Uusi kuorma lankoja!

Tänään saatiin myymälään uusi erä lankoja! Esimerkiksi Karisman värivalikoima kasvoi huomattavasti. Punasta saatiin upouusia värjättyjä Uni Colour -lankoja paria eri väriä. Lankojen lisäksi myös nappivalikoima lisääntyi ja valikoimiimme saatiin myös muutamia neulepuikkoja. 

Nappivalikoima laajeni. :)

Kirjoneulepusero

Tein uuden ennätyksen. Villapaidan neulomisnopeudessa. Tämä paita valmistui nimittäin alle viikossa, joka on ainakin yhtä päivää lyhyempi aika kuin aiempi nopeusennätys, eli poolokaulusneule. Enkä siltikään käyttänyt kaikkea liikenevää aikaa neulomiseen, vaan luin samalla myös ainakin Kristiina Vuoren Neidonpaula -kirjaa (joka muuten oli ihan hyvä kirja). Lupasin Norjalaista-postauksessa, että voin ainakin harkita toisenlaisen kirjoneulekuvion tekemistä seuraavaan kirjoneuleeseen. Hetkisen harkittuani totesinkin, että taidanpa haluta omaan puserooni sellaisen hieman tähtimäisen kuvion, jonka olin bongannut ainakin Garnstudion verkkosivuilla olevissa neuleissa ja Eline Oftedalin Norjalaiskuviot -kirjassa. Halusin myös neuloa puseron ylhäältä alaspäin ja kokonaan suljettuna neuleena, joten etsiskelin ohjeita sellaiseen puseroon, mutta enpä löytänyt. Yhden Karisma-langasta ylhäältä alaspäin neulotun poropuseron ohjeen löysin, ja päätin muokata siitä itselleni ja haluamalleni kuviolle sopivan mallin (Oli siellä muitakin ylhäältä alas neulottujen puseroiden ohjeita, mutta tuon porokuvioisen puseron ohjeen olin jo joskus aiemmin tulostanut itselleni). 

Sininen kirjoneulepipo

Niinhän siinä sitten kävi, että piti tehdä se sininenkin kirjoneulepipo, mistä Kirjoneuletta-postauksessa mainitsin. Ei siinä vain muu auttanut, kun lankoja jäi niin houkutteleva määrä. Meinasin tosin kesken kaiken jo huolestua valkoisen langan riittävyydestä, sillä se näytti loppuvan kesken - noin puoliväliin pipoa! Siinä lähdin sitten penkomaan kaappejani siinä toivossa, että löytyisi edes lähes samanväristä lankaa. Muistelin, että jonkinlainen pieni jämä voisi olla, mahdollisesti jopa samaa lankaa. Ja löytyihän sitä. Sen jämäkerän lisäksi vielä kaksi korkkaamatonta kerää luonnonvalkoista Karismaa! Ei  kovin paljoa harmittanut siinä vaiheessa. :D (Kannattaa selvästi hamstrata lankoja!)

En halunnut ottaa riskiä sinisen langan riittävyyden suhteen, SITÄ ei ollut yhtään enempää, joten päätin tehdä piposta hieman matalamman kuin mitä punainen kirjoneulepipo on. Eli sinisen pipon sisään ei voi tunkea kovin suurta määrää hiuksia. Silmukkamäärä on sama pienennetty määrä, jolla punaisenkin tein. Ja tietenkin myös samat 3 mm koivupuikot olivat käytössä. (Ne eivät vieläkään ole taipuneet yhtään!) Ihan kaikkia lankoja en saanut pipoon vieläkään käytettyä, valkoista on edelleen lähes 2 kerää jäljellä ja lisäksi sekä punaista että sinistä jäi pieni määrä. Kyllä niistä pöllön varmaan saa. Ainakin avaimenperän. ;)

Siniseen pipoon meni lankaa noin 75 grammaa.

Punainen pipo on selvästi korkeampi kuin sininen.

Sinisestä piposta vain alkuosa on tehty samalla kuviolla kuin punaisessa.
Yläosaan sovelsin ohjetta samaan tyyliin kuin punaisiin lapasiin. Ja mielestäni
lopputulos on erittäin onnistunut. Olen kyllä todella tyytyväinen! :)

Kauheaa oli huomata se, että sinisestä piposta tuli kivempi kuin punaisesta! Se on jotenkin todella väärin minun mielestäni, koska punainen on toki aina... punaisempi. Aloittaessani pipoa en tiennyt kenelle sitä teen ja ajattelin, että sen voi vaikka antaa tai myydä jollekulle. Mutta nyt kun se on valmis, pelkään pahoin, etten raaski siitä kovin helposti luopua. Vaikka yhtään enempää pipoja en oikesti tarvitsisi. :D

