Mekkoja ei kai voi olla liikaa

Tänään olisin illalla ehtinyt neuloa, mutta enpä neulonut, vaan käytin sen ajan johonkin muuhun. Nimittäin (kasvihommien lisäksi) seuraavan mekkoprojektin aloitteluun. Sain tässä pari viikkoa sitten taas vaatelähetyksen sillä ajatuksella, että käytöstä poistuneet vaatteet voisivat saada uuden elämän jonakin muuna tuotteena. Tässä lähetyksessä oli mm. hempeä vaaleanpunainen nilkkapituinen pellavahame, joka suorastaan huusi haluavansa päätyä pikkutytön kesämekoksi. Tämän pitempään en voinut vastustaa kiusausta, vaan marssin naapuriin hame ja nippu käsityölehtiä mukanani mekkomallia valitsemaan. Kotona ehdin vielä piirtää kaavat luonnospaperille, joten mekko on jo melkein valmis! (Onneksi sillä ei oikeasti ole kiire, eli sitä ei tarvita vielä tänä eikä ensi viikonloppuna...) ;) Naapurin tenavat muuten löysivät jokaisesta mukanani olleesta lehdestä vähintään pari juttua mitä he haluaisivat. Pehmolelut olivat aika haluttuja, samoin Muumi-puserot, kuten arvelinkin. Ja - yllättävää kyllä - vauvat! "Mää haluan tämmöten vauvan." "Ja mää tämmösen"

Pellavahame...

päätyy jossain vaiheessa mekoksi.

Isältä tyttärelle

Innostuin niin tuosta vanhojen farkkujen elinkaaren jatkamisesta (ks. myös Vanhojen farkkujen uusi elämä), että piti tehdä toinenkin farkkumekko. :) Olin ensin ajatellut tehdä tuon saman mekon koossa 92-98 cm, tosin hieman oli tarkoitus muokata sitä (kaulukset ja hihansuut ainakin pois). Mutta tuosta kyseisestä mallista ei ollutkaan kokoja kuin 80 cm asti, joten piti muuttaa suunnitelmia. Olen ommellut toistaiseksi vasta niin vähän, etten uskaltanut "hatusta" heittää mittoja.

Löysin onneksi käyttökelpoiset kaavat Suuri Käsityö 3/2014 -lehdestä. Muokkasin ohjetta hieman, takakappaleen yläosasta tein kokonaan erilaisen ja etuhelmasta jätin laskokset pois. Yhdet miehen farkut eivät kovin laajaan mekkoon olisi edes riittäneet, varsinkin kun molemmat polvet olivat kuluneet puhki. Ja farkkuja on aikoinaan käytetty työhousuina sen verran, että lahkeissa oli joitakin likatahroja, jotka eivät lähde pesussa pois. No, siinäpä vähän sovittelemista. Hieman enemmän mekkoon tuli saumoja kuin ohjeenmukaiseen mekkoon olisi tullut, mutta tällaisessa reippaassa farkkumekossa ne eivät onneksi haittaa.

Ihan hieno mekosta tuli. Harkinnassa on lisätä siihen vielä pitsihelma (jos kaappien kätköistä sattuisi löytymään vielä sopiva pala pitsiverhoa tms...) tai farkkujen alkuperäinen takatasku mekon etuhelmaan. :) Hieman päätin kaventaa mekkoa vyötärön kohdalta, koska kangas on aika jäykkää, eikä siis laskeudu kovin kauniisti. Mutta nähtäväksi jää, tuleeko mekkoa tuunattua muuten... ;)

Pikkuneidille mekko isän vanhoista farkuista.

Saumoja mekosta kyllä löytyy.

Helma on takaa valmiiksi likainen,
joten nurmikolla voi istua kaikessa rauhassa. :D

Logo täytyy toki löytyä. Nahkapalassa lukee TÄNKIMÄÄTEIN.

Neiti ei olisi millään malttanut pysyä paikoillaan kuvauksen aikana...

