30. joulukuuta 2015

Pienelle neidille

Pääsin tuossa joulun alla tapaamaan ensimmäistä kertaa erästä pientä neitiä (ja toki tapasin myös hänen vanhempansa, joita en ollut tainnut tavata vuoteen...). Oli oikein mukava vierailu, joten melkein voisi toivoa, ettei ihan vuotta tarvitsisi odottaa seuraavaa tapaamista. :D Pienelle neidille tietenkin halusin viedä jotain tuliaisia, ja koska vauvoille on niin kiva neuloa, päätin tehdä hänelle myssyn ja lapaset.

28. joulukuuta 2015

Kummipojalle neuleita - osa 5

Perinteisesti kummipojan joululahjaan käärittiin taas neulepusero. Päivälleen kuukausi sitten annoin puserosta hieman esimakua Norjalaista-postauksessa. Pusero valmistui hyvissä ajoin ennen joulua, Kokopitsisen tilauspuseron vanavedessä, eli seuraavana päivänä. Ja sitä seuraavana päivänä valmistuivat Prinsessa-sukat. Niihin aikoihin oli tuo valmistuvien töiden tahti ihan kiitettävä, sillä näiden töiden jälkeen alle viikon päästä valmistui oma kirjoneulepuseroni. :) Ja yksi vauvan myssy & lapaset -settikin ehti vielä ennen joulua valmiiksi, laitan siitä sitten jossain vaiheessa kuvan tänne.

22. joulukuuta 2015

Kirjoneulepusero

Tein uuden ennätyksen. Villapaidan neulomisnopeudessa. Tämä paita valmistui nimittäin alle viikossa, joka on ainakin yhtä päivää lyhyempi aika kuin aiempi nopeusennätys, eli poolokaulusneule. Enkä siltikään käyttänyt kaikkea liikenevää aikaa neulomiseen, vaan luin samalla myös ainakin Kristiina Vuoren Neidonpaula -kirjaa (joka muuten oli ihan hyvä kirja). Lupasin Norjalaista-postauksessa, että voin ainakin harkita toisenlaisen kirjoneulekuvion tekemistä seuraavaan kirjoneuleeseen. Hetkisen harkittuani totesinkin, että taidanpa haluta omaan puserooni sellaisen hieman tähtimäisen kuvion, jonka olin bongannut ainakin Garnstudion verkkosivuilla olevissa neuleissa ja Eline Oftedalin Norjalaiskuviot -kirjassa. Halusin myös neuloa puseron ylhäältä alaspäin ja kokonaan suljettuna neuleena, joten etsiskelin ohjeita sellaiseen puseroon, mutta enpä löytänyt. Yhden Karisma-langasta ylhäältä alaspäin neulotun poropuseron ohjeen löysin, ja päätin muokata siitä itselleni ja haluamalleni kuviolle sopivan mallin (Oli siellä muitakin ylhäältä alas neulottujen puseroiden ohjeita, mutta tuon porokuvioisen puseron ohjeen olin jo joskus aiemmin tulostanut itselleni)

18. joulukuuta 2015

Prinsessasukat prinsessalle

"...että siitä kasvaisi tyttö." Vanhimman veljeni tytär täytti maanantaina 4 vuotta, ja pari vuotta vanhempi veljensä oli ohjeistanut lahjatoiveiden kyselijää, että neiti tarvitsisi jotain tyttöjen juttuja, jotta kasvaisi tytöksi. Isoveli oli tietenkin tuohtunut siitä kun pikkusisko änkeää leikkeihin mukaan. No, ihan vailla tyttömäisyyttä neiti ei kuitenkaan taida olla, sillä nähdessään näiden sukkien neuleohjeen (kuvassa sukat taisivat vieläpä olla marjapuuron väriset), hän heti totesi haluavansa tuollaiset. Niinpä täti-ihmisen ei auttanut muu kuin hankkia hammastikun kokoiset sukkapuikot (koivuiset tietenkin) ja alkaa töihin. 

10. joulukuuta 2015

Kokopitsinen tilauspusero

Tänään valmistui yksi ikuisuusprojekti. No, ei tuo varsinaisesti ikuisuusprojekti ollut, kesti vain vähän yli puoli vuotta tai jotain sinne päin. Keväällä muistaakseni sain siitä tilauksen ja langat sitä varten. Lanka on Novitan Rose, ja mustan värinsä ansiosta varsinkin viimeistelyt oli aika työlästä tehdä, jos ei ollut tarpeeksi valoisaa. Valmiiksi tuo kuitenkin tuli, ja näytti jopa ihan mukavalta. Kokeilin sitä itselleni eilen viimeistelemättömänä, ja arvelin, että kaipa se on riittävän sopiva. Tilaaja ei ole sovittanut puseroa vielä kertaakaan, ja mitatkin olivat hyvin suurpiirteiset. Paidasta piti tehdä mieluummin aika reilu ja löysä, joten päätin keventää sitä neulomalla sen kokonaan pitsisenä. Varsin reikäinen verkkopaita siitä tulikin. :)

28. marraskuuta 2015

Norjalaista

Blogin hiljaiselosta huolimatta neulerintamalla ei ole aivan hiljaista ollut syksyn aikana. Ongelmana on vain ollut se, etteivät keskeneräiset työt ole vielä(KÄÄN) valmistuneet. :D En sitten tiedä voisiko syynä olla se, että tekee montaa työtä yhtä aikaa, ja haaveilee vielä useammasta... Asunnon uudelleenjärjestelyjen vuoksi olen myös päässyt käymään läpi lankavarastoni, ja lähes kaikki langat on nyt hienosti lajiteltu kaappiin lankatyypin tai -paksuuden mukaan. Hauskaa - tai ainakin huvittavaa - on huomata kuinka paljon sitä yhdelle ihmiselle on kertynyt lankoja vuosien saatossa. Suurin osa niistä on ostettu jotain tiettyä tarkoitusta varten, mutta täytyy myöntää, että seassa on myös heräteostoja lähinnä alennusmyynneistä, eikä mitään ajatusta, mihin langat käyttäisi. Ja sitten on tietenkin osasto Jämälangat. Niistäkin saisi vaikka mitä kaikkea kivaa... Olemassaolevan lankavarastoni koosta huolimatta vähintään joka syksy tulee aina pakottava tarve hankkia uusia lankoja ja yleensä keksinkin aina jonkun hienon tekosyyn, jonka varjolla pääsen lankaostoksille. Niin tänäkin syksynä.