Kirjoneuletta

Jäi sitä Karismaa omasta raitapaidasta ja tilatuista virolaispaidoista sen verran yli, että jotain pientä niistä vielä voisi saada. (Tumman)sininen, valkoinen ja punainen on jo pitkään ollut väriyhdistelmä, josta pidän erittäin paljon, joten oli luontevaa päättää yhdistää nuo puseroiden jämälangat yhteen työhön. Varsinkin kun olin jo pidemmän aikaa ihaillut Garnstudion sivuilla erästä tiettyä kirjoneulekuviota, jollaista löytyi hieman erilaisina variaatioina puseroiden lisäksi pipoista ja lapasista ja taisipa olla sukissakin. :) Valitsin niistä pipon harjoituskappaleeksi, koska ihan oikeaa kirjoneuletta en ole niin hirveästi tullut tehneeksi. Alkuperäinen pipon ohje löytyy täältä. Minun piti tietenkin ihan normaalisti hieman muokata ohjetta (vähensin silmukoita, ja siitä syystä jouduin toisen mallikuvion muokkaamaan suuremmaksi). Voin kyllä suositella kirjoneuleista kiinnostuneille tuota Garnstudion neulemallien Norjalaista-osiota, sieltä löytyy vaikka mitä kaikkea ihanaa!

Aika kivat, vaikka itse sanonkin! :)

Neuloin siis pipon. 3 mm koivupuikoilla. Pipo valmistui lankalauantaina noin 20 km ennen Enoa (päättelyä vaille valmiiksi siis), ja koska paluumatkakin oli yhtä pitkä ja tarvitsin taas jotain järkevää tekemistä - ja lankojakin oli vielä jäänyt, päätin tehdä myös lapaset. Lapasten kuvio on mukailtu pipoon muokkaamastani kuviosta. Pipoon meni lankaa noin 90 grammaa, josta vajaa 50 grammaa punaista ja lapasiin yhteensä noin 70 grammaa. 

Ensimmäistä ruutupiirrosta piti hieman muokata,
että saa silmukkamäärät sopimaan paremmin omiin mittoihin.

Valmis pipo. Ja sinne muuten mahtuu hiuksetkin kyytiin. :)

Lapasissa tein pienen kuvion myös peukalokiilaan ja
peukaloon (sekä sisä- että ulkosivulle).

Ja vieläkin niitä lankoja jäi! Punaista vain ihan pieni määrä, valkoista hieman enemmän ja sinistä melkein koko 50 grammaa (olisiko siitä metrin verran mennyt). Että saapa nähdä vieläkö joskus tulee sininenkin kirjoneulepipo...

Palmikoita ja kennoneuletta

Bongasin viime joulukuussa eräästä oululaisesta lankakaupasta poltetun oranssin väristä Karismaa (Drops). Totesin, että siinäpä kelvollisen värinen lanka, jotainhan siitä pitäisi saada tehtyä. Ja laitoin velipojalle kuvan siinä toivossa, että hän ymmärtäisi yskän ja hoksaisi tarvitsevansa juuri sen värisen neulepuseron. Ja niin kävi. Velipoika vastasi, että hänelle voisi tehdä siitä jonkun hienon neuleen. En ruvennut kuitenkaan lankoja vielä ostamaan, koska myymälässä ei ollut oikeaa väriä tarpeeksi miehen neuleeseen. Asiaa tuumittuamme ja neulemalleja etsittyämme totesimme, että Garnstudion sivuilta löytyi sopiva paitamalli, että eikun langat hankintaan. Tarve olisi noin 700 grammalle. Ohjeen mukaan. Helsingin lankakaupoista löytyi tuota väriä kuitenkin vain 650 grammaa, joten niillä päätettiin pärjätä. Ohjetta piti siis hieman fiksata, ja paidasta tehdä tyköistuvampi kuin mitä alun perin suunnittelimme.

Pääsin aloittamaan neuleen joskus helmikuun puolivälin paikkeilla, ja alkuun se edistyikin ihan kohtuullisesti. Mallineuleista johtuen neulominen oli hieman hidasta aina niillä kerroksilla, joilla silmukoita piti siirrellä, mutta onneksi pari välikerrosta oli aina pelkkää oikeaa. Neuloin nimittäin kainaloihin asti suljettuna neuleena. Jossain vaiheessa, kun vartalo-osa oli lähes valmis, tein ikävän havainnon, että minulla oli jossain neuleen puolivälin paikkeilla tullut virhe kennoneuleessa, ja pääsin purkuhommiin. Onneksi tässä tapauksessa selvittiin noin 8 silmukan täsmäpurulla, eikä koko neuletta tarvinnut purkaa 20 senttiä (eli noin 2 kerän verran lankaa...). Mutta kyllä se meinasi harmittaa, ja teki melkein mieli jättää koko neule kesken. 

Seuraava ongelmakohta oli satulahihat. En ollut koskaan ennen tehnyt sellaisia, ja ohjeessa ei ollut kuvaa kuin etupuolelta, joten mietin ohjetta lukiessani, että mitä varten pitää tehdä niin ja näin, ja millaiset osien pitäisi olla valmiina. Ja se suurin ongelma: miten se toimii minun neuleessani, jonka koko ei ole ohjeenmukainen. Eli mitä muutoksia mittoihin ja silmukkamääriin minun pitäisi tehdä, ja missä vaiheessa neuletta. Tämä taas vaikutti neulomismotivaatioon, ja ajanpuutekin vaivasi, joten avaimenperäpöllöjä valmistui useampiakin sen sijaan, että olisin käyttänyt liikenevät hetket puseron neulomiseen. Yritin kyllä saada aikaa myös sille, että saisin joskus tuon neuleen pois puikoiltani, ja vähän jännitin, että minkäköhänlainen neuleesta mahtaakaan tulla. Toivottavasti hyvä, mutta epävarmuus sen asian suhteen oli varmaan jopa suurempi kuin raitapaitani kanssa!

