31. elokuuta 2014

Paloja

Sain joku aika sitten hyvänlaisen erän harmaata Novitan Sylvia -lankaa. Langasta 86 % on villaa ja loput 14 % silkkiä, eli se on oikein miellyttävän pehmeää. Mietin mitä voisin langasta tehdä ja mieleen tuli paljon erilaisia vaihtoehtoja villapaidasta pipoon ym asusteisiin ja sisustustuotteisiin. Lanka on pääosin melko paksua (puikkosuositus 7-8 mm), joten villapaitaa siitä en taida tehdä. Pipo voisi tulla kysymykseen, tällainen lanka ei todennäköisesti kutita. Mutta kun pipojakin tuli viime talvena tehtyä useampiakin yksilöitä... Kaulahuivejakaan en taida tarvita enempää. Mutta ihanan muhkealle torkkupeitolle on toki aina kysyntää. Siispä taidan tehdä sellaisen. Tai jopa päiväpeiton, mikäli lankaa riittää. Tuossa nuo langat ovat koko kesän houkutelleet tarttumaan koukkuun tai puikkoihin ja aloittamaan, mutta en ole viitsinyt aloittaa mitään uutta projektia, kun keskeneräisiäkin löytyy eri kokoisia (villapaidasta ja -sukista aina noihin kaapin uumenissa odottaviin ikuisuusprojekteihin).  Enkä kyllä ole saanut päätetyksi millaisen peiton tekisin. ;)

Tuossa äskettäin totesin, etten jaksa mennä vielä nukkumaan, ja jotain käsitöitä voisi tehdä, mutta mikään aloitettu työ ei houkuttanut. Joten kaivoin esiin Frida Ponténin Virkkauksen ilo -kirjan, 8 mm virkkuukoukun ja yhden kerän Sylviaa. Ja aloin virkata. Tein kaksi erilaista palaa, ihan vain malliksi. Toinen on perinteinen isoäidinneliö ja toinen tuollainen kukkapala. Meinasin, että voisin yhdistellä peittoon paria erilaista palaa, koska en aio käyttää peittoon muun väristä lankaa. En ole ihan varma vielä käytänkö juuri tuota kyseistä kukkapalan mallia, vai koitanko löytää jonkun helpommin neliönmuotoisiin paloihin yhdistettävän mallin, mutta ainakin nuo palat ovat melko samankokoiset. Ja tuo kukkapala on kyllä kaunis. Perinteinen isoäidinneliö näyttää aika tylsältä sen rinnalla. Pelkästään kukkapaloista tehtynä peitto ei kuitenkaan olisi niin muhkea... Mutta onneksi tällä ei ole kiire. :) Saa nähdä kuinka kauan nämä palat odottavat ennen kuin lopulta saan peiton tehtyä. Ja että käytänkö kyseisiä paloja peittoon ollenkaan. Jännä nähdä.

Kahden palan jälkeen 50 grammasta lankaa on vielä vähän jäljellä.

14. elokuuta 2014

Haarukkapitsibolero

No niin, nyt se on valmis. Vihdoinkin. En ole uskaltanut tehdä sitä loppuun aiemmin, koska en vain millään tuntunut ymmärtävän miten tuon pitäisi toimia, ja miten siitä muka pitäisi tulla bolero. En ole edelleenkään varma, teinkö sitä oikein, mutta ainakin se noin muistuttaa edes vähän boleroa. Iso se kyllä on, ei se tuossa kirjan kuvassa näytä ollenkaan niin isolta! En sitten tiedä yhdistinkö kappaleet jotenkin hassusti, vai oliko minulla vain niin paljon isompi käsiala... Veikkaan, tai siis syytän käsialaa. Tämä bolero saattaisi siis olla joutilaana, jos joku tarvitsisi... ;)

Boleron vaiheista unelmasta toteutukseen olen kertonut aiemmin kahdessa postauksessa: Uusia ideoita ja unelmia sekä Haarukkapitsiä. Ohje boleroon löytyy kirjasta Lankatekniikoiden käsikirja (toim. Ritva Koskennurmi-Sivonen). Käyttämäni lanka oli ohjeenmukainen SandnesGarnin Kitten Mohair, ohjeen arvio lankamenekistä oli 100 grammaa, todellinen menekki oli ehkä jotain 75 grammaa. Varastoistani ei löydy virkkuukoukkua kokoa 3,5 mm, joten käytin 4 mm koukkua. Tämä on tietenkin yksi syy siihen, miksi bolerosta tuli hieman isohko. En tosin tiedä haittaako  se oikeasti mitään, näin sen saa kiinnikin tarvittaessa. 

