Pitsihihat

Tämä neule valmistui jo noin kuukausi sitten, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä vielä mitään tänne... On ollut muka kaikkea muuta sen verran. No, onhan tässä tosiaan lähipiirissä kahdet häät kuukauden kuluessa, ja molemmissa järjestelyissä olen lupautunut olemaan apuna... Häät riittänevät myös syyksi miksi tällainen neule piti tehdä. :) Minähän en nimittäin hihattomassa mekossa tarkene, varsinkaan talvijuhlissa, joten hihat piti saada. Ja olin jo aikoja sitten löytänyt mukavan näköisen boleron / hihattimen / mikä sitten lieneekään ohjeen Novitan Kevät 2009 -lehdestä, jonka pääsin nyt vihdoin toteuttamaan hyvällä syyllä, omilla muutoksillani tietenkin. Ohjeessa neule taisi olla nimeltään Pitsikaitalehihatin.

Neulevuosi 2014, osa 1

Minulta on pyydetty sellaista blogikirjoitusta, jossa tehtäisiin katsaus viime vuoteen. Oli ajatuksena tehdä se heti tuossa alkuvuodesta, mutta en silloin ehtinyt, ja sitten ajattelin, että taisi jäädä tältä vuodelta tekemättä... Juuri tässä viime viikolla kuitenkin kuulin, ettei se ole vieläkään liian myöhäistä, ja pyyntö uusittiin, joten katsotaanpa mitä saan aikaan.

Vuosihan alkoi tämän blogin perustamisella, ja suuri osa viime vuoden postauksista kertoo vanhemmista töistäni, joten ehkä pieni kertaus viime vuoden neuleista on ihan paikallaan itsellekin. :) (HUHHUH, tässäpä hommia tälle illalle.)

Tammikuun postauksista näytti suurin osa kertovan vanhemmista töistä, mutta sain sieltä pari oikeasti tammikuussa tehtyä neulettakin kaivettua esiin. Ensimmäisenä taisi valmistua torkkupeitto, jonka aloitin jo opiskeluaikoinani Oulussa. Oli se siis jo aikakin saada valmiiksi! Seuraava tammikuun työ oli tilauspipo, eli ensimmäinen TÄNKIMÄÄTEIN-pipo. Toinenkin TÄNKIMÄÄTEIN-pipo (tilaustyö sekin) taisi valmistua tammikuussa, vaikka siitä vasta helmikuussa kirjoittelinkin. Ja vielä viimeiseksi, vaan ei suinkaan vähäisimmäksi, sain tammikuun lopussa itselleni tehtyä sen iki-ihanan pitsipuseron.

Torkkupeitto keinutuolille.

Tänkimäätein-pipo

Toinen pipo.

Pitsipusero. 

Helmikuussa tuli pitkästä aikaa kokeiltua ompelemista. Siis oikein ompelukoneella. Ja muutakin kuin verhoja. Ompelin vanhoista farkuistani vauvalle mekon. Ja taas sain myös ainakin yhden keskeneräisen neuletyön valmiiksi, kun neuloin punaiseen pitsipipoon sisävuoren.

Farkkumekosta tuli kamalan suloinen!

Taas yksi keskeneräinen vähemmän!

Maaliskuussa ompeluinnostus jatkui, ja veljentytär sai mekon isänsä vanhoista farkuista. Neuloakin ehdin, ainakin pipoja ja sukkia. Maaliskuussa valmistui myös alkuvuoden suurin urakka, eli tilaustyönä tehty pitsineuletakki. Ja joistakin muistakin alkuvuonna tehdyistä tilaussukista olen kirjoitellut, en muista enää minkä kuun aikana ovat valmistuneet.

Vanhoista farkuista on vaikka mihin!

Sirkus-pipot. :)

Alkuvuoden sukkasatoa.

Alkuvuoden sukkasatoa osa 2.

Ainakin nämä sukat valmistuivat tiettävästi maaliskuussa.

Pitsineuletakki mittojen mukaan.

Huhtikuussa tehtiin taas tilaustöitä. Vaikkakin tämä Ruohonvihreä asustesetti taisikin valmistua jo maaliskuun puolella. Velipojan Virolaispaita valmistui ennen pääsiäistä, ja voi että siitä tuli hyvä! Pääsin myös testaamaan sormenpäitten ja ompelukoneen neulan kestävyyttä ompelemalla muutaman merkin samaisen velipojan "intti"kassiin. Itselleni ehdin neuloa partiopipon ja tyyliin sopivat lapaset. Sain myös nyplättyä loimilankaliinan valmiiksi ja neulottua yhdet tilaussukat.