Hupullinen mekko

Noniin, vihdoin aion kertoa tämän punaisen mekon tarinan. Olen jo aiemmin maininnut siitä ainakin tässä pitsikaarroketunikasta kertovassa postauksessa. Lanka on siis Novitan Katri akryylilankaa, ja tein siitä ensin pikkusiskolleni tunikan. Lankaa jäi yli ihan reilusti, joten totesin saavani siitä vielä itselleni mekon. Ohjetta minulla ei tietenkään ollut, mutta katsoin mallia silmukkamäärien suhteen juuri tuosta kyseisestä pitsikaarroketunikasta. Tein helmasta jonkin verran leveämmän ja aika paljon kavennuksia vyötärölle, sivusaumoihin. Rinnan alle tein nauhakujan langankiertojen avulla. Takakappaletta levensin hieman vyötärö-kainalo välillä, etukappaleessa taas enemmänkin (nauhakujan jälkeen) lisäilemällä silmukoita. Etukappaleen yläosan tein kietaisutyyppisesti. Ja yläosan hihoineen tietenkin kaarroketyylillä. Saumakohtiin laitoin pari nurjaa silmukkaa antamaan ilmettä. Eikä tarvinnut muistaakseni tehdä kuin kaksi kertaa tuo rintamus. Korkeintaan. :)

Aluksi tein mekosta huputtoman. Päättelin vain pääntien silmukat muutaman joustinneulekerroksen jälkeen. En kuitenkaan ollut tyytyväinen siihen, se kaipasi jotain. Joten jätin asian hautumaan ja neuleen käsityökoriin odottamaan. Vuodeksi tai pariksi. 2012 jouluksi halusin saada mekon valmiiksi, joten päätin tehdä siihen hupun. Poimin silmukat pääntieltä ja aloin neuloa. Hupun yläosan tein samaan tyyliin kuin kantapääkavennukset. Ja lopuksi vielä viimeistelin hupun ja kietaisuosan reunuksen joustinneuleella. Ja olin vihdoin tyytyväinen. :)

Nahkainen naru ja puuhelmet viimeistelivät mekon ilmeen. Halusin ehdottomasti mustan nahkanauhan, vaikka tiesin, ettei se kestä pesussa kovin hyvänä... Olen edelleen tyytyväinen nahkanauhaan, vaikka se onkin pesussa haalistunut aika paljon. Koska laiskuuttani en ole jaksanut sitä irrottaa mekosta ennen pesua. Mekko on kuitenkin mukava ja edelleen melko ahkerassa käytössä kylmänä vuodenaikana. Väri on IHANA.

Mekko valmis.

Takaa mekko näyttää tältä.
Sileää neuletta oli hyvä neuloa samalla kun teki jotain muuta.
Muutoin tuollaisia laajoja sileitä pintoja ei oikein jaksaisi neuloa...

Sukat ovat Novitan Tempo -lankaa.
Pitsikuvio sama kuin tässä pitsikaarroketunikassa.

Vanhojen farkkujen uusi elämä

Tänään kaivoin ompelukoneen esiin, koska piti paikkailla vähän poikien työvaatteita. Ompelukoneeni onkin saanut avustaa lähinnä tuollaisissa vastaavissa korjaustöissä. Muutamat verhot olen toki ommellut. Ja säkkituolin. Siinäpä taitavatkin olla omalla koneellani tekemäni työt. Joten päätin, että on aika kokeilla jotakin muuta välillä.

Uusimmassa Suuri Käsityö -lehdessä (2/2014) oli kaavat pienen tytön söpöön farkkumekkoon. Päätin kokeilla, osaisinko ommella sellaisen. Ihan ohjeen mukaan en tietenkään mekkoa tehnyt, sehän nyt olisi ollut aivan liikaa vaadittu, mutta lehdessä olleita kaavoja kyllä käytin sellaisenaan. Tein mekosta ihan pienelle vauvalle sopivan, että farkkuni riittävät siihen. Ja ettei tarvitse sitä ihan kaikista kuluneinta kangasta mekkoon käyttää. En halunnut ommella yksityiskohtia trikoosta (vaaleansinisenä ja valkoisena olisi kyllä sitäkin löytynyt varastoistani), koska en pidä trikoon ompelemisesta. Tein siis kauluksen ja nappilistan sekä hihansuut vaaleasta puuvillakankaasta, jonka ostin aikoinaan erästä laukkua varten. Laukku aikansa palveli käytössä, sittemmin paloja siitä on päätynyt erilaisiin töihin. Kuten esimerkiksi tämän pitsipuseron TÄNKIMÄÄTEIN-merkkiin ja tässä postauksessa esitellyn virkatun juhlalaukun vuoreen.