Kirjaston käsityöillassa pohdimme neulomisongelmaani erään ihanan vanhemman rouvan kanssa, hänkään ei ollut moisia hihoja tehnyt, mutta yhdessä pähkäillessämme tulimme siihen tulokseen, että kannattaa koittaa ommella melkein valmis hiha paikoilleen. Niin teinkin kotiin päästyäni, ja totesin, että olipa hyvä, etten neulonut pidemmälle, sillä hiha oli juuri sopivan mittainen. Ainoastaan takakappaleen yläosaan tuleva kapea suikale piti vielä neuloa. Tämän havainnon jälkeen paita valmistuikin nopeasti. Sen verran korjattavaa ohjeeseen olisi, että jatkossa kannattaa pyöristää noita etu- ja takakappaleen olkapäille tulevia osia, jotta hihat saa istumaan paremmin, eikä neuleeseen tule muhkuroita. Vaikka kai ne saa piilotettua ompelemalla saumat hieman löysemmin. Tai muuten vain erilailla. Mutta helpointa olisi tietenkin neuloa osat valmiiksi sen muotoisiksi, että ne saisi suoraan reunasta ompelemalla asettumaan hyvin. (Tästä samasta syystä en pidä istutettujen hihojen tekemisestä neuleisiin!)

VIHDOIN VALMIS!! :)

Nyt kun tuota valmista puseroa on katsellut pari päivää tuossa pöydällä, se alkaa jo näyttää ihan kivalta. Onneksi. Nimittäin ennen kuin pääsimme hihojen kanssa sovittamaan puseroa oikeasti, odotin jo lähes kauhulla miten kamala paidasta tuleekaan. Onneksi se oli turhaa, ja taisi se tilaajakin olla ihan tyytyväinen puseroon. Ihan valmiina hän ei tosin ole sitä vielä nähnyt muuta kuin kuvassa.

Viimeisessä kokeilussa. Kaula-aukon resori vielä vaiheessa.

Purkamaankin pääsin. Kyllä se söi miestä. (Naista.)

Ai niin. Lankaa jäi ihan vähän, eli sitä meni tuohon noin 620 grammaa. Hyvin siis riitti lanka! Käytin resoreihin (kaula-aukkoa lukuun ottamatta) 3,5 ja muuhun 4 mm puikkoja. Hihat on neulottu pääasiassa yhtäaikaa, eli niiden saumat piti ommella. Puserossa on kolmen erilaisen palmikkoneuleen lisäksi kennoneuletta ja pidennettyä helmineuletta sekä tietenkin väleissä nurjaa ja resoreissa joustinneuletta (helma ja hihansuut 2 o, 2 n, kaulus 1 o, 1 n). Niin ja vielä täytyy mainita, että ihan yksin en paitaa tehnyt, vaan jossain vaiheessa vartalo-osassa on melkein puoli kerrosta erään kaverin tekemää, hän halusi kokeilla neulomista näin kevyesti palmikkoneuleella. Yllättävän hyvin sujui käytännössä ensikertalaiselta. Ja tietenkin kyseessä oli kerros, jolla piti tehdä neljän silmukan palmikoiden kierrot ja kennoneuleen kierrot. :)

Tässä kaikki mitä jäi jäljelle. Ei liikaa. :)

Raitapaita

Innostuin niin kovin siitä vihreästä poolokaulusneuleesta, että tilauspaidan lankoja odotellessa päätin neuloa toisenkin puseron itselleni. Olin jo joskus aikoinaan tullut hankkineeksi myös nämä langat (tietenkin Dropsin Karismaa, luonnonvalkoisena ja laivastonsinisenä) voidakseni neuloa itselleni raidallisen paidan. Silmukkamääriin otin mallia vihreästä puserosta, en tosin täsmälleen samoilla määrillä tehnyt tätä. 

Raitojen miettimisessä minulla meni kauhean kauan aikaa, sillä en tiennyt haluanko kapeat vai leveät raidat, vai toisesta väristä kapeat ja toisesta leveät vai miten. Päädyin kuitenkin tekemään kapeat raidat neljän kerroksen korkuisena, ja laittamaan oikean puolen nurjalle, eli päälle päin puserossa on nurjat silmukat. Helmassa ja hihansuissa on n. 10 cm korkuiset joustinneuleresorit. Saumoja puserosta löytyy ainoastaan hihoista. Löysin kankaita.com -verkkokaupasta hienot ankkurinapit, jotka tilasin koristeeksi puseroon. Ne on siis vain ommeltu puseron etukappaleeseen toisen raglankavennuksen viereen. Pääntien resori on 1o, 1 n -joustinneuletta, ja se on taitettu kaksinkerroin.