Asustesetti 7 Veljestä -langasta.

Tämä pusero vain on jotain niin ihanaa!

Sormet verillä, mutta mitäpä sitä ei veljensä puolesta tekisi!

Äiti sai tämän liinan lahjaksi, ja taisi tykätä. :)

Partiopipoon huovutin Pihtiputaan Partiolaiset ry:n logon.

Lämpimät sukat sopivasti vapuksi.

Jaahas, se näyttäisi siltä, etten pääsekään kahteen osaan jaetulla vuosikatsauksella, sillä en pysty lisäämään enempää kuvia! Täytyy siis ilmeisesti jakaa vuosi useampaan osaan. Eli kolmeen, mikäli se niin onnistuu. Toukokuusta elokuulle taitaa olla seuraava postaus (ja sille ei taida ihan hirveästi esiteltävää löytyä) ja sitten viimeiseen osaan jää syyskuulta joulukuulle. Jatketaanpa sitten jossain vaiheessa tuolla kesäkauden postauksella. :)

Pitsineuletakki

Tänään pääsin viimein eroon tilatusta pitsineuletakista, josta viimeksi olen kertonut tässä postauksessa. Kyseessä on siis omalla ohjeella tehty neule, joka on neulottu Dropsin Alpaca -langasta 4 mm puikoilla. Neuletakki on ollut valmiina suunnilleen kuukauden ajan, mutta erinäisistä syistä emme ole pystyneet aikaisemmin pitämään viimeistä neuletakkitapaamista. Tänään vihdoin oli sopiva aika, ja pääsin luovuttamaan neuletakin.

Neuleen viimeistely meinasi alkaa turhauttaa siinä vaiheessa, kun olin neulonut etukappaleiden reunuksen jo kaksi kertaa, enkä kelpuuttanut kumpaakaan. Ensimmäisellä kerralla tuli liian tiukka ja toisella liian löysä. Mallitilkku olisi ehkä ollut paikallaan... Ilman mallitilkkua kuitenkin mentiin ja kolmannella kerralla reunuksesta tuli riittävän hyvä. Tai siis kolmannen neulomiskerran ja pingottamisen jälkeen. Pääsin siis taas kokeilemaan jotakin sellaista lähes jokaisessa neuleohjeessa olevaa kohtaa, jota en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt. Tällä kertaa se ainakin kannatti, sillä reunuksesta sai siten hyvän. Kiinnitystä varten neuleessa on siis tuon rinnan alla olevan nyörin lisäksi yksi hakanen samalla korkeudella. Nahkainen Tänkimäätein-logo vielä helmaan viimeistelemään neuleen ilmeen. :)

Tilaaja joko oli neuleeseen erittäin tyytyväinen tai sitten vain hyvä näyttelemään. ;) Toivoisin ja uskoisin, että hän oli oikeasti kovin tykästynyt neuleeseensa. Minua itseäni jännitti hieman tuossa kuukausi sitten, kun neule tuli valmiiksi, että mitähän tilaaja tykkää lopputuloksesta. Jännitys ehti sopivasti hälvetä tähän päivään mennessä. Otin kuitenkin vielä vähän lankaa ja neulan ym varusteita mukaan, että jos tarvitsee tehdä joitakin pieniä fiksauksia. Onneksi niitä ei tarvittu ja kyllähän se neule lopultakin näytti ihan hyvältä. 

Pitsineuletakki Dropsin Alpaca -langasta.

Valmis pitsineuletakki sovitettavana.

Ps. Neuletakin etenemisestä on aiemmin kerrottu seuraavissa postauksissa:

Seuraava isompi projekti, Pitenevät pitsit, (Pitsipusero valmis), Purkuhommia ja Neuletakkia sovittamassa.

Neuletakkia sovittamassa

Tänään pääsimme ensimmäistä kertaa kokeilemaan pitsineuletakkia ihan oikeasti. Olka- ja sivusaumat olin ommelut tuossa jonakin iltana. Ja voi kuinka hienoa olikaan, että neule vaikutti sopivalta ja asiakas tyytyväiseltä! :) Hihoistakin saimme otettua loput tarvittavat mitat, joten nyt pääsen jatkamaan niiden neulomista. Tällä hetkellä hihoista on neulottu n. 15 cm. Enää vajaa 40 cm ennen kainalokavennuksia. Melkein valmiit siis! ;)

Pitsineuletakki alkaa pikkuhiljaa valmistua...