20. marraskuuta 2015

Harmaa torkkupeitto

Viime vuoden elokuussa kirjoittelin haaveilevani muhkeasta torkkupeitosta, joka olisi tehty unelmaisen pehmeästä villa-silkkilangasta. Virkkasin silloin kokeeksi pari erilaista palaa. Juttu paloista löytyy täältä. Tänä syksynä harmaan sohvani innoittamana päätin vihdoin virkata torkkupeiton loppuun. Peittoon meni 18 isoäidinneliötä ja 17 kukkapalaa, ja koska villa-silkkilankaa oli rajoitettu määrä, virkkasin peittoon reunuksen kaksinkertaisesta 7 veljestä -langasta (kahdella eri harmaalla). Kaikkiaan peittoon meni lankaa noin 900 gramaa, josta 800 on Novitan Sylviaa. Kokoa torkkupeitolle tuli noin 125 x 180 cm, eli ihan hyvän kokoisen siitä sai. :)

29. lokakuuta 2015

Sohvatyynyjä

Sitä on tullut hankittua uusi sohva. Ja on muuten hieno! Selkänojatyynyjen oksakuviosta sain hyvän tekosyyn ostaa kauan ihailemaani Vallilan Oksalla -kangasta ja ommella siitä koristetyynynpäälliset. Tyynyjähän isolla sohvalla kuitenkin tarvitaan useampiakin. Jossain vaiheessa haaveilin Oksalla-matosta, mutta päädyin kuitenkin perinteisempään räsymattoon, ja verhojakin mietin, mutta etenkin tuon sohvavalinnan jälkeen totesin, että vaikka oksat ovatkin upeita, ei niitä tarvitse ihan joka paikassa olla. Tyydytään siis pitämään niitä sohvalla. ;)

13. lokakuuta 2015

Lisää lapasia

Sain aikoinaan parisuhdelapasen ohjeen eräältä rakkaalta ystävältäni ja lupasin tehdä hänelle sellaisen, kunhan joskus kihlautuu. Viime kuun loppupuolella sitten koitti Se Päivä, ja lauantaina vietettiin kihlajaisia, joten parisuhdelapaset olivat tietenkin asialistalla. Morsian ei varmaan  yhtään osannut odotaa moista lahjaa... Etenkään kun kysyin etukäteen väritoivomuksia. :D

30. syyskuuta 2015

Vauvauutisia

Vauvauutisia on aina mukava kuulla, ne ovat jotenkin niin hyvää vastapainoa kaikille ikäville uutisille mitä maailmalta kuulee. Onneksi tällaisia mukaviakin uutisia välillä tulee, vauvauutisia tuntuu nimittäin nykyään kuulevan vähän väliä. :) Kaikki pienet neulomukset ovat kivoja ja nopeita ja vauvalangatkin ovat niin miellyttävän pehmeitä, että onko se ihme jos tällaisen vauvabuumin innoittama tarttuu puikkoihin ja alkaa neuloa jotakin lämmikettä jollekin pienelle...? Varsinkin kun veljentytär onnistui kerran kauppareissulla vakuuttamaan minut siitä, että pitää ostaa vähän lisää lankaa poistomyynnistä. Siellä oli nimittäin vielä kaksi kerää jäljellä Novitan puuvilla-bambu -lankaa tummansinisenä ja jostain toisesta kaupasta sitten löysin vielä valkoisenkin kerän samaa lankaa, joten sini-valkoraidallista olisi luvassa. Ja sehän aina sopii!

Tein myssyn, sukat ja lapaset samalla tyylillä kuin nämä villahaalarin kaveriksi tehdyt asusteet. Tällä kertaa taisin vain noudattaa tarkemmin Garnstudion sivuilta löytyvää myssyn ohjetta. Ihan täysin ohjeen mukaan en tietenkään tälläkään kertaa myssyä neulonut... Sukat ja lapaset tein ihan vain "omasta päästä". Sukissa taisi olla 32 silmukkaa ja lapasissa 28. Käytin tietenkin 3 mm koivupuikkojani, ja lankaa koko settiin meni aika tasan 100 grammaa. Valkoista noin 25 grammaa ja sinistä noin 75 grammaa, arviolta. Puuvilla-bambu -lanka on miellyttävän tuntuista ja siinä on kaunis, hieman kiiltävä pinta.

Kaikki raidallinen on aina in. :)

Myssy.

Lapaset. Eipä pitäisi hävitä vain toisen, koska ovat kiinni toisissaan. :P

Sukat. Sukista voi halutessaan hävittää vain toisen...