Paidan valmistuttua en ollut ihan varma pidänkö siitä vai en. Pelkäsin, että siitä tuli liian "slim fit", mutta jonkin aikaa käytettyäni puseroa päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että se on oikein kiva. En siis ehkä vielä joudukaan masentumaan, etten osaa tehdä itselleni hyviä neuleita. (Hyvä niin, koska kaapissa odottaa uusi erä Karismaa, tällä kertaa juuri sitä kaikista parasta värisävyä, eli numero 48.) :)

Puserosta tulikin loppujen lopuksi ihan mieluinen.

Napit tuovat paitaan hieman lisää merihenkisyyttä. :)

Logo löytyy tuttuun tapaan helmasta.

Poolokaulusneule

En meinannut malttaa mennä jouluyönä (-aamuna) nukkumaan, kun hoksasin, että voisin alkaa neuloa ITSELLENI villapuseroa. Päätin sitten kuitenkin nukkua ainakin muutaman tunnin ennen kun kaivan metsänvihreät Dropsin Karismat kaapista. Mallia neuleeseen katsoin Novitan Kevät 2012- lehdestä (Malli 72) - tai ainakin perusidean ja etukappaleen pitsikuvion sain ohjeesta. En halunut puserosta ihan niin laatikkomaista kuin arvelin ohjeenmukaisesta tulevan, joten tein neuleen omien mittojeni mukaan siten, että kavensin neuletta vyötäröltä ja lisäsin silmukoita taas ennen kainaloita saadakseni puserosta istuvamman. Minun neuleeni on myös pidempi kuin ohjeen neule, etenkin hihoista halusin riittävän pitkät, jopa niin, että hihansuun resori on taitettu. Silmukkamäärät eivät siis ole missään vaiheessa yhteneväiset ohjeen puseroon.

Neuloin puseron suljettuna neuleena lantiolta kainaloihin saakka. Hihat neuloin yhtä aikaa, joten hihansaumat piti ommella. Kainalokavennusten jälkeen tein yläosan kaarrokkeena, koska raglanhihat vain ovat niin paljon helpommat kuin istutetut hihat. Joustinneuleresorit on neulottu 3 mm pyöröpuikolla (kauluksen yläosaa lukuunottamatta), muuten käytin 4 mm puikkoja. Sivusaumojen sijasta tein parin silmukan nurjan pystyraidan kylkiin. Hihoihin mukailin yhden salmiakkiruudun levyisen pitsikuvion keskelle. Hihojen ja etukappaleen pitsikuviot on kohdistettu niin, että ne jatkuvat samalta tasolta kainalokavennusten jälkeen. Kauluksella on korkeutta noin 22 cm ja siitä ensimmäiset 10 cm on tehty 3 mm puikoilla. Lankaa puseroon meni noin 520 grammaa.

Pusero valmistui sopivasti uudeksi vuodeksi, ja siitä tuli heti uusi suosikkipaitani. Olen todella tyytyväinen puseroon! Etukäteen kyllä vähän jännitin, että minkälainen siitä loppujen lopuksi tulee. :) Karisma on 100 % villaa, joten se saattaa hieman kutittaa, mutta ainakaan vielä en ole siitä kauheasti joutunut kärsimään. Totesin vain, että seuraavaan Karisma-paitaan en tee noin korkeaa kaulusta, sen verran se kuitenkin kutittaa. Mutta varmasti voin sanoa, että kyseisestä langasta neulon vielä jossain vaiheessa itselleni lisääkin neuleita. (Yksi miehen pusero on tilauksessa, pitäisi jossain vaiheessa ehtiä hankkia siihen langat.)

Valmis pusero, ja vähintään niin hyvä kuin pitikin! :)

Ensimmäisen päivän saldo. :)

Melkein valmiin puseron sovittamista. Näyttäisi tulevan hyvä!

Hihojen pitsikuvio on mukailtu
etukappaleen kuvioinnista.

Takakappale on pääosin sileää neuletta.

Virolaispaita pienoiskoossa

Tein keväällä velipojalle punaisen palmikkoneuleen, johon inspiraation sain reilu vuosi sitten Tallinnalaisen putiikin ikkunassa näkemästäni neuleesta. Ilman ohjetta neulomani pusero saikin nimekseen Virolaispaita. Tuosta paidasta juttu löytyy täältä. Nyt tein tilaustyönä samasta langasta (Dropsin Karisma) lähes samanlaisen paidan - tosin aika paljon pienempänä (pusero on noin kokoa 100 cm). Muutamia muutoksia puseroon tein, esimerkiksi isommat palmikot on tässä lapsen paidassa 9 silmukan levyisiä (miehen puserossa 12 silmukkaa) ja kauluksen neuloin puolipatenttina (alkuperäisessä 2 o, 2 n -joustinneuletta) - toiveena saada siitä hieman jämäkämpi. Lankaa meni noin 225 grammaa ja nappeja kolme. Alimpaan nappiin poltin tietenkin logoni. :)

Neuleessa on käytetty kahta erilaista palmikkoa (toisesta kaksi eri versiota).

Logo löytyy alimmasta napista,
kuten "alkuperäisessäkin" paidassa.

Tämän mallin perusteella tein puseron.

