31. maaliskuuta 2015

Palmikoita ja kennoneuletta

Bongasin viime joulukuussa eräästä oululaisesta lankakaupasta poltetun oranssin väristä Karismaa (Drops). Totesin, että siinäpä kelvollisen värinen lanka, jotainhan siitä pitäisi saada tehtyä. Ja laitoin velipojalle kuvan siinä toivossa, että hän ymmärtäisi yskän ja hoksaisi tarvitsevansa juuri sen värisen neulepuseron. Ja niin kävi. Velipoika vastasi, että hänelle voisi tehdä siitä jonkun hienon neuleen. En ruvennut kuitenkaan lankoja vielä ostamaan, koska myymälässä ei ollut oikeaa väriä tarpeeksi miehen neuleeseen. Asiaa tuumittuamme ja neulemalleja etsittyämme totesimme, että Garnstudion sivuilta löytyi sopiva paitamalli, että eikun langat hankintaan. Tarve olisi noin 700 grammalle. Ohjeen mukaan. Helsingin lankakaupoista löytyi tuota väriä kuitenkin vain 650 grammaa, joten niillä päätettiin pärjätä. Ohjetta piti siis hieman fiksata, ja paidasta tehdä tyköistuvampi kuin mitä alun perin suunnittelimme.

Pääsin aloittamaan neuleen joskus helmikuun puolivälin paikkeilla, ja alkuun se edistyikin ihan kohtuullisesti. Mallineuleista johtuen neulominen oli hieman hidasta aina niillä kerroksilla, joilla silmukoita piti siirrellä, mutta onneksi pari välikerrosta oli aina pelkkää oikeaa. Neuloin nimittäin kainaloihin asti suljettuna neuleena. Jossain vaiheessa, kun vartalo-osa oli lähes valmis, tein ikävän havainnon, että minulla oli jossain neuleen puolivälin paikkeilla tullut virhe kennoneuleessa, ja pääsin purkuhommiin. Onneksi tässä tapauksessa selvittiin noin 8 silmukan täsmäpurulla, eikä koko neuletta tarvinnut purkaa 20 senttiä (eli noin 2 kerän verran lankaa...). Mutta kyllä se meinasi harmittaa, ja teki melkein mieli jättää koko neule kesken. 

Seuraava ongelmakohta oli satulahihat. En ollut koskaan ennen tehnyt sellaisia, ja ohjeessa ei ollut kuvaa kuin etupuolelta, joten mietin ohjetta lukiessani, että mitä varten pitää tehdä niin ja näin, ja millaiset osien pitäisi olla valmiina. Ja se suurin ongelma: miten se toimii minun neuleessani, jonka koko ei ole ohjeenmukainen. Eli mitä muutoksia mittoihin ja silmukkamääriin minun pitäisi tehdä, ja missä vaiheessa neuletta. Tämä taas vaikutti neulomismotivaatioon, ja ajanpuutekin vaivasi, joten avaimenperäpöllöjä valmistui useampiakin sen sijaan, että olisin käyttänyt liikenevät hetket puseron neulomiseen. Yritin kyllä saada aikaa myös sille, että saisin joskus tuon neuleen pois puikoiltani, ja vähän jännitin, että minkäköhänlainen neuleesta mahtaakaan tulla. Toivottavasti hyvä, mutta epävarmuus sen asian suhteen oli varmaan jopa suurempi kuin raitapaitani kanssa!

Kirjaston käsityöillassa pohdimme neulomisongelmaani erään ihanan vanhemman rouvan kanssa, hänkään ei ollut moisia hihoja tehnyt, mutta yhdessä pähkäillessämme tulimme siihen tulokseen, että kannattaa koittaa ommella melkein valmis hiha paikoilleen. Niin teinkin kotiin päästyäni, ja totesin, että olipa hyvä, etten neulonut pidemmälle, sillä hiha oli juuri sopivan mittainen. Ainoastaan takakappaleen yläosaan tuleva kapea suikale piti vielä neuloa. Tämän havainnon jälkeen paita valmistuikin nopeasti. Sen verran korjattavaa ohjeeseen olisi, että jatkossa kannattaa pyöristää noita etu- ja takakappaleen olkapäille tulevia osia, jotta hihat saa istumaan paremmin, eikä neuleeseen tule muhkuroita. Vaikka kai ne saa piilotettua ompelemalla saumat hieman löysemmin. Tai muuten vain erilailla. Mutta helpointa olisi tietenkin neuloa osat valmiiksi sen muotoisiksi, että ne saisi suoraan reunasta ompelemalla asettumaan hyvin. (Tästä samasta syystä en pidä istutettujen hihojen tekemisestä neuleisiin!)