19. syyskuuta 2015

Parisuhdelapaset

Tässä tuntuu olevan rakkautta ja kaikkia onnellisia perhetapahtumia ilmassa, joten täytyy kai alkaa varustautumaan neulomalla kaikkea lahjontaan sopivaa pientä. :) Ensimmäisenä esittelyvuoroon pääsee parisuhdelapaset. Lapaseen ohje löytyy Novitan Kevät 2012 lehdestä. Lehden ohjeessa on vain tuo kahden käden lapanen, mutta enhän toki halua rakastavaisten palelluttavan "irrallisia" käsiäänkään, joten neuloin lapaset myös toisiin käsiin. Vasemmanpuolimmaisesta tuli miehelle sopiva, toivottavasti, ja oikeanpuolimmaisesta naiselle. Neuloin lapaset Novitan 7 veljestä langasta, 150 gramman kerä riitti hyvin koko settiin. Lankaa jäi vielä yli joku noin 20 grammaa. Kirjailin lapasiin koristelut myöskin 7 veljestä -langalla. Ja puikkoina käytin tietenkin 3 mm koivupuikkoja, joihin en vieläkään kyllästy. :) Meinasin ensin olla huolellinen ja piirtää kirjailtavat kuviot lapasiin ensin, mutta en sitten jaksanutkaan, vaan kirjoin vapaalla kädellä. Ja kylläpä niistä taisi tulla ihan riittävästi sen näköiset kuin pitikin. :D

"Irrallisiin" lapasiin kirjailtuja nimikirjaimia ei paljasteta vielä. ;)
Huomatkaa myös alla oleva hieno uusi mattoni!
Pihtiputaalainen Johanna Pasanen kutoi sen tilauksesta. :)

Vähän luulen, ettei kukaan oikeasti ikinä käytä tuollaisia lapasia, mutta ovathan ne herttaiset, joten sopivat hyvin lahjaan "kevennykseksi". :)

-----

Edit 28.12.2015


Erään kihlaparin joululahjasta löytyi tällaiset.


Kyllä näitä kuulemma oikeasti käytetään. :D 

31. elokuuta 2015

Lahjuksia

Syksy muka jo kolkuttelee (huomennahan on jo syyskuu) ovella, vaikka oikea kesäkin vasta kunnolla alkoi. Töissä on edelleen ihan mukavasti hommia ja vapaa-ajanvietto-ongelmista ei ole tietoakaan. Isommat neuleprojektit ovat edelleen vain unelmissa ja usvaisina iltoina (ja aamuina) haaveilen, että olisipa mukavaa kietoutua uuteen ihanaan syvänpunaiseen mohairneuleeseen sohvan nurkkaan jonkun uuden kivan neuleen kanssa... Mutta saahan sitä haaveilla. Kyseiseen mohairneuleeseen olisi kyllä jo langat valmiina, joten JOSPA joskus sen vielä saisi tehtyä. Toistaiseksi olen joutunut tyytymään hieman pienempiin töihin. Nimittäin sukkiin. Ja sukkiin. Ja pöllöavaimenperään.

Nuorimmainen veljenpoikani täytti elokuun alkupuolella vuoden, ja hän on ollut jo pitkään kovin kiinnostunut avaimenperistäni. Tai avaimista - Kummin vain. Avaimenperäpöllöä on ilmeisesti äärimmäisen mukava pureskella, nahkainen logo tuntuu maistuvan erityisen hyvin. Ja avaimistakin kuuluu varmaan samalla ihan kiva kilkatus. Vaikka ei se tunnu siitä äänestä pelkästään olevan kiinni, koska toisessa avaimenperässä minulla on pelkkä auton avain ja sekin tuntuu kelpaavan pojalle ihan yhtä hyvin. :D No, oli siis tietenkin itsestään selvää mitä antaa pojalle syntymäpäivälahjaksi. Oman avaimenperän tietenkin. Virkkasin pöllön ja äidiltä sain jonkin vanhan avaimen, johon ei ilmeisesti ollut enää lukkoa tiedossa. Toiseksi "avaimeksi" laitoin toimistomme vanhan, katkenneen avaimen, josta oli katkennut pää hiottu sileäksi. Avaimet tietenkin putsasin ja desinfioin ja vielä keitinkin huolellisesti ennen kuin ne päätyivät avaimenperään. Ja lahja tuntui kelpaavan (myös vanhemmille sisaruksille). :) Minun avaimeni saivat kerrankin olla rauhassa.

Novitan 7 veljestä Raita -langasta neuloin sukat, ja niistä tuli itselleni ihan himppusen verran liian isot, ja loppujen lopuksi värikään ei ollut ihan sellainen kuin olisin halunnut, joten päätin ilahduttaa erästä ihanaa ystävääni niillä. Ja hänkin toivottavasti piti lahjuksestaan, jonka sai ihan muuten vain. :) Sukat tein sillä samalla mallilla, millä viime aikoina olen tehnyt monet muutkin sukat, etenkin Raita- ja Polkka-langoista. Eli resori ylös ja nilkkaan, muutoin sileää neuletta. Ja lankaakin meni se suunnilleen vakiomäärä, eli 150 gramman kerästä jäi hieman yli.

Lahjukset valmiina.

Itseäni lahjoin / lahjon uusilla pitsisukilla. Novitan 7 veljestä langasta nekin, värinä sinappi, jostain syystä olen viime aikoina vähän tykästynyt tuohonkin väriin. Vaaleampaakin keltaista minulla olisi ollut, mutta nyt tuntui enemmän tältä. Pitsikuvion ohje on Novitan 7 veljestä -lehdestä, teen vain sukat väärin päin, eli normaalisti, kun ne ohjeen mukaan aloitetaan varpaista. Näissäkin sukissa vartta on ihan mukavasti, pitsikuvioita on ennen kantapäätä 13, eli varrella on pituutta joku vajaa 30 cm, ehkä 28. Omat sukkani eivät ole ihan vielä valmiit, toisen kerkesin aloittaa vasta äskettäin, mutta ajattelinpa tässä samalla mainita niistäkin. :) Arvio langanmenekistä on noin 135 grammaa. :P

Itseäkin on hyvä välillä lahjoa. :)
---
Edit 2.9.2015

Sukat valmiina. Lankaa meni vain noin 120 grammaa. :o Ensimmäiseen sukkaan tein oikein hienosti kavennukset nilkkaan istuvuuden parantamiseksi, mutta toisesta ne unohtuivat työmatkalla neuloessa, enkä myöhemmin muistaessani jaksanut alkaa purkamaan ja tekemään uudestaan. :)

Kyllä täällä jo villasukkia tarvitaan! :)

Etuosan pitsikuvion lisäksi varressa
on  takana keskellä kapea pitsiraita.