Sukat joita en aikonut tehdä

Näitä sukkia en todellakaan aikonut tehdä. Tai aioin, mutta en vielä nyt, vaan joskus - ehkä ensi vuonna. Sain tarpeekseni kolmesta langasta samassa neuleessa (ne olivat koko ajan sekaisin), langanpäiden päättelystä (voiko mikään olla sen jännittävämpää?!) ja varsinkin ketjupistoista näissä lapasissa ja pipossa. Lankoja kuitenkin jäi, ja tein sellaisen erehdyksen, etten heti sullonut niitä tuonne lankavaraston perukoille vaan jätin ne lojumaan tuohon käsityökoriin, mistä löytyi myös 3,5 mm sukkapuikot ja muutama sata grammaa punaista Karismaa - odottamassa villapaidaksi päätymistä. No, aikani niitä siinä katseltuani totesin, että kai nuo tuosta täytyy saada pois häiritsemästä, ja tartuin puikkoihin.

Ja pääteltäviä langanpäitä todellakin sain aikaan. Sukkiin on käytetty monta kerän loppua. Kolme Dropsin Karismaa ja yhden Novitan 7 veljestä -kerän loput sain sukkiin tungettua. Kahta 7 veljestä ja kahta Karismaa tosin vielä jäikin. (OK, myönnetään, että sitä "loppuunkäytettyä" 7 veljestä -lankaakin jäi todellisuudessa noin 1,2 metriä...). Tein sukat niin, että varressa käytin Karismaa (kolmea eri harmaata) ja jalkaterässä 7 veljestä -lankaa, koska se on polyamidin ansiosta hieman kestävämpää kuin 100 % villaa oleva Karisma. Vihreät raidat ovat 7 veljestä -langasta.

Sukkiin meni lankaa yhteensä noin 150 grammaa, ja näistä tuli vieläpä liian suuret! Nämä ovat todennäköisesti kokoa 37-38. No, jospa ne kutistuisivat pesussa. :D Sukan varrella on pituutta noin 23 cm resoreineen. Ja varret on tarkoituksella tehty löysemmiksi, lisäsin sileäneuleiseen osuuteen silmukoita. No, nyt ne ovat valmiit, ja NYT laitoin loput langat kaappiin ja jätän sukkien tekemisen ainakin hetkeksi. Ja ketjupistojen! Langanpäitä todennäköisesti joudun päättelemään edelleenkin suunnilleen samaan tahtiin kuin ennenkin.

Nyt saavat ketjupistot riittää! Ainakin vähäksi aikaa...

Vaalean harmaa 7 veljestä riitti juuri sopivasti!!

Ruutupipolle kavereita

Tuossa taannoin viime keväänä neuloin messuilla tämän pipon. Kesällä ei pipoa kovin usein tarvinnut käyttää, mutta nyt syksyn tullen ja pipokauden alkaessa alkoi tietenkin häiritä se tosiseikka, ettei minulla ollut pipoon sopivia lapasia. Tokihan pipon ja lapasten täytyy sopia yhteen! Niinpä kaivoin lankavaraston syövereistä harmaata Karismaa ja ihanan vihreää 7 veljestä -lankaa sekä heijastinlankaa ja neuloin lapaset. Eilen marttakerhon kokoontumisessa kirjoin pystyraidat lapasiin ja päättelin loput langat (niitä oli paljon) ja lapaset pääsivätkin heti käyttöön. Ovat ne kyllä söpöt! Ja saattavat olla jopa ihan lämpimät, jos alle pukee toiset lapaset ;)

Lapaset tein siis samaan tyyliin kuin pipon - resoriin neuloin mukaan heijastinlankaa ja pystyraidat kirjoin lopuksi ketjupistoilla. Kämmenpuolelle en kirjonut raitoja (jotta tunnistaisin, kumman käden lapanen on kyseessä :P).

Kaksituiskuva lapasista. :P

Kaverikuva. Onnelliset ystävykset!

PS. Hilla kirjoitti tämän postauksen puolestani, koska minun piti leipoa suklaatorttua. :D

Huivikauluspusero vol. 2

Viimeksi kirjoittelin Raitoja-postauksessa huivikauluspuserosta, jota teen tällä kertaa ihan ohjeen mukaan. No, pusero on nyt vihdoin valmis. Eilen ompelin kauluksen kiinni ja päättelin viimeiset langat. Kylläpä tuli hyvä mieli kun sai sen pois käsistä. Mikäli olen suurin piirtein oikein saanut ylös neulonta-ajat, niin noin nelisenkymmentä tuntia tuon tekemiseen meni. Ja reilu 700 grammaa lankaa. Tummanharmaata Dropsin Karismaa (väri 16) meni noin 450 g ja vaalean harmaata (väri 44) noin 375 grammaa. (Puikot 3,5 ja 4 mm.)