Tänään oli hyvä päivä muutenkin (vaikka Suomi hävisikin Ruotsille...), sillä sain vihdoin kauan odottamani Paketin Turun Leimasintehtaalta. Taidanpa kuitenkin kertoa siitä enemmän vasta joskus myöhemmin. ;)

Mohairhuppari

Rakastuin tähän neuleeseen heti ensisilmäyksellä. Ohje löytyi viime vuoden (2013) ensimmäisestä Suuri Käsityö -lehdestä. Samassa lehdessä oli myös muitakin ihania ohjeita, mutta en ole vielä ehtinyt toteuttamaan muita kuin tämän. Lehden ohjeessa käytettiin Lang Yarnsin Alpaca Superlight -lankaa, mutta itse tein hupparin Classic Yarnin King Kid Silkistä, jota olen aiemminkin kehunut (ainakin tässä bolero-postauksessa).

Löysin aivan ihanaa vihreää lankaa, ja ostin sitä varalta vähän enemmän (kuten paha tapani on...), joten lankaa riitti tämän hupparin lisäksi vielä boleroonkin. Ja jotakin siitä vielä saisi. :) Vihreän neuleen taisin tehdä enimmäkseen ohjeen mukaan koossa xs, tein vain tuon yläosan kaarrokkeena, koska en pidä saumojen ompelemisesta. :D Lankaa meni kaikkiaan n. 100 g, eli neule ei todellakaan paina liikaa! Neule on pääasiassa sileää neuletta, tehty melko isoilla (6mm) puikoilla, joten se valmistuikin nopeasti.

Syksyyn orientoituessani aloin haaveilla tietyn sävyisestä oranssista mohairhupparista myös. En löytänyt mistään oikean sävyistä silkkimohairia, enkä ollut törmännyt tuohon Classic Yarnin lankaan muualla kuin eräässä Jyväskyläläisessä käsityökaupassa (http://www.pikkulinna.fi/), elättelin toiveita, että Classic Yarnilla voisi olla juuri haluamani sävy. Olin jopa melko varma siitä. Joten kun satuin kuulemaan serkkuni olevan menossa käymään Jyväskylässä, pyysin häntä poikkeamaan kaupassa katsomassa löytyykö tuota samaa lankaa oranssina. Ja aivan oikein, sain lankani ja olin tyytyväinen!

Oranssista neuleesta tein hieman erilaisen, esimerkiksi laitoin siihen istutetut hihat siinä toivossa, että neule pysyisi paremmin paikallaan. Myös reunukset tein erilailla. Vihreässä neuleessa on joustinneulereunukset, oranssiin tein ne ainaoikeinneuleella, samoin kuin vyön. Muutoin neuleet ovat suunnilleen samanlaiset. Ihanat.

Todennäköisesti teen näitä vielä lisääkin, ainakin punaiseen taitaisi olla langat, samoin kuin tummanvihreään. Harmaaseen ja valkoiseenkin olisi, mutta niistä olin ajatellut tehdä jotain muuta. Saatan jopa muistaa mitä. ;) Tuon tummanvihreän (Dropsin) silkkimohairin ostin alunperin tätä neuletta varten, mutta kun löysin tuon Classic Yarnin vihreän, meni suunnitelmat uusiksi. Punaisen ostin alunperin samassa lehdessä olevaa boleroa varten, hieman reilusti onneksi, joten taidankin tehdä siitä tällaisen. Ehkä ilman vyötä kuitenkin tällä kertaa. Tuossa oranssissakin on tuo alkuperäinen vyö ollut aika vähällä käytöllä.

Tämä silkkimohairhuppari valmistui helmikuun lopussa.

Ohut neule lämmittää yllättävän paljon kun se on oikeaa materiaalia.
Tällä neuleella tarkeni viime pääsiäisenä ulkona ilman takkia. Ainakin P-Karjalassa.

Syyskuun lopulla valmistui samantapainen neule oranssina.

Tästä tuli heti suosikkineuleeni.

Myös oranssissa hupparissa on neulottu vyö.