29. heinäkuuta 2015

Turhia (?!) kukkia

Tuossa noin puolitoista viikkoa sitten oli suosikkipikkusiskoni konfirmaatiojuhla, ja minä pääsin tietenkin itseoikeutetusti leikkimään floristia ja väsäämään kukka-asetelmia. Viralliset asetelmat on esitelty yrityksemme blogissa (https://www.kiviteos.fi/kukka-asetelmia-rippijuhliin/), koska ne olivat ihan oikea tilaustyö. Tein kuitenkin myös pienemmät asetelmat "jämäkukista" ja lisäksi vielä kaksi kimppua pääasiassa pihamaalta löytyvistä kukkasista. Ai niin, ja vielä pari "kimppua" annettavaksi Neiti Päivänsankarille.

Kukkakimpuista toivottiin tuoksuvia, joten valikoin niihin kasvit tuoksun mukaan. Naapurin pihalta sain hakea päivänliljoja (Hemerocallis), joiden tuoksu yllätti voimakkuudellaan jopa minut itseni. Omalta pihalta käytin pensasruusuja (Rosa), purppurakeijunkukan (Heuchera micrantha) lehtiä ja mäkimeiramia (Origanum vulgare) sekä tuoksuvatukkaa (Rubus odoratus). Lisäksi kimpuissa oli vähän suomenköynnösruusua ('Pohjantähti'), jota keräsin talteen toimistomme nurkalla olevalta esittelyistutusalueelta. Toiseen kimppuun sijoitin myös viimeisen asetelmista yli jääneen pionin (Paeonia). Kimpuista tuli oikein iloisen väriset ja ne tuoksuivatkin riittävästi peittääkseen juhlapaikan eteisessä olevan vanhan talon tuoksun.

Kukkakimput valmiina.

Isompi kukkakimppu paikoillaan.

Leikkoruusuja jäi myös yli jonkin verran, ihan tarkoituksella kylläkin, ja niistä askartelin sitten ne kirkossa annettavat kukkalaitteet. Yhteen tuli kolme vaaleanpunaista ruusua, vuohenputkea (Aegopodium podagraria) "harsokukaksi" ja koko komeus kehystettiin kivikkoalvejuurella (Dryopteris filix-mas). Toiseen kimppuun tuli kaksi vaaleanpunaista ja yksi valkoinen leikkoruusu, hieman murattia (Hedera helix) ja mesiangervon (Filipendula ulmaria) nuppuja "harsokukaksi". Kolmanteen kimppuun käytin yhden vaaleanpunaisen leikkoruusun, kissankelloa (Campanula rotundifolia), mäkimeiramia, vuohenputkea ja kivikkoalvejuurta. Niistäkin kimpuista tuli oikein somat, harmi ettei tullut otettua niistä kunnon kuvia.

Näistä kimpuista ei valitettavasti ole tämän parempaa kuvaa.
Varsinaiset kukka-asetelmat olivat tällaiset.

Pienemmät "jämä-asetelmat" olivat tällaisia.
Huomatkaa alla tekemäni loimilankaliina! :)

Ja kukathan eivät missään tapauksessa ole turhia, vaikka joku joskus niin väittikin! :D

12. heinäkuuta 2015

Kevään viimeinen ja kesän ensimmäinen (Villasukka nimittäin)

Viime postauksessa jo totesinkin, että alkaa olla sesonki päällä töissä, eikä käsitöille juuri jää aikaa. Sen verran olen kuitenkin skarpannut tässä kylmän ja sateisen heinäkuun aikana, että tein parin toukokuussa valmistuneelle punaiselle villasukalle. Sukat on neulottu Novitan 7 veljestä langasta, jonka sain kerran ihanalta ystävältäni joululahjaksi uudistetun lankavyötteen kera. :) Ja tuo sukkien punainen värihän on tunnetusti paras sävy 7 veljeksen langoissa. Ainakin niin kauan, kunnes toisin todistetaan. 

Neuloin sukat iki-ihanilla 3 mm koivupuikoillani (jotka olen saanut toiselta ihanalta ystävältäni). En malta enää käyttää mitään muita sukkapuikkoja kuin noita koivuisia, ne vain ovat niin miellyttävät. Sukkien pitsikuvion lainasin vaaleanpunaisesta pitsibolerosta, josta olen kirjoittanut aiemmin tässä postauksessa. Lankaa sukkiin meni yhteensä noin 120 grammaa. Sukkamalli on nykyinen suosikkini: ylhäällä resori joustinneuletta 48 silmukalla, sitten varsi milloin mitäkin (usein lisään tähän osaan 1 s / puikko), sitten taas joustinneuletta (tässä vaiheessa kavennan silmukkamäärän 40 silmukkaan) ja jalkaterän osa normaalisti. Ja taas tuli juuri sopivat ja todella hyvin jalkaan istuvat sukat! :)

Tässä toiveena olisi ehtiä neuloa jatkossa hieman enemmän, etenkin yksi (tai siis kaksi tai kolme tai...) villapaitaprojekti(a) houkuttelisi kovasti... Ja itse asiassa yksi paita on jo tekeilläkin, tai ainakin se on suunniteltu ja siihen on langatkin olemassa. Nähtäväksi vain jää, onko sitä neulomisaikaa enempää ennen talvea. Joka tapauksessa voi kai toivoa, ettei seuraavien sukkien kanssa mene ihan yhtä kauaa kuin näiden. Seuraavat on nimittäin jo aloitettu, joten toiveissa olisi saada ne vielä tämän kuun aikana valmiiksi.

Sukan pitsipinta on verkkomainen.

Pitkät varret on kiva säilyttää makkaralla. :)

Ja nyt vain kovaa käyttöä!

27. toukokuuta 2015

Avaimenperiä vaihteeksi

Hei taas, pitkästä aikaa! Huomaa, että töissä alkaa olla sesonki päällä, eikä ylimääräistä vapaa-aikaa juuri ole. Neulomaan en siis ole kerennyt oikeastaan ollenkaan koko toukokuun aikana. Pari avaimenperää olen kuitenkin saanut virkattua, ne ovat niin nopeita tehdä.