Aiemmin tein vastaavanlaisen huivikauluspuseron (Varsinainen mittatilaustyö), johon sovelsin itse tuon kauluksen ohjeen ja täytyy kyllä sanoa, että pidin siitä enemmän. Se oli helpompi tehdä, koska sitä ei tarvinnut ommella kiinni jälkeenpäin, ja minusta se myös tuntuu paremmalta kuin tuo ohjeen mukaan tehty. En sitten tiedä onko niillä eroa käyttömukavuuden suhteen. Hihoja kiinnittäessäni totesin, että jos vielä joskus teen tällaisen, niin taidan tehdä suosiolla raglanhihoilla, ne on paljon helpompi saada asettumaan siististi paikoilleen. Tämän puseron hihojen kanssa sai ihan tosissaan askarrella. Enkä tiedä ovatko ne vieläkään riittävän siististi kiinni, täytyy tarkistaa ja viimeistellä saumat kunhan saa puseron tilaajalle. Tuon mittatilaustyön hihojen kiinnitys viimeisteltiin myös siten, että pusero oli päällä tilaajalla, ja saumat viimeisteltiin oikealta puolelta.

Valmis vihdoinkin!

Tällä kertaa kaulus on tehty ohjeen mukaan.
Napitussilmut kyllä virkkasin. :P

Raitoja

Jaaha, sitä on ehtinyt vierähtää melkein kuukausi siitä kun olen viimeksi ehtinyt päivittää tätä blogia. Työrintamalla on ollut hieman kiireitä ja etenkin uudet nettisivumme ja verkkokauppa (löytyy osoitteesta www.kiviteos.fi, ei vain taida vielä olla auki) ovat vieneet kaiken liikenevän vapaa-ajan. Eli ainoat bloggailut olen tässä kuussa ehtinyt tehdä yrityksemme blogiin (löytyy sivujemme Ajankohtaista-osiosta). Mutta ei se mitään, hienoa, että on töitä! Ihan ilman käsitöitä en silti ole joutunut olemaan, vaan olen aina silloin tällöin ehtinyt neuloa pienen pätkän sellaista neuletta, jonka tekemisestä vihjaisin jo huhtikuussa Katsaus tulevaan -postauksessa.

Kyseessä on siis miehen huivikauluspusero Dropsin Karismasta. Yhden vastaavanlaisen neuloin viime syksynä mittojen mukaan (Varsinainen mittatilaustyö). Tällä kertaa olen tehnyt ihan puseron ohjeen mukaista L-kokoista puseroa. Raidallisena. Tummaa ja vaaleaa harmaata. Ohje puseroon löytyy Garnstudion verkkosivuilta. Viikonloppuna Helsingissä käydessäni sain paidan tilaajalle sovitettavaksi, ja onneksi näytti sopivan kokoinen tulevan. Jos vain teen toisesta hihasta samankokoisen kuin ensimmäisestäkin. ;) Päätin nimittäin tällä kertaa neuloa hihat erikseen, ettei tarvitse ommella saumoja.

Ihan sopivalta vaikuttaisi. :)

Messupipo

Tämä pipo ei ole messupipo siksi, että sitä pidetään messuilla tai varsinkaa messussa, vaan siksi, että se valmistui tänään messuilla. Tai ei ihan kokonaan, mutta neuleosa. Päättelyt ja kirjonnat tein kotona. Logo vielä puuttuu, koska nahkapalat ovat lopussa juuri nyt. Sitä on kyllä onneksi tulossa lisää.

Pihtiputaalla järjestettiin Elämää maaseudulla -messut, ja meilläkin (Pihtiputaan Kiviteos Oy) oli siellä osasto. Eilen oli aika vilkas päivä, mutta tänään oli rauhallisempaa. Varsinkin jäätelön syönnin SM-kisojen, muotinäytöksen ja muiden ohjelmanumeroiden aikaan. Joten onneksi minulla sattui olemaan pipontekele mukana. ;) Pipon neulominen messuilla herätti jonkin verran kiinnostusta. Eräskin mies katseli hetken neulomistani, ja totesi sitten, että hänkin haluaisi oppia tuon taidon. Ja sillä taidolla hän tarkoitti ilmeisesti sitä, että pystyin keskittymään samaan aikaan useampaan asiaan (pipon neulomiseen ja pitsakivien esittelemiseen), hän kun meinasi, että hyvä jos pystyy syömään purkkaa samalla kun kävelee. :D

Pipon ohje löytyy Novitan Kevät 2013 -lehdestä. Tein pipon pääasiassa Dropsin Karismasta, koska se on hieman pehmeämpää lankaa kuin ohjeen mukainen Novitan 7 veljestä. Tosin vihreät raidat ovat Novitan 7 veljestä -lankaa. Marttojen juhlavuoden erikoisväri, ihanan pirteä vihreän sävy! Lisäksi resorin vaaleamman harmaassa raidassa on Novitan Nallea, heijastinnauhaa ja vielä varmuuden vuoksi myös ohutta heijastinlankaa. Ja kuten kuvista näkyy, heijastin jopa toimii!

Vaaleamman harmaata Karismaa pipoon meni noin 40 grammaa, graffitinharmaata Karismaa meni noin 30 grammaa ja 7 veljestä vihreää ehkä noin 10 grammaa. Pipon pystyraidat on kirjottu ketjupistoilla. Mietin ensin, että tekisinkö pipon kirjoneuleena, mutta päätin kerrankin tehdä ohjeen mukaan. 

Tällainen ruutupipo tällä kertaa.

