Paloja

Sain joku aika sitten hyvänlaisen erän harmaata Novitan Sylvia -lankaa. Langasta 86 % on villaa ja loput 14 % silkkiä, eli se on oikein miellyttävän pehmeää. Mietin mitä voisin langasta tehdä ja mieleen tuli paljon erilaisia vaihtoehtoja villapaidasta pipoon ym asusteisiin ja sisustustuotteisiin. Lanka on pääosin melko paksua (puikkosuositus 7-8 mm), joten villapaitaa siitä en taida tehdä. Pipo voisi tulla kysymykseen, tällainen lanka ei todennäköisesti kutita. Mutta kun pipojakin tuli viime talvena tehtyä useampiakin yksilöitä... Kaulahuivejakaan en taida tarvita enempää. Mutta ihanan muhkealle torkkupeitolle on toki aina kysyntää. Siispä taidan tehdä sellaisen. Tai jopa päiväpeiton, mikäli lankaa riittää. Tuossa nuo langat ovat koko kesän houkutelleet tarttumaan koukkuun tai puikkoihin ja aloittamaan, mutta en ole viitsinyt aloittaa mitään uutta projektia, kun keskeneräisiäkin löytyy eri kokoisia (villapaidasta ja -sukista aina noihin kaapin uumenissa odottaviin ikuisuusprojekteihin).  Enkä kyllä ole saanut päätetyksi millaisen peiton tekisin. ;)

Tuossa äskettäin totesin, etten jaksa mennä vielä nukkumaan, ja jotain käsitöitä voisi tehdä, mutta mikään aloitettu työ ei houkuttanut. Joten kaivoin esiin Frida Ponténin Virkkauksen ilo -kirjan, 8 mm virkkuukoukun ja yhden kerän Sylviaa. Ja aloin virkata. Tein kaksi erilaista palaa, ihan vain malliksi. Toinen on perinteinen isoäidinneliö ja toinen tuollainen kukkapala. Meinasin, että voisin yhdistellä peittoon paria erilaista palaa, koska en aio käyttää peittoon muun väristä lankaa. En ole ihan varma vielä käytänkö juuri tuota kyseistä kukkapalan mallia, vai koitanko löytää jonkun helpommin neliönmuotoisiin paloihin yhdistettävän mallin, mutta ainakin nuo palat ovat melko samankokoiset. Ja tuo kukkapala on kyllä kaunis. Perinteinen isoäidinneliö näyttää aika tylsältä sen rinnalla. Pelkästään kukkapaloista tehtynä peitto ei kuitenkaan olisi niin muhkea... Mutta onneksi tällä ei ole kiire. :) Saa nähdä kuinka kauan nämä palat odottavat ennen kuin lopulta saan peiton tehtyä. Ja että käytänkö kyseisiä paloja peittoon ollenkaan. Jännä nähdä.

Kahden palan jälkeen 50 grammasta lankaa on vielä vähän jäljellä.

Haarukkapitsibolero

No niin, nyt se on valmis. Vihdoinkin. En ole uskaltanut tehdä sitä loppuun aiemmin, koska en vain millään tuntunut ymmärtävän miten tuon pitäisi toimia, ja miten siitä muka pitäisi tulla bolero. En ole edelleenkään varma, teinkö sitä oikein, mutta ainakin se noin muistuttaa edes vähän boleroa. Iso se kyllä on, ei se tuossa kirjan kuvassa näytä ollenkaan niin isolta! En sitten tiedä yhdistinkö kappaleet jotenkin hassusti, vai oliko minulla vain niin paljon isompi käsiala... Veikkaan, tai siis syytän käsialaa. Tämä bolero saattaisi siis olla joutilaana, jos joku tarvitsisi... ;)

Boleron vaiheista unelmasta toteutukseen olen kertonut aiemmin kahdessa postauksessa: Uusia ideoita ja unelmia sekä Haarukkapitsiä. Ohje boleroon löytyy kirjasta Lankatekniikoiden käsikirja (toim. Ritva Koskennurmi-Sivonen). Käyttämäni lanka oli ohjeenmukainen SandnesGarnin Kitten Mohair, ohjeen arvio lankamenekistä oli 100 grammaa, todellinen menekki oli ehkä jotain 75 grammaa. Varastoistani ei löydy virkkuukoukkua kokoa 3,5 mm, joten käytin 4 mm koukkua. Tämä on tietenkin yksi syy siihen, miksi bolerosta tuli hieman isohko. En tosin tiedä haittaako  se oikeasti mitään, näin sen saa kiinnikin tarvittaessa. 

Haarukkapitsin tekeminen oli aivan helppoa ja mukavaa, tarvittavat pitsinauhat valmistuivat yllättävänkin nopeasti. Nauhat sitten aikansa odottivat, että yhdistäisin ne levyiksi, sekin vielä menetteli, sehän on melkein normaalia virkkaamista. Mutta sitten tulikin se hankala vaihe, eli boleron osien yhdistäminen. En kyllä vieläkään ymmärrä, miten voi olla muka niin vaikeaa käsittää tuo kohta ohjeesta! Mutta onneksi sekin vaihe on nyt (onnellisesti) takana.