Toinen avaimenperä on tehty tilauksesta. Avaimenperäpöllöstä haluttiin hieman erilainen versio, joten vanha koira joutui opettelemaan uuden tempun. Piti nimittäin kehitellä pupuversio avaimenperästä. Pöllöavaimenperä tulee jo "selkäytimestä", mutta pupua piti vähän mietiskellä. Päätin kuitenkin lähteä liikkeelle samanlaisella rungolla, pupu on vain hieman riisutumpi versio. Korvatupsujen tilalla on pitkät korvat, mutta siipien tilalla ei ole käpälöitä. Mahakirjailujen tilalle kirjailin pupulle kuonon, johon kiinnitin pari viiksikarvaa.

Pupua se yrittää esittää.

Sillä on jopa pieni hännäntöpö.

Toinen avaimenperä on pöllö. Halusin itselleni hieman värikkäämmän avaimenperän, joten hyödynsin kirjoneulepiposta jääneet langanpätkät. Uusi avaimenperäni on siis puna-sini-valkoinen, joka onkin ehdottomasti suosikkiväriyhdistelmäni nykyisin. Ja tässä avaimenperässä on tutuun tapaan mahakirjailut ja korvatupsut paikoillaan.

Tästäkin avaimenperästä lögö löytyy pohjasta. (Löytyy muuten pupustakin.)

Toinen silmä on varustettu piilotekstillä. ;)

14. huhtikuuta 2015

Sininen kirjoneulepipo

Niinhän siinä sitten kävi, että piti tehdä se sininenkin kirjoneulepipo, mistä Kirjoneuletta-postauksessa mainitsin. Ei siinä vain muu auttanut, kun lankoja jäi niin houkutteleva määrä. Meinasin tosin kesken kaiken jo huolestua valkoisen langan riittävyydestä, sillä se näytti loppuvan kesken - noin puoliväliin pipoa! Siinä lähdin sitten penkomaan kaappejani siinä toivossa, että löytyisi edes lähes samanväristä lankaa. Muistelin, että jonkinlainen pieni jämä voisi olla, mahdollisesti jopa samaa lankaa. Ja löytyihän sitä. Sen jämäkerän lisäksi vielä kaksi korkkaamatonta kerää luonnonvalkoista Karismaa! Ei  kovin paljoa harmittanut siinä vaiheessa. :D (Kannattaa selvästi hamstrata lankoja!)

En halunnut ottaa riskiä sinisen langan riittävyyden suhteen, SITÄ ei ollut yhtään enempää, joten päätin tehdä piposta hieman matalamman kuin mitä punainen kirjoneulepipo on. Eli sinisen pipon sisään ei voi tunkea kovin suurta määrää hiuksia. Silmukkamäärä on sama pienennetty määrä, jolla punaisenkin tein. Ja tietenkin myös samat 3 mm koivupuikot olivat käytössä. (Ne eivät vieläkään ole taipuneet yhtään!) Ihan kaikkia lankoja en saanut pipoon vieläkään käytettyä, valkoista on edelleen lähes 2 kerää jäljellä ja lisäksi sekä punaista että sinistä jäi pieni määrä. Kyllä niistä pöllön varmaan saa. Ainakin avaimenperän. ;)


Siniseen pipoon meni lankaa noin 75 grammaa.

Punainen pipo on selvästi korkeampi kuin sininen.

Sinisestä piposta vain alkuosa on tehty samalla kuviolla kuin punaisessa.
Yläosaan sovelsin ohjetta samaan tyyliin kuin punaisiin lapasiin. Ja mielestäni
lopputulos on erittäin onnistunut. Olen kyllä todella tyytyväinen! :)

Kauheaa oli huomata se, että sinisestä piposta tuli kivempi kuin punaisesta! Se on jotenkin todella väärin minun mielestäni, koska punainen on toki aina... punaisempi. Aloittaessani pipoa en tiennyt kenelle sitä teen ja ajattelin, että sen voi vaikka antaa tai myydä jollekulle. Mutta nyt kun se on valmis, pelkään pahoin, etten raaski siitä kovin helposti luopua. Vaikka yhtään enempää pipoja en oikesti tarvitsisi. :D

11. huhtikuuta 2015

Kirjoneuletta

Jäi sitä Karismaa omasta raitapaidasta ja tilatuista virolaispaidoista sen verran yli, että jotain pientä niistä vielä voisi saada. (Tumman)sininen, valkoinen ja punainen on jo pitkään ollut väriyhdistelmä, josta pidän erittäin paljon, joten oli luontevaa päättää yhdistää nuo puseroiden jämälangat yhteen työhön. Varsinkin kun olin jo pidemmän aikaa ihaillut Garnstudion sivuilla erästä tiettyä kirjoneulekuviota, jollaista löytyi hieman erilaisina variaatioina puseroiden lisäksi pipoista ja lapasista ja taisipa olla sukissakin. :) Valitsin niistä pipon harjoituskappaleeksi, koska ihan oikeaa kirjoneuletta en ole niin hirveästi tullut tehneeksi. Alkuperäinen pipon ohje löytyy täältä. Minun piti tietenkin ihan normaalisti hieman muokata ohjetta (vähensin silmukoita, ja siitä syystä jouduin toisen mallikuvion muokkaamaan suuremmaksi). Voin kyllä suositella kirjoneuleista kiinnostuneille tuota Garnstudion neulemallien Norjalaista-osiota, sieltä löytyy vaikka mitä kaikkea ihanaa!


Aika kivat, vaikka itse sanonkin! :)

Neuloin siis pipon. 3 mm koivupuikoilla. Pipo valmistui lankalauantaina noin 20 km ennen Enoa (päättelyä vaille valmiiksi siis), ja koska paluumatkakin oli yhtä pitkä ja tarvitsin taas jotain järkevää tekemistä - ja lankojakin oli vielä jäänyt, päätin tehdä myös lapaset. Lapasten kuvio on mukailtu pipoon muokkaamastani kuviosta. Pipoon meni lankaa noin 90 grammaa, josta vajaa 50 grammaa punaista ja lapasiin yhteensä noin 70 grammaa. 