Pidän noista neuletakeista niin paljon, etten malta laittaa niitä kaappiin piiloon. Tuossa nuo roikkuvat henkarissa vaatekaapin seinustalla. Niiden värit ovat niin piristävät, että tulen hyvälle mielelle jo katsomalla niitä. Ainoa ongelma niissä on karvanlähtö. ;) Esimerkiksi autonpenkit tuntuvat vetävän puoleensa niitä. Samoin miesten mustat puvuntakit. :P

Purkuhommia

No niin, jouduin siis kuitenkin purkamaan, vaikka aina yritän sitä viimeiseen asti välttää. Ja purkuun joutui siis tilausneuletakin etukappaleista varmaan puolet...! Teen siis kyseistä neuletta tilauksesta eräälle ystävälleni, ja olen kertonut siitä aiemmin jo ainakin tässä ja tässä postauksessa. Ja vielä tässäkin postauksessa aihetta sivutaan.

Neuleesta oli alun perin tarkoitus tulla kietaisuneuletakki, jonka etukappaleet menisivät koko alaosastaan päällekäin (samaan tyyliin kuin tässä neuleessa). Matkan varrella malli muuttui sen verran, että etukappaleista tuleekin enemmän tämän neuleen etukappaleiden tapaiset, eli ne eivät mene päällekäin ollenkaan. Nauhan kohdalle tulee todennäköisesti esimerkiksi hakaskiinnitys, jotta etukappaleet eivät karkaa käytössä kainaloihin.

Neuleen takakappale on ollut valmis jo hyvän aikaa, etukappaleet (teen ne molemmat yhtä aikaa samoilla puikoilla, jotta saa kavennukset ym. helpommin samalle korkeudelle) olivat myös hyvällä mallilla, kainalokavennukset jo tehty, kun huomasin, että "kaula-aukon" kavennuksia olisi pitänyt alkaa tehdä jo hyvän matkaa aikaisemmin kuin mitä aloitin, jotta neule on järkevän näköinen. Sen siitä saa kun kuvittelee osaavansa tehdä ilman ohjetta! ;) No, onneksi ongelma ei kovin suuri ollut. Ei muuta kuin purkamaan ja sitten tekemään entistä ehompaa. Tosin siinä vaiheessa meinasi hieman alkaa ahdistaa, kun huomasi, että saa purkaa oikeasti NIIN paljon. Mutta jospa se tästä taas joskus iloksi muuttuisi. :D

Purkulankoja näyttää riittävän loputtomiin...
Olen kuitenkin koko viikon yrittänyt saada ne takaisin neuleeseen. 

PS. Tällä viikolla (KV Poropäivänä) tuli postilaatikkoon uusin Suuri Käsityö. Siellä oli taas kivoja ohjeita, jotka houkuttaisivat tekemään... Mutta en voi aloittaa mitään uutta, ennen kuin saan nämä kaksi keskeneräistä neuletta tehtyä. Ai mitkä kaksi? No tämän neuletakin tietenkin ja lisäksi sen yhden neuleen, mistä puuttuu enää vain hihat ja viimeistelyt. ;)

"Verkkopaita"

Tämän neuleen ohjeen bongasin muistaakseni Novitan Kevät 2012 -lehdestä. Ohjeen mukainen lanka olisi ollut Novitan Puro Batik, joka siis on pätkävärjättyä akryylilankaa. En kuitenkaan viitsinyt hankkia kyseistä lankaa, koska minulla sattui olemaan muutama kerä poistomyynnistä (1 € /kpl - ei vaan voi jättää kauppaan, vaikkei tietäisikään mitä kyseisestä langasta tekee!) ostettua Novitan Tico Ticoa (siinä on sentään edes 75 % oikeaa villaa) luonnonvalkoisena. Tosin käyttämäni lanka on huomattavasti ohuempaa kuin ohjeen mukainen lanka olisi ollut, mutta ei hätää - isot puikot käyttöön ja eikun neulomaan! Neuloin takin 5 mm puikoilla (kun langalle suositus on 2,5 mm puikot), ja lopputulos oli mielestäni ihan hyvä. En muista, että olisi kokojen suhteen muuten tarvinnut tehdä mitään poikkeusjärjestelyjä.

