Harmaa torkkupeitto

Viime vuoden elokuussa kirjoittelin haaveilevani muhkeasta torkkupeitosta, joka olisi tehty unelmaisen pehmeästä villa-silkkilangasta. Virkkasin silloin kokeeksi pari erilaista palaa. Juttu paloista löytyy täältä. Tänä syksynä harmaan sohvani innoittamana päätin vihdoin virkata torkkupeiton loppuun. Peittoon meni 18 isoäidinneliötä ja 17 kukkapalaa, ja koska villa-silkkilankaa oli rajoitettu määrä, virkkasin peittoon reunuksen kaksinkertaisesta 7 veljestä -langasta (kahdella eri harmaalla). Kaikkiaan peittoon meni lankaa noin 900 gramaa, josta 800 on Novitan Sylviaa. Kokoa torkkupeitolle tuli noin 125 x 180 cm, eli ihan hyvän kokoisen siitä sai. :)

Neulevuosi 2014, osa 1

Minulta on pyydetty sellaista blogikirjoitusta, jossa tehtäisiin katsaus viime vuoteen. Oli ajatuksena tehdä se heti tuossa alkuvuodesta, mutta en silloin ehtinyt, ja sitten ajattelin, että taisi jäädä tältä vuodelta tekemättä... Juuri tässä viime viikolla kuitenkin kuulin, ettei se ole vieläkään liian myöhäistä, ja pyyntö uusittiin, joten katsotaanpa mitä saan aikaan.

Vuosihan alkoi tämän blogin perustamisella, ja suuri osa viime vuoden postauksista kertoo vanhemmista töistäni, joten ehkä pieni kertaus viime vuoden neuleista on ihan paikallaan itsellekin. :) (HUHHUH, tässäpä hommia tälle illalle.)

Tammikuun postauksista näytti suurin osa kertovan vanhemmista töistä, mutta sain sieltä pari oikeasti tammikuussa tehtyä neulettakin kaivettua esiin. Ensimmäisenä taisi valmistua torkkupeitto, jonka aloitin jo opiskeluaikoinani Oulussa. Oli se siis jo aikakin saada valmiiksi! Seuraava tammikuun työ oli tilauspipo, eli ensimmäinen TÄNKIMÄÄTEIN-pipo. Toinenkin TÄNKIMÄÄTEIN-pipo (tilaustyö sekin) taisi valmistua tammikuussa, vaikka siitä vasta helmikuussa kirjoittelinkin. Ja vielä viimeiseksi, vaan ei suinkaan vähäisimmäksi, sain tammikuun lopussa itselleni tehtyä sen iki-ihanan pitsipuseron.

Torkkupeitto keinutuolille.

Tänkimäätein-pipo

Toinen pipo.

Pitsipusero. 

Helmikuussa tuli pitkästä aikaa kokeiltua ompelemista. Siis oikein ompelukoneella. Ja muutakin kuin verhoja. Ompelin vanhoista farkuistani vauvalle mekon. Ja taas sain myös ainakin yhden keskeneräisen neuletyön valmiiksi, kun neuloin punaiseen pitsipipoon sisävuoren.

Farkkumekosta tuli kamalan suloinen!

Taas yksi keskeneräinen vähemmän!

Maaliskuussa ompeluinnostus jatkui, ja veljentytär sai mekon isänsä vanhoista farkuista. Neuloakin ehdin, ainakin pipoja ja sukkia. Maaliskuussa valmistui myös alkuvuoden suurin urakka, eli tilaustyönä tehty pitsineuletakki. Ja joistakin muistakin alkuvuonna tehdyistä tilaussukista olen kirjoitellut, en muista enää minkä kuun aikana ovat valmistuneet.

Vanhoista farkuista on vaikka mihin!

Sirkus-pipot. :)

Alkuvuoden sukkasatoa.

Alkuvuoden sukkasatoa osa 2.

Ainakin nämä sukat valmistuivat tiettävästi maaliskuussa.

Pitsineuletakki mittojen mukaan.

Huhtikuussa tehtiin taas tilaustöitä. Vaikkakin tämä Ruohonvihreä asustesetti taisikin valmistua jo maaliskuun puolella. Velipojan Virolaispaita valmistui ennen pääsiäistä, ja voi että siitä tuli hyvä! Pääsin myös testaamaan sormenpäitten ja ompelukoneen neulan kestävyyttä ompelemalla muutaman merkin samaisen velipojan "intti"kassiin. Itselleni ehdin neuloa partiopipon ja tyyliin sopivat lapaset. Sain myös nyplättyä loimilankaliinan valmiiksi ja neulottua yhdet tilaussukat.