Ensimmäistä ruutupiirrosta piti hieman muokata,
että saa silmukkamäärät sopimaan paremmin omiin mittoihin.

Valmis pipo. Ja sinne muuten mahtuu hiuksetkin kyytiin. :)

Lapasissa tein pienen kuvion myös peukalokiilaan ja
peukaloon (sekä sisä- että ulkosivulle).

Ja vieläkin niitä lankoja jäi! Punaista vain ihan pieni määrä, valkoista hieman enemmän ja sinistä melkein koko 50 grammaa (olisiko siitä metrin verran mennyt). Että saapa nähdä vieläkö joskus tulee sininenkin kirjoneulepipo...

7. huhtikuuta 2015

Koivupuikot

Eräs ystäväni lähetti minulle tässä taannoin kirjeessä koivuiset sukkapuikot. Olin sellaisia jo joskus katsellutkin ja halusin kokeilla, minkälaiset olisivat käytössä. En vain ollut saanut ostetuksi, koska välttämätöntä tarvetta ei ollut. Kirjekuoresta siis paljastui erittäin mieluisa yllätys! :) 

Koivupuikoista innostuneena valmista tulee. :D

Koivupuikkoja piti tietenkin heti päästä kokeilemaan käytännössä, käteen ne ainakin tuntuivat oikein mukavilta. Täytyy sanoa, että miellyttävämmiltä kuin vastaavat bambupuikot. Kaivoin kaapista jotain vanhaa lankaa, oletettavasti Novitan Nallea, ja aloin tehdä lapasia. Olin koko talven ajan ajatellut, että pitäisi neuloa itselle ohuet lapaset, joita voisi käyttää toisten lapasten alla kylmillä ilmoilla, mutta en vain ollut ehtinyt ryhtyä moiseen aiemmin. Nyt sitten sain koivupuikoista erittäin pätevän syyn tehdä vihdoin nuo lapaset. Lankaa lapasiin meni noin 50 grammaa. Ne on neulottu resoria lukuunottamatta sileänä neuleena. Peukalokiilan ansiosta lapaset istuvat käteen erittäin hyvin.

3 mm koivupuikot ovat täysin suorat vielä ensimmäisen
valmistuneen työn jälkeenkin. Bambuisena vastaavat
taisivat taipua jo aika alkuvaiheessa...

Valmiit lapaset "istuvat kuin hansikas". :p

Koivupuikot olivat niin mukavat työskentelyvälineet, että päätin investoida 5 mm vahvuisiinkin koivuisiin. Minulla oli ennestään 5 mm puikot metallisena, mutta en ole hirveästi tykännyt niitä käyttää, koska ne painavat melko paljon. Ja samasta syystä tahtovat valua helposti pois silmukoista, etenkin erikoislangoilla (mohair jne). Tämän ongelman vuoksi esimerkiksi kolmas Poliittinen pipo meinasi jäädä tekemättä. Koivupuikot ovat huomattavasti kevyemmät, eivätkä ne tunnu käteen kylmiltä edes aluksi, joten kolmaskin KIVEN KOVA TEKIJÄ -pipo on nyt valmistunut Novitan Joki -langasta.

Kolmannesta piposta tuli lapselle sopiva, ja neuloin siihen lisäksi vuorikerroksen Dale Garnin Baby Ull -langasta. Eipähän kutita pienenkään ihmisen päätä. Molempia lankoja meni pipoon noin 40 grammaa. Neuloin myös vuorikerroksen 5 mm puikoilla, joten se on melko harvaa neulosta. Tällä kertaa en viitsinyt alkaa kirjoa tekstiä, joten tein sen kokonaan Regian ABS Latexilla. Ja tuli kyllä paras lopputulos.

Tämän pipon jälkeen lankaa jäi vielä ihan pieni erä.
Ehkä pöllön verran?

Voin kyllä suositella erittäin lämpimästi,
ovat todella miellyttävät käyttää!!

31. maaliskuuta 2015

Palmikoita ja kennoneuletta

Bongasin viime joulukuussa eräästä oululaisesta lankakaupasta poltetun oranssin väristä Karismaa (Drops). Totesin, että siinäpä kelvollisen värinen lanka, jotainhan siitä pitäisi saada tehtyä. Ja laitoin velipojalle kuvan siinä toivossa, että hän ymmärtäisi yskän ja hoksaisi tarvitsevansa juuri sen värisen neulepuseron. Ja niin kävi. Velipoika vastasi, että hänelle voisi tehdä siitä jonkun hienon neuleen. En ruvennut kuitenkaan lankoja vielä ostamaan, koska myymälässä ei ollut oikeaa väriä tarpeeksi miehen neuleeseen. Asiaa tuumittuamme ja neulemalleja etsittyämme totesimme, että Garnstudion sivuilta löytyi sopiva paitamalli, että eikun langat hankintaan. Tarve olisi noin 700 grammalle. Ohjeen mukaan. Helsingin lankakaupoista löytyi tuota väriä kuitenkin vain 650 grammaa, joten niillä päätettiin pärjätä. Ohjetta piti siis hieman fiksata, ja paidasta tehdä tyköistuvampi kuin mitä alun perin suunnittelimme.