Neule sai jo alkuvaiheessa työnimekseen verkkopaidan pitsineuleen reikäisyyden vuoksi, ja verkkopaitana neule edelleen kulkee. Vaikka oikeastihan kyseessä on neuletakki. No, kuvasta voitte itse katsoa kuinka verkkomainen pinta kyseessä on. Lankaahan tähän neuleeseen ei ihan kauheasti mennyt, eli tarkoittaa sitä, että Tico Ticoa on edelleen jäljellä niin paljon, että saisin varmaan ainakin toisen samanlaisen. Tarkempia määriä en muista, mutta veikkaisin jotain 200-300 g. Neule valmistui syksyllä 2012, juuri sopivasti niin, että sain sen "kesälomareissulle" Kreetalle mukaan. Tosin tuolla reissulla neule jäi käyttämättä, mutta Suomen oloissa se on ollut ihan mukava lämmike, rei'istään huolimatta. :)

Neule valmis!

Kuvan sukat olen tehnyt neuleurani alkuvaiheessa.
Lanka on Novitan Nalle Colori, ja tällaisia perussukkia tein
todella monet, aina kun oli tullut uusi ihana väri kyseisestä langasta,
oli tehtävä uudet sukat. Tosin osa niistä päätyi veljille ja ystäville. :)

Pitsiä pitsin päälle.

Pitenevät pitsit

Tämän päivän aiheena on pitsi. Minullahan on tässä työn alla useampikin pitsineule ja yksi nyplättävä pitsi. Ensimmäisenä listallani on pitsineuletakki, jota teen tilauksesta. Neuleesta on kerrottu aikaisemmin tässä postauksessa. Sovimme tilaajan kanssa, että seuraavan kerran katsomme neuletta yhdessä siinä vaiheessa, kun kainalokavennukset alkaisivat olla vuorossa. Ja maanantaina sain työn sille mallille!

Neuleella on nyt mittaa noin 45 cm. (Kiva tuo kirjava matto tuolla alla...)

Aikataulujen yhteensovittamisen vuoksi tapaamme vasta perjantaina (on se hienoa, kun tilaaja on niin lähellä, että voimme sovittaa ja tarkistella mittoja vaikka joka viikko!), joten siihen asti saan keksiä jotain muuta tekemistä. :)

Ja sehän on helppoa. Juuri tästä syystä aloitin viime viikolla uuden neuleen, josta kirjoitin tämän postauksen. Tämän puseron neulominen on kohtuullisen nopeaa, joten se on parissa illassa pidentynyt hyvän matkaa. Löysin pitsin ruutupiirroksesta eron valmiin paidan kuvan pitsikuvioon. Tai sitten en vain jostain syystä osannut tulkita ruutupiirrosta. No, joka tapauksessa puseroni takakappaleen alimmissa pitsikuvioissa tulee olemaan eroa muihin kuvioihin verrattuna. Toivottavasti se ei haittaa ketään. ;) Sanoinkin eräälle ystävälleni heti "ongelman" havaittuani, että "jos olisin sinä, olisin varmaan jo purkanut sen ja tehnyt uudestaan, mutta koska en ole, en jaksa purkaa." Siksipä työllä onkin pituutta jo yli 40 cm.

Tämä pusero ei ole ihan kainaloissa asti vielä.

Kolmas pidentynyt pitsi on tietenkin nyplättyä pitsiä. Kesken olevasta loimilankaliinastani kerroin aiemmin täällä. Olen aina silloin tällöin ehtinyt lyömään muutaman (verkko)lyönnin. Tietenkin olen tehnyt liinalyöntejäkin aina tarvittaessa. Ja mitä milloinkin. Nuppineulojen väristä voi tarkistaa, kuinka paljon olen kerrallaan tehnyt. :D Neulojen väriä pitää tietenkin aina vaihtaa, kun aloittaa työn tauon jälkeen.

Tämäkin pää taitaa jo olla hieman yli puolen välin. Voiton puolella siis ollaan!
Valmista pintaa on jo paljastunut neulojen alta jonkin verran tuolla vasemmassa reunassa.