VIHDOIN VALMIS!! :)

Nyt kun tuota valmista puseroa on katsellut pari päivää tuossa pöydällä, se alkaa jo näyttää ihan kivalta. Onneksi. Nimittäin ennen kuin pääsimme hihojen kanssa sovittamaan puseroa oikeasti, odotin jo lähes kauhulla miten kamala paidasta tuleekaan. Onneksi se oli turhaa, ja taisi se tilaajakin olla ihan tyytyväinen puseroon. Ihan valmiina hän ei tosin ole sitä vielä nähnyt muuta kuin kuvassa.


Viimeisessä kokeilussa. Kaula-aukon resori vielä vaiheessa.

Purkamaankin pääsin. Kyllä se söi miestä. (Naista.)

Ai niin. Lankaa jäi ihan vähän, eli sitä meni tuohon noin 620 grammaa. Hyvin siis riitti lanka! Käytin resoreihin (kaula-aukkoa lukuun ottamatta) 3,5 ja muuhun 4 mm puikkoja. Hihat on neulottu pääasiassa yhtäaikaa, eli niiden saumat piti ommella. Puserossa on kolmen erilaisen palmikkoneuleen lisäksi kennoneuletta ja pidennettyä helmineuletta sekä tietenkin väleissä nurjaa ja resoreissa joustinneuletta (helma ja hihansuut 2 o, 2 n, kaulus 1 o, 1 n). Niin ja vielä täytyy mainita, että ihan yksin en paitaa tehnyt, vaan jossain vaiheessa vartalo-osassa on melkein puoli kerrosta erään kaverin tekemää, hän halusi kokeilla neulomista näin kevyesti palmikkoneuleella. Yllättävän hyvin sujui käytännössä ensikertalaiselta. Ja tietenkin kyseessä oli kerros, jolla piti tehdä neljän silmukan palmikoiden kierrot ja kennoneuleen kierrot. :)

Tässä kaikki mitä jäi jäljelle. Ei liikaa. :)

24. maaliskuuta 2015

Tilauspöllöjä ja joku tilaamatonkin

Pöllöjä on tullut taas virkattua. Avaimenperiksi. Tilauksesta. Kolme pöllöä valmistui minikokoisina, yhdestä tuli hieman kookkaampi, noin 5 cm korkea. Se päätyi ilmeisesti autoon koristeeksi joulupallon tilalle. Pöllöt on tehty pääasiassa Dropsin Karismasta 3 mm koukulla, ainoastaan pinkki pöllö on Gjestalin Maija -lankaa (sekin kuitenkin 3 mm koukulla). Tilauspöllöjen lisäksi valmistui yksi pieni avaimenperäpöllö ihan muuten vain, harjoittelin kummitytön kanssa virkkaamista, ja siinä tulikin sujuvasti pieni pöllön alku. :) 

Nuo pöllöt ovat onneksi niin nopeita tehdä, että vaikka ei oikein näytä muutoin olevan aikaa käsitöille, saa edes jokusen pikkujutun silloin tällöin valmiiksi. No, olen minä pyrkinyt joka torstai käymään tuolla kirjaston käsityöillassa hieman neulomassa, mutta muutoin se on jäänyt aika vähälle viime aikoina. Pitäisi koittaa parantaa tapansa sen suhteen, sillä sain taas viikonloppuna uuteen tilauspuseroon langat. (Mustaa Novitan Rosea). Tarkoittaa siis sitä, että pitäisi saada edellinen tilauspusero pois puikoilta...


Pöllöperhe kasvoi taas yhdellä jäsenellä.

Tällä pinkillä yksilöllä aloitettiin tämänkertainen pöllöbuumi.

Heijastinlangalla koristeltu pöllöavaimenperä taitaa pitää
kaikkien aikojen pienimmän tekemäni pöllön asemaa itsellään.

Väritoiveena oli musta-sininen-harmaa. Mustan jätin pois, ja ilmeisesti
värivalinta onnistui juuri nappiin, ainakin pöllön omistaja vaikutti tyytyväiseltä. :)

Sini-harmaa, noin 5 cm korkuinen pöllö meni siis (ilmeisesti)
joulupallon tilalle auton taustapeiliin roikkumaan.

Kummitytön kanssa harjoittelimme virkkaamista.
Kummitytön pöllö ei ihan vielä valmistunut.
---
Edit 26.3.2015

Kummitytöistä puheenollen, nuoremmalle kummitytölle tulin tekaisseeksi tällaisen.