Pääsin aloittamaan neuleen joskus helmikuun puolivälin paikkeilla, ja alkuun se edistyikin ihan kohtuullisesti. Mallineuleista johtuen neulominen oli hieman hidasta aina niillä kerroksilla, joilla silmukoita piti siirrellä, mutta onneksi pari välikerrosta oli aina pelkkää oikeaa. Neuloin nimittäin kainaloihin asti suljettuna neuleena. Jossain vaiheessa, kun vartalo-osa oli lähes valmis, tein ikävän havainnon, että minulla oli jossain neuleen puolivälin paikkeilla tullut virhe kennoneuleessa, ja pääsin purkuhommiin. Onneksi tässä tapauksessa selvittiin noin 8 silmukan täsmäpurulla, eikä koko neuletta tarvinnut purkaa 20 senttiä (eli noin 2 kerän verran lankaa...). Mutta kyllä se meinasi harmittaa, ja teki melkein mieli jättää koko neule kesken. 

Seuraava ongelmakohta oli satulahihat. En ollut koskaan ennen tehnyt sellaisia, ja ohjeessa ei ollut kuvaa kuin etupuolelta, joten mietin ohjetta lukiessani, että mitä varten pitää tehdä niin ja näin, ja millaiset osien pitäisi olla valmiina. Ja se suurin ongelma: miten se toimii minun neuleessani, jonka koko ei ole ohjeenmukainen. Eli mitä muutoksia mittoihin ja silmukkamääriin minun pitäisi tehdä, ja missä vaiheessa neuletta. Tämä taas vaikutti neulomismotivaatioon, ja ajanpuutekin vaivasi, joten avaimenperäpöllöjä valmistui useampiakin sen sijaan, että olisin käyttänyt liikenevät hetket puseron neulomiseen. Yritin kyllä saada aikaa myös sille, että saisin joskus tuon neuleen pois puikoiltani, ja vähän jännitin, että minkäköhänlainen neuleesta mahtaakaan tulla. Toivottavasti hyvä, mutta epävarmuus sen asian suhteen oli varmaan jopa suurempi kuin raitapaitani kanssa!

Kirjaston käsityöillassa pohdimme neulomisongelmaani erään ihanan vanhemman rouvan kanssa, hänkään ei ollut moisia hihoja tehnyt, mutta yhdessä pähkäillessämme tulimme siihen tulokseen, että kannattaa koittaa ommella melkein valmis hiha paikoilleen. Niin teinkin kotiin päästyäni, ja totesin, että olipa hyvä, etten neulonut pidemmälle, sillä hiha oli juuri sopivan mittainen. Ainoastaan takakappaleen yläosaan tuleva kapea suikale piti vielä neuloa. Tämän havainnon jälkeen paita valmistuikin nopeasti. Sen verran korjattavaa ohjeeseen olisi, että jatkossa kannattaa pyöristää noita etu- ja takakappaleen olkapäille tulevia osia, jotta hihat saa istumaan paremmin, eikä neuleeseen tule muhkuroita. Vaikka kai ne saa piilotettua ompelemalla saumat hieman löysemmin. Tai muuten vain erilailla. Mutta helpointa olisi tietenkin neuloa osat valmiiksi sen muotoisiksi, että ne saisi suoraan reunasta ompelemalla asettumaan hyvin. (Tästä samasta syystä en pidä istutettujen hihojen tekemisestä neuleisiin!)

VIHDOIN VALMIS!! :)

Nyt kun tuota valmista puseroa on katsellut pari päivää tuossa pöydällä, se alkaa jo näyttää ihan kivalta. Onneksi. Nimittäin ennen kuin pääsimme hihojen kanssa sovittamaan puseroa oikeasti, odotin jo lähes kauhulla miten kamala paidasta tuleekaan. Onneksi se oli turhaa, ja taisi se tilaajakin olla ihan tyytyväinen puseroon. Ihan valmiina hän ei tosin ole sitä vielä nähnyt muuta kuin kuvassa.


Viimeisessä kokeilussa. Kaula-aukon resori vielä vaiheessa.

Purkamaankin pääsin. Kyllä se söi miestä. (Naista.)

Ai niin. Lankaa jäi ihan vähän, eli sitä meni tuohon noin 620 grammaa. Hyvin siis riitti lanka! Käytin resoreihin (kaula-aukkoa lukuun ottamatta) 3,5 ja muuhun 4 mm puikkoja. Hihat on neulottu pääasiassa yhtäaikaa, eli niiden saumat piti ommella. Puserossa on kolmen erilaisen palmikkoneuleen lisäksi kennoneuletta ja pidennettyä helmineuletta sekä tietenkin väleissä nurjaa ja resoreissa joustinneuletta (helma ja hihansuut 2 o, 2 n, kaulus 1 o, 1 n). Niin ja vielä täytyy mainita, että ihan yksin en paitaa tehnyt, vaan jossain vaiheessa vartalo-osassa on melkein puoli kerrosta erään kaverin tekemää, hän halusi kokeilla neulomista näin kevyesti palmikkoneuleella. Yllättävän hyvin sujui käytännössä ensikertalaiselta. Ja tietenkin kyseessä oli kerros, jolla piti tehdä neljän silmukan palmikoiden kierrot ja kennoneuleen kierrot. :)

Tässä kaikki mitä jäi jäljelle. Ei liikaa. :)

24. maaliskuuta 2015

Tilauspöllöjä ja joku tilaamatonkin

Pöllöjä on tullut taas virkattua. Avaimenperiksi. Tilauksesta. Kolme pöllöä valmistui minikokoisina, yhdestä tuli hieman kookkaampi, noin 5 cm korkea. Se päätyi ilmeisesti autoon koristeeksi joulupallon tilalle. Pöllöt on tehty pääasiassa Dropsin Karismasta 3 mm koukulla, ainoastaan pinkki pöllö on Gjestalin Maija -lankaa (sekin kuitenkin 3 mm koukulla). Tilauspöllöjen lisäksi valmistui yksi pieni avaimenperäpöllö ihan muuten vain, harjoittelin kummitytön kanssa virkkaamista, ja siinä tulikin sujuvasti pieni pöllön alku. :) 

Nuo pöllöt ovat onneksi niin nopeita tehdä, että vaikka ei oikein näytä muutoin olevan aikaa käsitöille, saa edes jokusen pikkujutun silloin tällöin valmiiksi. No, olen minä pyrkinyt joka torstai käymään tuolla kirjaston käsityöillassa hieman neulomassa, mutta muutoin se on jäänyt aika vähälle viime aikoina. Pitäisi koittaa parantaa tapansa sen suhteen, sillä sain taas viikonloppuna uuteen tilauspuseroon langat. (Mustaa Novitan Rosea). Tarkoittaa siis sitä, että pitäisi saada edellinen tilauspusero pois puikoilta...