Lisää arkistojen aarteita :)

Kun nyt kerta lähdin sille linjalle, että muistelen aiemmin tekemiäni töitä, niin kerronpa seuraavaksi eräästä neuletakista. Pikkusiskoni sai sen joskus joululahjaksi. Ja koska hän ei ole yhtä kova palelemaan kuin minä, päätin tehdä neuleen puuvillalangasta. En ollut koskaan aikaisemmin tosissani neulonut puuvillalangasta, joten oli mielenkiintoista huomata, miten erilaista se on kuin villa- tai villasekoitelangasta neulominen. Tämä neule valmistui muistaakseni aika joutuisasti lähinnä luentojen aikana. ;)

Ohjettahan minulla ei tälläkään kertaa ollut, ja kokokin taisi perustua aika pitkälti arvauksiin. Mutta onnistuin, ja siskoni sai sopivan neuleen. Tai ainakaan se ei ollut liian pieni. Langat ostin joskus jostain alennusmyynnistä, enkä valitettavasti enää muista minkä merkkinen lanka mahtoi olla kyseessä. Enkä sitäkään, kuinka paljon lankaa neuleeseen tarvittiin. Sen muistan, että olin varannut sitä hieman ylimääräistä, ja kaksi veljeni lasta saivat joskus myöhemmin samasta langasta tehdyt puput. Ja saattoi se kummitytön pupukin olla samasta langasta... Niistä kuitenkin lisää joskus myöhemmin. :)

Neuletakki "omasta päästä".

Neuletakin alaosan tein normaalilla helmineuleella ja yläosan patenttina tai puolipatenttina, en enää muista. Raglanhihat olivat pääasiassa nurjaa neuletta, keskellä hihaa tosin kulkee palmikkoraita. Neuletakin kiinnitys hoituu kolmen napin avulla. (Yllättävää kyllä, en enää muista, mistä napit ovat peräisin - veikkaisin Eurokangasta). Huolittelin neuletakin alareunat ja etukappaleiden reunat virkkaamalla. Myös napinlävet on virkattu.

Hihan keskellä kulkee palmikkoraita.

Lähikuva erilaisista neulepinnoista.

Seuraava isompi projekti

Seuraava isompi neuletyö tulee olemaan "tilausneule" eräälle ystävälleni. Projektista puhuttiin jo loppuvuodesta, ja eräänä päivänä marraskuun puolivälin tienoolla pidimmekin suunnittelupalaverin neuleen tiimoilta. Kävimme läpi kasan neuleohjeita ja katselimme erilaisia tekemiäni neuleita, että löytäisimme sopivan mallin tehtävälle työlle. Oman haasteensa projektiin antoi ystäväni raskaus. Neuleesta piti saada sopiva sekä mahan kanssa, että ilman. Päädyimmekin kietaisuneuletakkiin. Sopivaa ohjetta emme löytäneet, vaan pitsimallin otimme eräästä neuleesta ja muuten suunnittelimme neuleen itse. Mitat määräytyvät luonnollisesti "asiakkaan" mittojen mukaan, eli tällä kertaa en onnistunut välttymään mallitilkun neulomisesta. (Oli varmaan oikesti ensimmäinen kerta). Langaksi valitsimme Dropsin Alpacan. Tilasimme langat netistä, ja arvioimme tarvittavan määrän. Toivon todellakin, että se riittää...

Mittojen ottaminen on viivästynyt pariin otteeseen erinäisistä syistä, joten en ole päässyt vielä kunnolla aloittamaan neuletta. En uskalla neuloa takakappaletta yli 10 cm ennen kuin pystymme tarkistamaan mitat. Aloitettu siis kuitenkin on jo. Nyt on toiveita, että pääsemme ensi viikolla tekemään tarkistusmittaukset ja oikeasti neulomaan ihan tosissaan. Yksi maha-asiakin järjestyi, kun pikkumiehellä olikin kiire päästä näkemään maailma omin silmin (hieman etuajassa siis)... :)

Kai sitä nyt yhden neuleen näin hyvällä suunnittelulla saa toteutettua... ;)
Joku pieni ihminen (ehkä naapurista) on myös saanut paperille oman näkemyksensä neuleesta.

Tulen epäilemättä kertomaan täällä projektin etenemisestä, että pysykäähän kuulolla, jos olette kiinnostuneita... :)

-----

Edit. 18.1.2014

Tässä kuva tämän hetkisestä tilanteesta.

30 cm puikko mittatikkuna. Ei puutu enää paljoa ennen
kuin aletaan taas lisäämään silmukoita kaventamisen sijasta.