Napit ovat Dropsin valikoimasta, 20 mm poltetut puunapit, joita minulla sattui olemaan juuri tarvittavat 4 kpl. Nämä ovat 5 mm pienempiä nappeja, kuin mitä olen TÄNKIMÄÄTEIN -pipoissa käyttänyt logona. Alimpaan nappiin toki kirjoitin tuttuun tapaan TÄNKIMÄÄTEIN. Vedenpitävällä piirustuskynällä. Toivoakseni jouduin viimeistä kertaa turvautumaan sellaiseen menetelmään!

Mekosta tuli aika söpö. Vaikka loppuvaiheessa olinkin jo menettää hermoni sen kanssa. Toinen hihansuu piti tehdä kolme kertaa ennen kuin sain sen oikein päin. :D Napinlävet olivat myös varsinainen murheenkryyni. Ainoastaan se neljäs, joka oli tietenkin alimmainen eikä ylimmäinen, onnistui ihan hyvin. Voin kertoa, että tällä kärsivällisyydellä varustetulle henkilölle se oli melkoisen tuskastuttavaa. Mutta valmiiksi sain sen. Ja voin olla nyt tyytyväinen. Se oli juuri sopiva vanhimmalle nukelleni (tuo nukke on lähes yhtä vanha kuin minäkin...). :D

Taskujen tummempi farkkukangas on peräsin samoista
farkuista kuin muukin mekko, takataskujen kohdalta.

Lähikuva TÄNKIMÄÄTEIN -tekstistä.

Lahkeen sivusauman ansiosta mekon helmassa on poikkileikkaus.

Jotain vielä jäi jäljellekin...

Pitsikaarroketunika

Ihastuin aikoinaan Novita Syksy 2009 -lehdessä olleeseen pitsikaarroketunikaan, ja sellainen piti tietenkin saada tehdä. Itselleni ja pikkusiskolle myös, lehdessä oli koot aikuiselle ja lapselle.

Siskon tunikan tein Novitan Katri -langasta. Lanka on 100 % akryyliä, mutta koska punaisen sävy on aivan täydellinen (ja lanka oli todella halpaa), en voinut olla ostamatta. Ja onhan tuo akryyli pehmeää, eikä takuulla pistele herkemminkään kutisevaa ihmistä. Ellei sitten satu olemaan allerginen sille. En muista paljonko Siirin tunikaan meni lankaa, mutta ainakin sitä jäi jäljelle ihan reilusti, sain siitä vielä mekonkin itselleni - mutta siitä lisää joskus myöhemmin. :) Muistaakseni tunika oli sopiva jo silloin pari vuotta sitten kun se valmistui, mutta näyttääpä tuo mahtuvan vieläkin, vaikka hän onkin jo kasvanut pituudessa ohitseni.

Mielestäni tuo tunika käy hyvin sekä housujen että hameen kanssa ja on siten aika monikäyttöinen. Malli on todella helppo, pääasiassa sileää neuletta muutamilla kavennuksilla (aikuisten mallissa). Joustinneulehelmalla ja pitsikaarrokkeella. Kannattaa vaan kiinnittää huomiota kaarrokkeen alussa siihen, ettei luo hihaosan silmukoista liian tiukkoja. 

Pitsikaarroketunika Novitan Katri -langasta.

Itselleni tein tunikan Novitan Metsänvihreästä Puro-langasta.
Langanmenekki oli muistaakseni 250-300 g ja koko xs tai s. Tai xs/s...

Ihastuin tähän pitsimalliin, sitä löytyy myös muutamista sukistani sekä piposta ja lapasista. :)

Myöhemmin tein itselleni tunikan vielä Puro-langan Luumupuu-sävystäkin.
Sukat ovat Novitan Rose Mohair -lankaa, ja niissä toistuu kaarrokkeen pitsikuvio.