(Puhelimen) kameran salamavalo tuo heijastinlangan hyvin esiin.
Normaalisti tuo heijastin raita näyttää suunnilleen tuon vaaleamman
harmaan Karisman väriseltä. Hyvä, että tuli sekin nyt testattua.

---

Päivitys 31.5.2014

Vihdoin sain lisättyä nahkaisen logon tähänkin pipoon!

Nyt näyttää hyvältä! ;)

Partiopipo (ja epäpartiolapaset)

Tummansinisestä Karismasta kaksinkertaisella langalla 7 mm puikoilla neuloin pipon. Ja lapaset. Kymmenen kerrosta joustinneuletta ja loppuosa sileää. Pihtiputaan Partiolaisten logo neulomalla ei onnistunut näin paksulla langalla, joten piti miettiä joku muu ratkaisu. Kirjonta ei houkutellut kovin paljoa, joten halusin kokeilla neulahuovuttamista. Ja voinpa kertoa, etten ihan heti ole toista kertaa neulahuovuttamassa tuota logoa. Joten lapaset jäivät "tyhjiksi". Kyllä tuon kuulemma tunnistaa. Kehujakin se sai. :) Ja valmistui juuri sopivasti partioviikon kunniaksi! :)

Partiopipo. Langanmenekki noin 90 grammaa.

Peruslapaset. Langanmenekki noin 80 grammaa.

Valmis asustesetti.

Virolaispaita

No niin, tässä se nyt on!

Virolaispusero valmiina. Ja sopi hyvin! :)

Logo löytyy alimmasta napista.

Palmikkopusero. Ohje omasta päästä.
Aika hieno, vaikka itse sanonkin!

Puserosta on aiemmin kerrottu seuraavissa postauksissa:
Kun on auktoriteettia ja Karismaa, ei muuta kaipaakaan..., Väliaikatietoja ja Katsaus tulevaan.

Katsaus tulevaan

Tässä vaiheessa vuotta ei vielä tehdä katsausta kuluneeseen vuoteen ja sen aikana väsättyihin töihin, joten otetaanpa lähestyvän pääsiäisen kunniaksi pieni vilkaisu tulevaisuuteen. Partioneuletta koskevat ajatukseni ovat vähän jo "lähteneet lapasesta". Jotain konkreettistakin olen asian etenemiseksi tehnyt, nimittäin autoCADilla on aika näppärä suunnitella kirjoneuleeseen mallipiirrosta. Saattaa siis olla, että ennen pitkää aiheeseen liittyen on jotain esiteltävääkin. ;) Tässäpä kuva maistiaisiksi muutamasta muusta jossain vaiheessa, mahdollisesti jo lähiaikoinakin, viralliseen esittelyyn tulevasta projektista. Miesten puserot näyttäisivät olevan aika in...

Tämä miehen palmikkopusero on ollut puolivalmiina jo...
No, aika pitkään. Mitään kiirettä ei onneksi ole. :)

Lankaahan minulla olisi ollut riittävästi ilman näitäkin,
mutta tilauspusero on toki aina tilauspusero. ;)

Ja vielä viimeiseksi, vaan ei suinkaan vähäisimmäksi...

Ylpeänä esitän:

Virolaispusero on ollut viimeiset puolitoista kuukautta
käsityökorissani päällimmäisenä. Nyt vain odotellaan,
että saadaan kokeilla valmista puseroa tilaajalle.
Ja tietenkin ottaa siitä viralliset kuvat. Hyvä fiilis siis! :)

Väliaikatietoja

Tässäpä maistiasia tulevasta puserosta, jonka tekemistä suunnittelin tässä postauksessa. Ompelin tänään olka- ja sivusaumat yhteen, jotta saamme sovittaa puseroa ihan oikeasti. Ja näytti sopivan täsmälleen. :) Kyllä se vaan jaksaa ilahduttaa. Ihan täysin samanlaista Tallinnassa näkemäni puseron kanssa en kuitenkaan tee. ;) 

Resorit on neulottu 3,5 mm puikoilla, muu 4,5 mm puikoilla. Tähän mennessä neulontatunteja on kertynyt noin 16. Tavoite olisi saada tulevan viikon aikana hihat ja kaulus tehtyä, vaan saapa nähdä miten on aikaa neuloa... 

Hihaton palmikkopusero sovitettavana.
Lanka Dropsin Karisma.

Kun on auktoriteettia ja KARISMAA, ei muuta kaipaakaan...

Sain tuossa viimeksi vanhentuessani hienon synttärikortin, jossa sanottiin, että "Sulla on auktoriteettia ja KARISMAA, etkä muuta kaipaakaan!" Auktoriteetista en välttämättä takuuseen mene, mutta Karismaa kyllä löytyy. Tässä lankapostauksessa hehkutin punaista Dropsin Karismaa, ja sen jälkeen olen kasvattanut varastojani metsänvihreällä, laivastonsinisellä ja luonnonvalkoisella. Ai että!! Vielä kun joskus ehtisi toteuttaa ne unelmaneuleet, jotka niistä langoista on suunnitteilla. ;)

Karismaa kyllä löytyy. ;) Oli tuossa näköjään pari harmaatakin,
niistä tulee pipo, muut ovat puserolankoja. :) Minulle itselleni!

