtiputaan partiolaisten logo kuvattuna huivimerkistä.
Virallinen logo löytyy Suomen Partiolaisten viestintäohjeista
(http://toiminta.partio.fi/viestinta/graafinen-ohje/partion-logo).

No, nähtäväksi jää, tuleeko tästä joskus jotakin. Olisihan se mukavaa, mutta ei ainakaan vielä pysty kokeilemaan, joten saa nähdä jääkö se sinne "olisi kiva tehdä joskus jos olisi aikaa" -osastolle... Kovempi kiire olisi varmaan tehdä kaulus ja nappilista TÄHÄN puseroon. ;)

13. huhtikuuta 2014

Lisää pehmopupuja

Tänään bongasin jäniksen palatessani metsästä takasin sivistyksen pariin. Siitä inspiroituneena esittelen loputkin tekemäni pupupehmot. :) Tällainen pupuäiti viiden sorminukkepoikasen kanssa päätyi 2011 kummitytön joululahjaan. Ohje löytyy tässäkin postauksessa esittelemästäni Zoë Halsteadin kirjasta. Kirjan kuvassa pupukin näyttää enemmän pupulta...

Tein tuon pupun vaatteineen jostain jämäpuuvillalangoista (paitsi äitipupun korvien sisäpuolenlangat jäivät yli tästä kirjontakokeilustani), joten en huovuttanut sitä. Langan menekkiä en muista, mutta puikot ovat olleet kokoa 3,5 tai 4 mm. Ja täytteenä on pumpulia. Kuten pupun naamataulusta näkee, kirjontaa voisi vielä harjoitella...

Äitipupu taitaa näyttää enemmän koiralta...

Ei sitä ihan toimettomana olla oltu,
vaikka viikonloppu menikin metsässä.
Sukat valmistunevat myös eräoloissa. :)

9. huhtikuuta 2014

Huopatossut

Pääsin edellisessä postauksessa (Ruohonvihreää...) tuohon vihreän makuun, joten kerrotaanpa tällä kertaa kummipojan aikoinaan saamista huovutetuista tossuista. Keväisen vihreät tossut on siis ensin neulottu ja valmiina huovutettu pesukoneessa.

Tein tossut joskus opiskeluaikoinani, käyttämäni lanka oli Novitan Huopanen ja puikot 7 mm paksut. Lankaa näihin lapsen tossuihin meni vajaa 1 kerä. Ohjeen löysin muistaakseni Novitan sivuilta... Vai olisiko ollut peräti lankavyötteessä? No, Novitalta kuitenkin. Koko oli vaikea määritellä, ihan pienelle lapselle ei ohjetta lötynyt, ja huovuttamisen aiheuttamaa kutistumista en pystynyt arvioimaan, joten tein pienimmän löytyneen koon. Isothan ne pojalle olivat, mutta olipahan niistä iloa pidempään. ;)

Tein tossujen pohjiin liukuestekuviot Farnia Oy:n maahantuomalla kohovärillä (tuotteen virallista nimeä ei näy maahantuojan etiketin alta). Ostin tuon jostain askartelukaupasta, ja se oli siitä valikoimasta eniten sopivaa käyttötarkoitukseeni. Alussa se toimikin ihan hyvin, mutta käytössä ja pesuissa se on kovettunut eikä enää täytä tarkoitustaan yhtä hyvin. Tuote kuitenkin kestää konepesun 40 asteessa. Ongelmana voi olla ehkä myös se, että pohjana sillä ei ole tasainen kangas vaan tuollainen huovutettu neule. Myöhemmin tekemieni Pitsitossujen liukuestekuviot (Regian ABS latex) ovat säilyneet käytössä paljon parempina. Ne tuntuvat edelleen joustavilta kun taas näiden tossujen kuviot ovat aivan kovat.

Neulotut, pesukoneessa huovutetut lapsen tossut.

Tossuissa on sauma takana.

Liukuestekuviot ovat käytössä hieman kulahtaneet...
Ja ei, en ole ehtinyt vielä tehdä virolaispuseroa (punainen palmikkoneule Dropsin Karismasta) valmiiksi, koska en ole ehtinyt kuluneen puolentoista viikon aikana juurikaan neulomaan. Toiveissa on kuitenkin saada pusero valmiiksi ennen pääsiäistä. Tänään (noin puolen tunnin päästä) kokoontuu Martta-kerhomme pitkästä aikaa, joten enköhän saa neuletta ainakin eteen päin, jos en jo ihan valmiiksi asti. :) Hihat ovat siis melkein valmiit, pyöriöt enää puuttuvat. Kauluksen ja etenkin nappilistan kanssa saattaakin kyllä vielä vierähtää tovi jos toinenkin...

7. huhtikuuta 2014

Ruohonvihreää (kesää odotellessa)

Vajaa viikko sitten päätyi tilaajalle ruohonvihreä asustesetti, joka sisälsi pipon, kaulurin ja lapaset. Tietenkin asianmukaisesti varustettuna poltetuilla puisilla TÄNKIMÄÄTEIN-napeilla. Asustesetti suunniteltiin yhdessä tilaajan kanssa, tilaaja esitti toiveet mallista (kaulurin malli oli se merkitsevä - sain siinä mitoilla varustetun kuvan) ja minä suunnittelin neulepinnat ja sen, miten toivottuun lopputulokseen päästään. Kaulurin ympärille kehittelin sitten tyyliin sopivat pipon ja lapaset. Mielestäni lopputuloksesta tuli hyvä ja asiakaskin vaikutti tyytyväiseltä. :) Langat (Novita 7 veljestä) olivat tilaajan toimittamat. Käytin neuleissa kaksinkertaista lankaa ja puikot olivat 6,5 ja 7 mm paksuiset.