Lanka Novitan Helmi (vaaleanpunainen) ja Miami (valkoinen).

18. maaliskuuta 2015

Penaali

Kummityttö täytti vuosia tässä alkukuusta, joten sain hyvän syyn ommella hänelle pienen pussukan pöllökankaasta. No, penaalihan siitä tuli, koska käsityötarvikevarastoni kätköistä löytynyt vetoketju oli juuri sopivan mittainen siihen tarkoitukseen. Ompelin penaaliin vuoren yksivärisestä beigestä puuvillakankaasta, joka oli jäänyt yli säkkituolin sisäosasta. Tein penaalin vähän samalla tyylillä kuin pöllö-/kuumailmapallokassinkin, eli "katsotaanpa mitä tästä tulee" -tekniikalla. Onneksi siitä taisi tulla ihan hyvä. :)

Penaali valmis.

Sisäpuoli on yksiväristä puuvillakangasta.

Muistuipa siinä mieleeni, ettei ollut ensimmäinen penaali, jonka ompelin. Joskus lapsena ompelin lahjaksi saamastani Marimekon Unikko -kankaasta verhojen ja tuolinpäällisen ja kassin lisäksi myös penaalin. Siihen penaaliin tein myös sisäpuolen unikkokankaasta. Tässäpä vielä pari kuvaa siitäkin.

Vetoketjun vedin pitää tietenkin olla teemaan sopiva. :D

Periaatteessa myös sisäpuoli on ommeltu "näkyväksi puoleksi".

11. maaliskuuta 2015

Poliittinen pipo

Politiikka ei ole oikein minun juttuni, mutta koska sattuu tuo velipoika olemaan ehdolla eduskuntaan, täytyy toki minunkin sen verran tukea häntä, että neulon edustuspipon. :P Hänellä on hienot kotisivut ja mainosmateriaalit ammattilaisten toteuttamana, ja niistä inspiroituneena (ja alennusmyynnistä täsmälleen oikean sävyistä lankaa löytäneenä) neuloin pari pipoa. Lanka on Novitan Joki, ja aikuisen pipoon sitä näyttäisi menevät 50 grammaa tai vähän enemmän. Kannattaa vain olla tarkkana pesun suhteen, ettei saa siitä minikokoista huopahattua.

Neuloin pipot 5 mm sukkapuikoilla, pääosin helmineuleena. Kirjoin pipoihin tekstin "KIVEN KOVA TEKIJÄ", koska se nyt vain sopii Juusoon ja perheyritykseemme (jossa Juuso on osakkaana) ja on myös hänen sloganinaan vaalimittelössä. Ensin tein pipon tietenkin Juusolle, ja seuraavaksi minulle itselleni, vaikka en niin kauhean kovasti niitä kiviä ole tehnytkään. Joskus jonkin verran olen tuolla hallin puolella työskennellyt kivien työstön parissa, mutta enimmäkseen olen sitä mieltä, että ne ovat hieman liian fyysisiä töitä tämän kokoiselle ihmiselle. 

Lankaa on vielä sen verran, että siitä saisi vielä lapsen pipon, ja Juuson kummipojalle sellaisen ajattelin jossain vaiheessa väsätä. Täytyy vaan tehdä siihen vuori tai vähintään resori jostain hieman vähemmän karheasta langasta, ettei ole ikävä pitää päässä. Itse olen kyllä käyttänyt tuota siellä täällä kulkiessani, ja etenkin ollessani Juuson vaalikiertueella mukana.

Valmis pipo.

1o, 1 n, joustinneuletta, helmineuletta ja sileää neuletta tekstin alla.

Niin, ja jos politiikka ja tulevat vaalit tai ennen kaikkea ehdokkaat kiinnostaa, niin käy toki katsomassa Juuson vaalisivut osoitteessa http://www.juusolahtinen.fi/. Tukijoukkoihin kaivataan lisää porukkaa, ja tililläkin on vielä tilaa lahjoituksille. :D Niin. Ja erinomaisia paistokiviä voi ostaa kampanjan tukemiseksi. Tai miksei komeita graniittipenkkejäkin. Kampanjatuotteista voi kysellä lisätietoja esimerkiksi sähköpostitse osoitteesta kampanjapaallikko@juusolahtinen.fi.

---

Edit 23.3.2015

Ja kevään tärkein numero on: 38.


Neulahuovutusta. :)
Edit 26.3.2015

Eilen päätyi alkuperäinen pipo oikealle omistajalleen numeroituna. :)

Juuson pipossa on hieman pidemmälle viety numerointi.