Takaa.

Bolero kasaantui niskaan. :D

Ylettyy vaikka kiinni asti.

Kai se suurin piirtein näyttää siltä miltä pitikin.

Hiha. :P

Villahaalarin kaveriksi

Kävin viikonloppuna P-Karjalassa, ja matka meni mukavasti neuloen. Torstaina syntynyt neljäs veljenpoikani sai korvaläppämyssyn ja villasukat seuraksi villahaalarille. Lapasiin ei riittänyt harmaata lankaa tarpeeksi (Dropsin Merino Extra Fine), koska tein siitä aiemmin vaunulelun, mutta onneksi vihreästä TÄNKIMÄÄTEIN-piposta oli jäänyt lankaa sen verran yli, että sain myös lapaset tehtyä. Myssyn ohje löytyy Dropsin Babystrikk (Nr. 20) lehdestä, malli 20-9. Englanniksi ja ranskaksi. Sama ohje löytyy myös suomeksi Garnstudion verkkosivuilta. Tein myssyn melkein ohjeen mukaan. Tarkoittaa siis sitä, että jätin ainoastaan lisäykset ennen joustinneuleosuutta tekemättä. Myssy neulottiin ylhäältä alaspäin. Korvaläppien kanssa sai sitten hieman säätää silmukkamäärissä, mutta ihan kohtuullisen fiksun näköinen myssystä mielestäni tuli. Lankaa myssyyn, sukkiin ja lapasiin meni yhteensä noin 100 grammaa.

Mallinukelle asusteet olivat suunnilleen sopivat.

Vauvalle ne ovat vielä liian isot, mutta jospa tuo tuosta kasvaisi...

Myssyyn piti tietenkin ommella logo.

Sukissa on varressa 36 silmukkaa,
kiilakavennusten jälkeen jatkoin 32 silmukalla.

Lapasissa on 32 silmukkaa. Harmaasta langasta sai vielä raidat.

Puhdetöitä

Blogissa on ollut aika hiljaista viime aikoina. On edelleen tämä elämä niin kiireistä, ettei ehdi mitään tekemään. Viime viikko meni Saariselällä UKK-puistossa vaelluksella. Reippaana tyttönä otin toki linja-autoon yhden tulevan neulepuseron mukaan, että voi matkalla neuloa. (Yhtään en neulonut, lainasin kyllä puikkoja selän raaputtamiseen, joten ei tullut turhaan mukaan.)

Ihan toimettomana en kuitenkaan ollut, vaan askartelin itselleni hienon voiveitsen muistoksi. En ollut koskaan vuollut voiveistä (veitsee :P) enkä kyllä mitään muutakaan, mutta olin lopputulokseen oikein tyytyväinen. Sillä sai sulatejuustoa levitettyä leivälle paljon paremmin kuin katkenneella sporkilla. Tänään viimeistelin veitseni hiomalla sen sileäksi. Pitää kai vielä öljytä se, niin saa sen tosissaan käyttöön. Tässä vaiheessa voisin hieman kaivata taas jonkinlaista polttopiirrintä, että saisin veitseen merkittyä missä ja milloin se on tehty. Vaikka kaipa tuon muistaa muutenkin. :)

Veitsi ajoi hyvin asiansa hiomattomanakin. :)

Hiottunahan tämä näyttää ihan oikealta puuveitseltä!

Ei voi muuta sanoa, kuin että olen kyllä ylpeä aikaansaannoksestani.

Makuupussilakana

Sitä oltaisiin lähdössä ensi viikolla Saariselälle vaeltamaan viikoksi. Ajattelin pärjätä Haltin Ultra 6F -kesämakuupussilla, koska se on huomattavasti kevyempi kuin omistamani 3:n vuodenajan makuupussi. ;) Varmuuden (ja toki myös mukavuuden) vuoksi halusin kuitenkin makuupussilakanan, joka tuo hieman lisälämpöä sekä helpottaa makuupussin puhtaanapitoa. Retkeilykaupoissa näyttäisi olevan myytävänä jos jonkinlaisia makuupussilakanoita, materiaalit vaihtelevat silkistä puuvillaan ja eristyisiin kylmän vuoden ajan varalle suunniteltuihin lämpöä lisääviin kankaisiin. 

Itse päätin ommella lakanan puuvillaisesta vanhasta aluslakanasta. Kaivoin siis kaapista vanhan lakanan ja levitin sen makuupussin päälle kaksinkerroin, merkkasin nuppineuloilla saumakohdat ja ompelin noin 5 minuuttia. Ja valmista tuli! Äärimmäisen helppo homma, onnistuu jopa näin väsyneenä! :)

 Eikä tullut kalliiksi. Retkeilyvarusteisiin kun tarvittaessa saa tuota rahaa uppoamaan aika hyvin, se ei vaadi edes sen kummempia kykyjä.... Nyt vain sitten odotetaan, että muonat uunissa kuivuvat pakkaamista helpottavaan muotoon (lisää vain vesi -tyylillä) ja sitten reissun päälle! Ei kun ai niin, pitikö  se rinkkakin jossain välissä ehtiä pakata?! No, onhan tässä onneksi vielä pari päivää aikaa...