Pipo, kauluri ja lapaset kaksinkertaisesta 7 veljestä -langasta.

Tein pipon ensimmäiseksi, koska se oli helpoin, joten mallineuleiden kokeilu oli hyvä toteuttaa siinä. Ja taas vältyttiin mallitilkun neulomiselta. :P Pipossa on joustinneuleresori alareunassa, muutoin se on jaettu neljään osaan: joka toinen osa on helmineuletta ja joka toinen osa punosmaista "palmikko"neuletta. Pipo on valmiina noin 23 cm korkea (madaltuu toki jonkin verran käytettäessä).

Pipoon meni lankaa noin 90 grammaa.

Kaulurissa olikin hieman enemmän haastetta, koska sattui olemaan ensimmäinen työ laatuaan. Ja ilman ohjetta tietenkin mentiin. Kaulurissa on keskellä tuota punospalmikkoa, sen vierellä helmineuleraidat ja reunat ovat 1o, 1n -joustinneuletta. 8 cm korkea kaulus on tehty patenttineuleena muhkeuden maksimoimiseksi. Ja täytyy myöntää, että patenttineuleesta olisi kannattanut tehdä mallitilkku, jotta kaulusta ei olisi tarvinnut tehdä kahta kertaa. :D Ensimmäisellä kerralla kauluksesta tuli nimittäin aivan liian löysä. Onneksi toinen kerta onnistui paremmin. Lankaa kauluriin meni noin  160 grammaa. Toisella olalla oleva kaikista reunimmainen nappi on kiinniommeltu, muut napit ovat avattavia.

Kaulurissa on nappikiinnitys.

Lapaset valmistuivat nopeasti, koska silmukkamäärät sai selville pipon ja kaulurin avulla. Lapasissa on kämmenpuoli ja peukalot kokonaan sileää neuletta. Toinen puoli on samaa punosmaista neuletta, mitä löytyy piposta ja kauluristakin ja sen molemmin puolin on kapeat helmineuleraidat. Ja rannetta lämmittämässä on 1o, 1 n -joustinneuleresorit. Lapasiin meni lankaa yhteensä noin 100 grammaa.

Lapaset ovat malliltaan melko kapeat.


Tässä on alkuperäinen "suunnitelma" asustesetistä.
Tosin saadessani sen siinä oli vain kaulurin kuva ja
mitat sekä muutama sana toiveista.

Työn edetessä kirjoitin tällaiset ohjeet vastaisuuden varalle. :D

2. huhtikuuta 2014

Pehmoilua

Nyt on niin hyvä fiilis, että ajattelin vähän pehmoilla täällä tuoreitten sämpylöitten ja miedon savuaromin (uunissa tulet) tuoksun keskellä. Mulla on tossa yks villasukantekele vieressä ja korissa oottaa palmikkopuseron hihat (pituutta n. 20 cm, ei siis ihan valmiit vielä), että tarttuisin puikkoihin ja alkaisin hulluna neuloo. Joo joo, ihan kohta!

Mutta siis, alotetaanpa huhtikuu esittelemällä 2 vuonna 2010 tehtyä käsityötä. Vanhin veljeni sai lokakuussa 2010 pojan ja toiseksi vanhin veljeni seuraavassa kuussa tyttären. Täti toki halusi muistaa pienokaisia jollain muullakin kuin myssy-sukat-lapaset -setillä (jollaiset toki tein molemmille), joten neuloin heille puput. Muokkasin ohjeen alla (kuvassa) olevan kirjan kansikuvapossun ohjeesta, ja pupuista tuli oikein sievät. Lanka on muistaakseni jotain Novitan Luxus Cottonia tai vastaavaa melko paksu (ainakin Kotiväkeen verrattuna) puuvillalanka. Kuono ja silmät on kirjailtu Novitan 7 veljestä -langalla. Täytteenä pumpulia. Langanmenekkiä en kyllä yhtään muista, mutta yllättävän pitkälle yksikin kerä riitti. Jälkimmäisen pupun toiseen korvaan piti käyttää jotakin muuta lankaa.

Puput saivat vielä kaulaansa rusetit satiininauhasta. Vihreä veljenpojalle menevään pupuun ja vaaleanpunainen veljentyttärelle. :) Täsmälleen samanlaisia pupuja lapset eivät muutenkaan saaneet. Naamatauluissa on tietenkin eroa, mutta muistaakseni vihreärusettinen pupu oli hieman pienempi. Ei kylläkään kovin mainittavasti. Neule on ainaoikein neuletta, jotta neulepinta tuntuisi joltakin.

Pupu ainaoikeinneuleesta.

Molemmat puput valmiina odottamassa uusia omistajiaan.

Kannen possupehmon sai kummityttöni aikoinaan lahjaksi.
Kyseisestä Milja-possusta ei valitettavasti ole kuvaa todisteena.
Kirjassa on muitakin ihania pehmoleluohjeita. Voin suositella! :)