 Mitat on nyt tarkastettu, joten pääsin eilen jatkamaan työtä. Eiliseen mennessä olin siis tehnyt takakappaletta n. 12 cm. Ja kuinka onnellista olikaan, ettei tarvinnut purkaa (hah, ihan kuin olisinkin purkanut!), vaan työ oli juuri sopivan levyinen, ja sopivassa kohdassa kavennusten aloittamista ajatellen!

Tästä kaikki alkoi

...Tai no, ei nyt ehkä ihan niinkään, koska olin mä käsitöitä harrastanu jo aikasemminki. Neuletyöt oli kyllä rajottunu lähinnä sukkiin, lapasiin ja pipoihin. Siinä vaiheessa ku olin vihdoin saanu käteni toimintakuntoon (rannevaivat esti aika tehokkaasti lähes kaiken toiminnan noin 1,5 vuoden ajan), totesin, että nyt on sopiva aika kokeilla jotain isompaa. Olin jo aikasemmin löytäny tämän neuleen ohjeen Novita syksy 2007 -lehdestä, ja ajatellu, että teen sen sitten kun joskus pystyn. Ja loppukesällä 2009 päätin pystyä. Tavoitteena saada neule valmiiks kummipojan ristiäisiin syyskuulle.

Kyseessä on siis kietaisumallinen neuletakki puhvimaisilla hihoilla. Lanka on ohjeen mukainen Novita Rose Mohair (nykyisin Novita Rose). Sain neuleen ajoissa valmiiksi, ja se ylläni en todellakaan palellut lämpimänä syyskuun päivänä, vaikka isäni sitä epäilikin leikkimielisesti neuleen "reikäisyyden" takia. Neule valmistui aika joutuisasti 5 mm puikoilla ja pitsineuletta tehdessä pysyi mielenkiinto yllä, kun ei tarvinnut koko ajan tehdä vain yhtä ja samaa. Tästä sai alkunsa myös pitsi-innostukseni, jolle ei loppua ole näkyvissä. :)

Kuvan pitsisukat tein joskus ylijääneestä Rose Mohairista.
Tosin jalkaterän osan olen sittemmin neulonut uudestaan
7 veljeksestä, joka kestää hieman paremmin käytössä. :)

Kummipojalle neuleita

Vuosien saatossa olen ehtinty tehdä kummipojalleni jo useammankin neuleen joululahjaksi. Valitettavasti niistä ensimmäisistä en ole älynnyt ottaa kuvia... Täytyisi varmaan käydä kysymässä, että ovatko ne vielä tallessa, että voisi käydä ottamassa valokuvat. :)

Kolmantena joulunaan kummipoika sai joululahjaksi laivapaidan. Ohje on Novita Syksy 2009 -lehdestä. Lankana Novita 7 veljestä ja kuvio neulahuovutettu Novita Hahtuvaisesta.

2012 tein kummipojalle vihreän neuletakin Gjestalin Janne -langasta. Ohje on Suuri Käsityö 9/2012 -lehdestä. Tarkoituksenani oli tehdä ensin raglanhihainen neuletakki 5-6/2012 -lehdestä, takakappale ja osa toisesta etukappaleesta oli jo valmiina, mutta tämä malli oli vain pakko saada tehdä, joten vaihtoon meni. Ehkä vielä joskus joku pieni poika saa sen aiemmin aloittamani neuleen. Jos vain lanka riittää, että saan tehtyä sen valmiiksi. :D Ohjeen mukaan takkiin olisi tullut duffelinapit, mutta koska en saanut sellaisia hankittua tähän hätään, käytin joskus aiemmin hankkimiani puunappeja.

Viime jouluksi tein tällaisen neuleen. Lanka on samaa Vikingin Villeä, josta olin aiemmin tehnyt palmikkopuseron tilaustyönä. Tämän paidan ohje löytyy Suuri Käsityö 3/2013 -lehdestä. Käyttämäni langan takia jouduin hieman tekemään ohjeelle hienosäätöä, että saan paidasta oikean kokoisen.

Serkkuni (joka tasan tarkkaan tiesi kenen tekemä paita on) oli kysynyt kummipojaltani kuka paidan on tehnyt. Poika totesi, ettei tiedä. Lisäsi vielä, että "joku, joka ei tiiä, että tää pistelee mua". Poika-parka, saa pisteliäitä joululahjoja... Täytyy varmaan seuraavaksi kokeilla merinovillaa tai puuvillaa tai bambua, jos pistelisivät vähemmän. :)