Jätin lakanan yläreunan ompelematta, jotta sen voi taittaa tyynyn alle.

Lakana asettuu juuri sopivasti makuupussin sisään.

Lakana myös pakkautuu melko pieneen tilaan!

Haarukkapitsiä

Hankin itselleni lauantai-iltana ihan ikioman pitsihaarukan. Eilen piti sitten heti kokeilla, miten se oikein toimii. Kerroin joskus alkuvuonna hankkimastani kirjasta (Lankatekniikoiden käsikirja), jossa oli muun muassa ohje haarukkavirkattuun boleroon. Harjoittelu on muuten ihan tylsää, joten tietenkin aloin heti haarukoida (tai siis haarukkavirkata) boleron osia. Suunnilleen puolet sain valmiiksi eilen illalla, melko nopeaa tuo tuntuu olevan. Ja ihan mukava tekniikka, ainakin toistaiseksi ollut. Saa nähdä mitä mieltä olen sitten, kun pitäisi alkaa yhdistellä nauhoja... No, kuvassa bolero näyttää ainakin niin sievältä, että jospa siitä joskus tulisi ihan valmiskin. :)

Haarukkapitsin harjoittelua SandnesGarnin Kitten Mohairilla.

Virkattu vaunulelu

Tänään sain vihdoin aikaiseksi viimeistellä kolme pöllöä ja yhdistää ne vaunuleluksi. Vaunulelusta mainitsin aiemmin Hattu päähän, piippu suuhun ja Ei pöllömpi -postauksissa. Pöllöt on virkattu 4 mm koukulla Dropsin Merino Extra Fine -langasta. Lankaa meni ehkä noin 20 grammaa per pöllö. Kirjotut kuviot on Novitan Woolia. Pöllöt on täytetty pumpulilla ja jokaisessa on sisällä erilaisella helisevällä materiaalilla varustetty yllätysmunan muovinen pakkaus. Siis se, missä se lelu tai muu yllätys on. Pöllöjen keskelle virkkasin vielä kulkuset kiinni, joten lelusta saa kuulumaan erilaisia ääniä. Pöllöt on virkattu summassa, joten jokainen on hieman eri näköinen. Oma suosikkini on sinisilmäinen. Tai ehkä sittenkin vihreäsilmäinen, koska sen kuviot erottuvat selvemmin. :)

Virkattu vaunulelu.

Pöllöjengi. :)

Villahaalari vauvalle

Kerroin jossain vaiheessa uudesta neuleprojektistani, joka oli siinä mielessä normaalista poikkeava, että ohje oli englanniksi. Tosin se löytyy Garnstudion sivuilta myös suomeksi ja myönnänpä pari kohtaa tarkistaneeni sieltä. :) Lankaa meni reilu 300 grammaa, ehkä 320 tai jotain sinne päin. Käytin 3 mm, 4 mm ja 4,5 mm puikkoja. Lanka on siis Dropsin Merino Extra Fine ja myös vaaleat puunapit (6 kpl) ovat Dropsin valikoimasta. Työ oli siitä mukava, että saumojen ompelu oli tehty niin vähäiseksi kuin mahdollista. Neule on siis pääasiassa neulottu yhtenä kappaleena ja suljettuna neuleena niin pitkään kuin mahdollista. Aivan täysin ohjeen mukaan haalaria en neulonut, koska halusin jättää kaikki ainaoikeinneulekohdat pois. :)

Haalari on noin 56 cm kokoinen.

Vauvanukke oli haalariin liian pieni.
Nuken pitsineulesukat Novitan 7 veljestä -lankaa.

Avaimenperänalle

Tällaisen nallen virkkasin kerran pikkusiskolle joululahjaksi. Omasta päästä. Tai siis jostain tunnistamattomasta puuvillalangasta omalla ohjeella. 3,5 mm koukku oli langalle hieman liian suuri, ainakin tuohon tarkoitukseen. Pienemmällä koukulla olisi saanut tiiviimmän pinnan. Täytteenä nallessa on pumpulia ja koristeena avainlenkki ja kulkunen. Silmiksi kävin varta vasten hakemassa Eurokankaasta eripariset napit. :)

Pieni nalle käy vaikka avaimenperäksi tai koristeeksi.

Juhannuskukkia

Jäi pellavamekon ompelu tänäänkin vähän vaiheeseen, kun pitää kuulemma yhdet farkut lyhentää huomiseksi, joten mekkopostauksen sijasta päätin juhannuksen kunniaksi lisätä pari kukkakuvaa Kukkajuttuja-postaukseen, ja tulipa mieleen laittaa tänä päivänä askarrelluista kukka-asetelmistakin kuvat. Juhannuksenahan tunnetusti kuuluu tehdä juhannustaikoja, joihin kukat liittyvät olennaisesti... :)

Minikokoinen maitotonkka kukkineen päätyi koristamaan pihapöytää.

Keittiöön jäi lyhytvartinen yksilö 'Plena' juhannusruususta .