Asustesetti 7 Veljestä -langasta.

Tämä pusero vain on jotain niin ihanaa!

Sormet verillä, mutta mitäpä sitä ei veljensä puolesta tekisi!

Äiti sai tämän liinan lahjaksi, ja taisi tykätä. :)

Partiopipoon huovutin Pihtiputaan Partiolaiset ry:n logon.

Lämpimät sukat sopivasti vapuksi.

Jaahas, se näyttäisi siltä, etten pääsekään kahteen osaan jaetulla vuosikatsauksella, sillä en pysty lisäämään enempää kuvia! Täytyy siis ilmeisesti jakaa vuosi useampaan osaan. Eli kolmeen, mikäli se niin onnistuu. Toukokuusta elokuulle taitaa olla seuraava postaus (ja sille ei taida ihan hirveästi esiteltävää löytyä) ja sitten viimeiseen osaan jää syyskuulta joulukuulle. Jatketaanpa sitten jossain vaiheessa tuolla kesäkauden postauksella. :)

Paloja

Sain joku aika sitten hyvänlaisen erän harmaata Novitan Sylvia -lankaa. Langasta 86 % on villaa ja loput 14 % silkkiä, eli se on oikein miellyttävän pehmeää. Mietin mitä voisin langasta tehdä ja mieleen tuli paljon erilaisia vaihtoehtoja villapaidasta pipoon ym asusteisiin ja sisustustuotteisiin. Lanka on pääosin melko paksua (puikkosuositus 7-8 mm), joten villapaitaa siitä en taida tehdä. Pipo voisi tulla kysymykseen, tällainen lanka ei todennäköisesti kutita. Mutta kun pipojakin tuli viime talvena tehtyä useampiakin yksilöitä... Kaulahuivejakaan en taida tarvita enempää. Mutta ihanan muhkealle torkkupeitolle on toki aina kysyntää. Siispä taidan tehdä sellaisen. Tai jopa päiväpeiton, mikäli lankaa riittää. Tuossa nuo langat ovat koko kesän houkutelleet tarttumaan koukkuun tai puikkoihin ja aloittamaan, mutta en ole viitsinyt aloittaa mitään uutta projektia, kun keskeneräisiäkin löytyy eri kokoisia (villapaidasta ja -sukista aina noihin kaapin uumenissa odottaviin ikuisuusprojekteihin).  Enkä kyllä ole saanut päätetyksi millaisen peiton tekisin. ;)

Tuossa äskettäin totesin, etten jaksa mennä vielä nukkumaan, ja jotain käsitöitä voisi tehdä, mutta mikään aloitettu työ ei houkuttanut. Joten kaivoin esiin Frida Ponténin Virkkauksen ilo -kirjan, 8 mm virkkuukoukun ja yhden kerän Sylviaa. Ja aloin virkata. Tein kaksi erilaista palaa, ihan vain malliksi. Toinen on perinteinen isoäidinneliö ja toinen tuollainen kukkapala. Meinasin, että voisin yhdistellä peittoon paria erilaista palaa, koska en aio käyttää peittoon muun väristä lankaa. En ole ihan varma vielä käytänkö juuri tuota kyseistä kukkapalan mallia, vai koitanko löytää jonkun helpommin neliönmuotoisiin paloihin yhdistettävän mallin, mutta ainakin nuo palat ovat melko samankokoiset. Ja tuo kukkapala on kyllä kaunis. Perinteinen isoäidinneliö näyttää aika tylsältä sen rinnalla. Pelkästään kukkapaloista tehtynä peitto ei kuitenkaan olisi niin muhkea... Mutta onneksi tällä ei ole kiire. :) Saa nähdä kuinka kauan nämä palat odottavat ennen kuin lopulta saan peiton tehtyä. Ja että käytänkö kyseisiä paloja peittoon ollenkaan. Jännä nähdä.

Kahden palan jälkeen 50 grammasta lankaa on vielä vähän jäljellä.

Makuupussilakana

Sitä oltaisiin lähdössä ensi viikolla Saariselälle vaeltamaan viikoksi. Ajattelin pärjätä Haltin Ultra 6F -kesämakuupussilla, koska se on huomattavasti kevyempi kuin omistamani 3:n vuodenajan makuupussi. ;) Varmuuden (ja toki myös mukavuuden) vuoksi halusin kuitenkin makuupussilakanan, joka tuo hieman lisälämpöä sekä helpottaa makuupussin puhtaanapitoa. Retkeilykaupoissa näyttäisi olevan myytävänä jos jonkinlaisia makuupussilakanoita, materiaalit vaihtelevat silkistä puuvillaan ja eristyisiin kylmän vuoden ajan varalle suunniteltuihin lämpöä lisääviin kankaisiin. 