Viininpunaisen Karisman suhteen ollaan jo aika hyvällä mallilla. Teen siitä siis veljelleni puseron. Tänään juuri katsoimme hieman mittoja ja mallia, sillä sain 4 mm bambupuikkoni irti tästä pitsineuleesta. Neuletakki on siis niin hyvällä mallilla, että enää viimeistelyt (hihojen ompelu, etureunan ja kaula-aukon viimeistely sekä päättely) on tekemättä. Hieno fiilis. :) Toivottavasti fiilis pysyy hyvänä vielä sittenkin, kun saan neuleen kokonaan valmiiksi... Ja sehän pysyy. Kyllä jo kovasti polttelisi päästä uuden neuleen kimppuun!

Tämän tyylistä paitaa olisi tarkoitus ruveta seuraavaksi väsäämään.

Paidan malliin inspiraatio löytyi Tallinnasta erään käsityö- / vaateputiikin näyteikkunasta. Ihastuin näytillä olleeseen puseroon niin, että oli pakko ottaa siitä kuva mukaan. Veljeni taas totesi, että hänelle saa tehdä sellaisen paidan. Punaisena. Joten kokeillaan, mitä siitä tulee. Ohjehan on taas tälläkin kertaa kehiteltävä itse. Onneksi mitat löytyvät tämän huivikauluspuseron ohjeen muokkauksista. Päädyimme yhteistuumin veljeni kanssa siihen, että punaisen puseron palmikkoneuleesta huomimatta teemme sen suunnilleen samoilla silmukkamäärillä kuin tuon valkoisenkin puseron. Valkoinen pusero on nimittäin löystynyt aika paljon käytössä... Toki voimme tarvittaessa noin viikon välein tarkistaa neuleen koonkin. Sillä varauksella, että Suomen armeija päästää velipojan edelleen joka viikonloppu lomille. ;)

Terveisiä lankaostoksilta! :)

Oi joi, tänään oli selvästi mun päivä, vaikka ei ensin siltä tuntunukkaan... Lähin hakemaan viininpunasta Karismaa (Drops) ja katoin, että Äänekoskelta Neulotuksesta pitäis ainaki löytyä. Mutta kuinkas kävikään. Kaikki oli jo myyty! :o Samoin oli laita punasen Extra Fine Merinon kanssa. Mutta onneks Jyväskylän Poppelista löyty juuri oikeaa Karismaa. Ostin kaikki loput. :D Pelkäsin, ettei sielläkään ole, koska verkkokaupassa ei ollut sitä tarjolla. (Eikä sitä löytynyt Lahden Kärkkäiseltäkään kuin yksi ainoa kerä.) Ja kyllä tuli hyvä mieli, vaikka Extra Fine Merinoa ei sieltäkään löytynyt punaisena. Onneksi korvaava tuote löytyi. Eli ei muuta kuin unelmoimaan uusista neuleista... Ja kiireesti tekemään keskeneräiset valmiiksi, että pääsee aloittamaan uutta! :)

Iki-ihana viininpunainen Karisma ja kirkkaammaan punainen Cotton Merino Dropsilta
ilahduttivat kovasti. Taustalla oleva vihreä on erääseen tilausneuleeseen varattua Novitan
7 veljestä -lankaa ja harmaa itselleni joskus tulevaan pitsipuseroon Novitan Tennesseetä.

TÄNKIMÄÄTEIN -pipo

Tällä päivämäärällä on valmistunut ensimmäinen TÄNKIMÄÄTEIN-tekstillä varustettu tuote. Kyseessä on veljen vaimolle tekemäni kukkapipo. Olin miettinyt jo pitempään, että olisi hienoa kehitellä jokin oma juttu (logo tms.) tekemiini vaatteisiin ja muihin tuotteisiin. Tammikuun alussa olin hahmotellut erilaisia vaihtoehtoja logoksi, ja päädyin nappiin. Pyöreä puunappi, johon olisi poltettu tekstit "TÄNKIMÄÄTEIN" ja "handmade". No, ihan tällaista en vielä saanut tehtyä, täytyy selvitellä, miten tuollaisen tekeminen tai hankkiminen parhaiten onnistuisi. Tässä asian "kypsymistä" odotellessani päätin kokeilla vedenpitävää piirustustussia puunappiin. Ja ainakin toistaiseksi teksti on pysynyt napissa. Saa nähä kuinka kauan se käytössä säilyy. :)

Vihreä lanka Dropsin Merino Extra Fine (kaksinkertaisena)
ja valkoinen Dale Garnin Dale Baby Ull (kolminkertaisena).
Nappi Dropsin valikoimasta.

Ensimmäinen "logolla" varustettu tuote valmis. ;)

Näitä kukkapipoja on tullut tehtyä useampiakin viime vuoden aikana. Muun muassa molemmat veljentyttäreni saivat omansa. Itselleni olen tehnyt jo kaksi kukkapipoa. Pipomalli on hyväksi havaittu, ja olenkin tehnyt useita pipoja samalla mallilla. Veljen, kummipojan ja kummityttöjen pipoista jätin kukat pois. :)

Vuoden 2013 kukkapiposatoa...