Pöllöperhe kasvoi taas yhdellä jäsenellä.

Tällä pinkillä yksilöllä aloitettiin tämänkertainen pöllöbuumi.

Heijastinlangalla koristeltu pöllöavaimenperä taitaa pitää
kaikkien aikojen pienimmän tekemäni pöllön asemaa itsellään.

Väritoiveena oli musta-sininen-harmaa. Mustan jätin pois, ja ilmeisesti
värivalinta onnistui juuri nappiin, ainakin pöllön omistaja vaikutti tyytyväiseltä. :)

Sini-harmaa, noin 5 cm korkuinen pöllö meni siis (ilmeisesti)
joulupallon tilalle auton taustapeiliin roikkumaan.

Kummitytön kanssa harjoittelimme virkkaamista.
Kummitytön pöllö ei ihan vielä valmistunut.
---
Edit 26.3.2015

Kummitytöistä puheenollen, nuoremmalle kummitytölle tulin tekaisseeksi tällaisen.

Lanka Novitan Helmi (vaaleanpunainen) ja Miami (valkoinen).

18. maaliskuuta 2015

Penaali

Kummityttö täytti vuosia tässä alkukuusta, joten sain hyvän syyn ommella hänelle pienen pussukan pöllökankaasta. No, penaalihan siitä tuli, koska käsityötarvikevarastoni kätköistä löytynyt vetoketju oli juuri sopivan mittainen siihen tarkoitukseen. Ompelin penaaliin vuoren yksivärisestä beigestä puuvillakankaasta, joka oli jäänyt yli säkkituolin sisäosasta. Tein penaalin vähän samalla tyylillä kuin pöllö-/kuumailmapallokassinkin, eli "katsotaanpa mitä tästä tulee" -tekniikalla. Onneksi siitä taisi tulla ihan hyvä. :)

Penaali valmis.

Sisäpuoli on yksiväristä puuvillakangasta.

Muistuipa siinä mieleeni, ettei ollut ensimmäinen penaali, jonka ompelin. Joskus lapsena ompelin lahjaksi saamastani Marimekon Unikko -kankaasta verhojen ja tuolinpäällisen ja kassin lisäksi myös penaalin. Siihen penaaliin tein myös sisäpuolen unikkokankaasta. Tässäpä vielä pari kuvaa siitäkin.

Vetoketjun vedin pitää tietenkin olla teemaan sopiva. :D

Periaatteessa myös sisäpuoli on ommeltu "näkyväksi puoleksi".

11. maaliskuuta 2015

Poliittinen pipo

Politiikka ei ole oikein minun juttuni, mutta koska sattuu tuo velipoika olemaan ehdolla eduskuntaan, täytyy toki minunkin sen verran tukea häntä, että neulon edustuspipon. :P Hänellä on hienot kotisivut ja mainosmateriaalit ammattilaisten toteuttamana, ja niistä inspiroituneena (ja alennusmyynnistä täsmälleen oikean sävyistä lankaa löytäneenä) neuloin pari pipoa. Lanka on Novitan Joki, ja aikuisen pipoon sitä näyttäisi menevät 50 grammaa tai vähän enemmän. Kannattaa vain olla tarkkana pesun suhteen, ettei saa siitä minikokoista huopahattua.

Neuloin pipot 5 mm sukkapuikoilla, pääosin helmineuleena. Kirjoin pipoihin tekstin "KIVEN KOVA TEKIJÄ", koska se nyt vain sopii Juusoon ja perheyritykseemme (jossa Juuso on osakkaana) ja on myös hänen sloganinaan vaalimittelössä. Ensin tein pipon tietenkin Juusolle, ja seuraavaksi minulle itselleni, vaikka en niin kauhean kovasti niitä kiviä ole tehnytkään. Joskus jonkin verran olen tuolla hallin puolella työskennellyt kivien työstön parissa, mutta enimmäkseen olen sitä mieltä, että ne ovat hieman liian fyysisiä töitä tämän kokoiselle ihmiselle. 

Lankaa on vielä sen verran, että siitä saisi vielä lapsen pipon, ja Juuson kummipojalle sellaisen ajattelin jossain vaiheessa väsätä. Täytyy vaan tehdä siihen vuori tai vähintään resori jostain hieman vähemmän karheasta langasta, ettei ole ikävä pitää päässä. Itse olen kyllä käyttänyt tuota siellä täällä kulkiessani, ja etenkin ollessani Juuson vaalikiertueella mukana.

Valmis pipo.

1o, 1 n, joustinneuletta, helmineuletta ja sileää neuletta tekstin alla.

Niin, ja jos politiikka ja tulevat vaalit tai ennen kaikkea ehdokkaat kiinnostaa, niin käy toki katsomassa Juuson vaalisivut osoitteessa http://www.juusolahtinen.fi/. Tukijoukkoihin kaivataan lisää porukkaa, ja tililläkin on vielä tilaa lahjoituksille. :D Niin. Ja erinomaisia paistokiviä voi ostaa kampanjan tukemiseksi. Tai miksei komeita graniittipenkkejäkin. Kampanjatuotteista voi kysellä lisätietoja esimerkiksi sähköpostitse osoitteesta kampanjapaallikko@juusolahtinen.fi.

---

Edit 23.3.2015

Ja kevään tärkein numero on: 38.


Neulahuovutusta. :)
Edit 26.3.2015

Eilen päätyi alkuperäinen pipo oikealle omistajalleen numeroituna. :)

Juuson pipossa on hieman pidemmälle viety numerointi.