Itse päätin ommella lakanan puuvillaisesta vanhasta aluslakanasta. Kaivoin siis kaapista vanhan lakanan ja levitin sen makuupussin päälle kaksinkerroin, merkkasin nuppineuloilla saumakohdat ja ompelin noin 5 minuuttia. Ja valmista tuli! Äärimmäisen helppo homma, onnistuu jopa näin väsyneenä! :)

 Eikä tullut kalliiksi. Retkeilyvarusteisiin kun tarvittaessa saa tuota rahaa uppoamaan aika hyvin, se ei vaadi edes sen kummempia kykyjä.... Nyt vain sitten odotetaan, että muonat uunissa kuivuvat pakkaamista helpottavaan muotoon (lisää vain vesi -tyylillä) ja sitten reissun päälle! Ei kun ai niin, pitikö  se rinkkakin jossain välissä ehtiä pakata?! No, onhan tässä onneksi vielä pari päivää aikaa...

Jätin lakanan yläreunan ompelematta, jotta sen voi taittaa tyynyn alle.

Lakana asettuu juuri sopivasti makuupussin sisään.

Lakana myös pakkautuu melko pieneen tilaan!

Kirjontaakin kerran kokeilin :)

Niin tosiaan, olenhan minä joskus kokeillut kirjomistakin. Vaikka enimmäkseen kirjonnan kokemukset ovat painottuneet katseluun. Kirjomalla saa tehtyä vaikka mitä hienoja juttuja, minulla ei vain oikein kärsivällisyys tahdo riittää sellaiseen työhön. Mummoni ja isotätini ovat ainakin kirjoneet upeita töitä, niitä ihastellessa alkaa itsestäkin tuntua, että voisihan tuotakin joskus kokeilla. Koulussa toki olen tehnyt vohvelikangaspyyhkeitä ja muita vastaavia kirjontatöitä.

Vuonna 2011 sain hyvällä syyllä kokeilla tuota kirjomista, kun teimme porukalla eräälle pariskunnalle häälahjaksi päiväpeiton kirjoituista paloista. Kankaat ja kirjontalangat sai hankkeen toimeenpanijoilta, muuten oli vapaat kädet. Ei sitten muuta kuin mallia keksimään.

Kehittelin itse tuon mallin ja tuskailin sen kanssa tovin jos toisenkin. Tekstin olin löytänyt jo aiemmin vessapaperista. Lambilla kun oli niitä ihania rakkausrunovessapapereita. Tuon viisauden ympärille sitten kehitin muun mallin. Kukkasia täytyi tietenkin saada mukaan muistuttamaan minusta ja ammatistani. En kyllä muista laitettiinko työhön muuten omaa puumerkkiä...

Ensimmäinen virallinen kirjontayritys tuotti tällaisen tuloksen.

Suoraan sanottuna malli näytti paremmalta paperille piirrettynä kuin kankaalle kirjottuna, siitä syystä en varmaan olekaan kirjonut sen koommin muuta kuin pehmoeläinten silmiä ja kuonoja ja muuta vastaavaa, jolla ei ole niin suurta merkitystä. Ehkä vielä joskus kuitenkin otan kirjontaneulan käteeni ja harjoittelen salaa... Lauantaina katselin jo kirjontalankoja, olisi ollut niin hienon värisiä, että melkein teki mieli ostaa. Tyydyin kuitenkin vain ostamaan kuminauhaa ja farkkuneuloja ompelukoneeseen. Ja ihastelemaan neulontalankoja veljentyttären kanssa (hän olisi halunnut kaikki pinkit ja vaaleanpunaiset, itse olin enemmän kiinnostunut viininpunaisista ja tummansinisistä. Ja vihreistä). Pitsihaarukkaa ei (onneksi) ollut valikoimissa. ;)

Isoäidinneliöitä...