Haarukkapitsin tekeminen oli aivan helppoa ja mukavaa, tarvittavat pitsinauhat valmistuivat yllättävänkin nopeasti. Nauhat sitten aikansa odottivat, että yhdistäisin ne levyiksi, sekin vielä menetteli, sehän on melkein normaalia virkkaamista. Mutta sitten tulikin se hankala vaihe, eli boleron osien yhdistäminen. En kyllä vieläkään ymmärrä, miten voi olla muka niin vaikeaa käsittää tuo kohta ohjeesta! Mutta onneksi sekin vaihe on nyt (onnellisesti) takana.

Takaa.

Bolero kasaantui niskaan. :D

Ylettyy vaikka kiinni asti.

Kai se suurin piirtein näyttää siltä miltä pitikin.

Hiha. :P

11. elokuuta 2014

Villahaalarin kaveriksi

Kävin viikonloppuna P-Karjalassa, ja matka meni mukavasti neuloen. Torstaina syntynyt neljäs veljenpoikani sai korvaläppämyssyn ja villasukat seuraksi villahaalarille. Lapasiin ei riittänyt harmaata lankaa tarpeeksi (Dropsin Merino Extra Fine), koska tein siitä aiemmin vaunulelun, mutta onneksi vihreästä TÄNKIMÄÄTEIN-piposta oli jäänyt lankaa sen verran yli, että sain myös lapaset tehtyä. Myssyn ohje löytyy Dropsin Babystrikk (Nr. 20) lehdestä, malli 20-9. Englanniksi ja ranskaksi. Sama ohje löytyy myös suomeksi Garnstudion verkkosivuilta. Tein myssyn melkein ohjeen mukaan. Tarkoittaa siis sitä, että jätin ainoastaan lisäykset ennen joustinneuleosuutta tekemättä. Myssy neulottiin ylhäältä alaspäin. Korvaläppien kanssa sai sitten hieman säätää silmukkamäärissä, mutta ihan kohtuullisen fiksun näköinen myssystä mielestäni tuli. Lankaa myssyyn, sukkiin ja lapasiin meni yhteensä noin 100 grammaa.

Mallinukelle asusteet olivat suunnilleen sopivat.

Vauvalle ne ovat vielä liian isot, mutta jospa tuo tuosta kasvaisi...

Myssyyn piti tietenkin ommella logo.

Sukissa on varressa 36 silmukkaa,
kiilakavennusten jälkeen jatkoin 32 silmukalla.

Lapasissa on 32 silmukkaa. Harmaasta langasta sai vielä raidat.

6. elokuuta 2014

Puhdetöitä

Blogissa on ollut aika hiljaista viime aikoina. On edelleen tämä elämä niin kiireistä, ettei ehdi mitään tekemään. Viime viikko meni Saariselällä UKK-puistossa vaelluksella. Reippaana tyttönä otin toki linja-autoon yhden tulevan neulepuseron mukaan, että voi matkalla neuloa. (Yhtään en neulonut, lainasin kyllä puikkoja selän raaputtamiseen, joten ei tullut turhaan mukaan.)

Ihan toimettomana en kuitenkaan ollut, vaan askartelin itselleni hienon voiveitsen muistoksi. En ollut koskaan vuollut voiveistä (veitsee :P) enkä kyllä mitään muutakaan, mutta olin lopputulokseen oikein tyytyväinen. Sillä sai sulatejuustoa levitettyä leivälle paljon paremmin kuin katkenneella sporkilla. Tänään viimeistelin veitseni hiomalla sen sileäksi. Pitää kai vielä öljytä se, niin saa sen tosissaan käyttöön. Tässä vaiheessa voisin hieman kaivata taas jonkinlaista polttopiirrintä, että saisin veitseen merkittyä missä ja milloin se on tehty. Vaikka kaipa tuon muistaa muutenkin. :)

Veitsi ajoi hyvin asiansa hiomattomanakin. :)

Hiottunahan tämä näyttää ihan oikealta puuveitseltä!

Ei voi muuta sanoa, kuin että olen kyllä ylpeä aikaansaannoksestani.