Tänään en ole ehtinyt neuloa yhtään silmukkaa, enkä lyödä yhtään lyöntiä (nypläyksestä siis puhun), joten kerronpa teille tarinan eräästä hullusta päähänpistosta, jonka kerran sain. Ja en aio toista kertaa saada. ;)

Eräänä vuonna (ollessani köyhä opiskelija) sain päähäni tehdä pikkusiskolle joululahjaksi tilkkupeiton isoäidinneliöistä. Kaikkea hullua sitä tuleekin keksittyä! Hirveän kätevää oli tietenkin se, että sain näin käytettyä jämälankoja johonkin hyödylliseen. Langat olivat ties mitä kaikkea mahdollista villasekoitetta, varmaan pääasiassa kuitenkin Novitan 7 veljestä ja Nalle -lankoja tai muita vastaavia ja suunnilleen saman paksuisia. Joka palaan laitoin kerroksia sekä ohuemmasta että paksummasta langasta, ja kaikkiin tein reunukset luonnonvalkoisella 7 veljestä langalla. Valitettavasti en enää muista kuinka paljon tuota luonnonvalkoista kaikkiaan tarvittiin. Virkkasin paloja 11 erilaista väriyhdistelmää, aina 15 joka lajia. Eli yhteensä 165 palaa. Huhhuh, ei voi kuin ihmetellä ja ihastella omaa reippautta nyt jälkeen päin. :D

Isoäidineliöitä oli helppo virkata joka paikassa ja kaiken aikaa. ;)

Tein joka palaan 3 värillistä kerrosta ja yhden luonnonvalkoisen.

Sain palat valmiiksi hyvissä ajoin, mutta en ollut hoksannut kuinka kauan palojen yhdistämiseen menee aikaa. Eli kiirehän siinä tuli. Jouduin laittamaan peiton pakettiin hieman keskeneräisenä, kaikki palat olivat kiinni peitossa, mutta joitakin "pitkittäissaumoja" oli kesken. Viimeistelin työn sitten jouluyönä mukavasti muun toiminnan ohessa. :) Pääasia on kuitenkin se, että peitosta tuli valmis. Ja hienokin se on. Jälkeen päin on hieman harmittanut, etten tehnyt peittoa itselleni. Varsinkin, kun päätin, etten enää koskaan tee samanlaista. Ainakaan noin pienistä paloista. (Ovat muistaakseni n. 10 cm kantiltaan, tai jopa vähän alle, 9?) Paloja on kuitenkin sen verran, että kokonaisuudessaan peitto on ihan mukavan kokoinen torkkupeitto.

Tässä kuva koko peitosta. Lähes koko peitosta nimittäin.
Mukavasti nuo luonnonvalkoiset reunat rauhoittavat muuten värikästä peittoa.

Torkkupeitto

Päätin pakkaspäivän kunniaksi vihdoin tehä loppuun yhen muutama vuos sitte alotetun projektin. Ohje torkkupeittoon löytyi vuonna 2009 Suuri Käsityö -lehden joulunumerosta. Päätin totetuttaa peiton kaksivärisenä Novitan 7 veljestä -langasta. Virkatut palat tein punaisesta ja neulotut luonnonvalkoisesta langasta. No, projekti hieman venyi...

Viime syksynä järjestäessäni uudelleen käsityönurkkaustani, kaivoin palat taas esiin, ja totesin, että melkein kaikki on jo valmiina. Neulottuja paloja puuttui muutama. Samalla keksin, että en teekään torkkupeittoa, vaan peitteen keinutuolin päälle. Näin talviaikaan kun pieni lisälämmike ei koskaan ole pahasta. Ainakaan tässä talossa.

Niinpä neuloin puuttuvat palat ja virkkasit osat yhteen. Päättelystä onnistuin luistamaan, kun virkkasin pääteltävät langanpäät mukaan saumoihin. Päätin vielä tehdä pari pylväskerrosta koko peitteen ympärille, jotta peiton reunasta tulee huoliteltu. ...Nimittäin sitten joskus. Kunhan jaksan.
Tänään se hetki vihdoin koitti. :)

Virkkasin reunukseksi 1 kerroksen kiinteitä silmukoita ja 3 pylväskerrosta.

Peitossa on yhteensä 30 palaa, 15 virkattua ja 15 neulottua. Leveyttä peitolla on noin 57 cm ja pituutta noin 172 cm. Virkkasin vielä peittoon muutamaan kohti nyörit, millä sen saa kiinnitettyä paikoilleen.

Ja, uskokaa tai älkää, viimeistelin peiton HÖYRYTTÄMÄLLÄ. (mitä en oikesti ole koskaan aikaisemmin minkään käsityön kohdalla tehnyt.) :)

Nyt ei keinutuoliakaan pitäisi paleltaa pakkasella...