Kirjontaakin kerran kokeilin :)

Niin tosiaan, olenhan minä joskus kokeillut kirjomistakin. Vaikka enimmäkseen kirjonnan kokemukset ovat painottuneet katseluun. Kirjomalla saa tehtyä vaikka mitä hienoja juttuja, minulla ei vain oikein kärsivällisyys tahdo riittää sellaiseen työhön. Mummoni ja isotätini ovat ainakin kirjoneet upeita töitä, niitä ihastellessa alkaa itsestäkin tuntua, että voisihan tuotakin joskus kokeilla. Koulussa toki olen tehnyt vohvelikangaspyyhkeitä ja muita vastaavia kirjontatöitä.

Vuonna 2011 sain hyvällä syyllä kokeilla tuota kirjomista, kun teimme porukalla eräälle pariskunnalle häälahjaksi päiväpeiton kirjoituista paloista. Kankaat ja kirjontalangat sai hankkeen toimeenpanijoilta, muuten oli vapaat kädet. Ei sitten muuta kuin mallia keksimään.

Kehittelin itse tuon mallin ja tuskailin sen kanssa tovin jos toisenkin. Tekstin olin löytänyt jo aiemmin vessapaperista. Lambilla kun oli niitä ihania rakkausrunovessapapereita. Tuon viisauden ympärille sitten kehitin muun mallin. Kukkasia täytyi tietenkin saada mukaan muistuttamaan minusta ja ammatistani. En kyllä muista laitettiinko työhön muuten omaa puumerkkiä...

Ensimmäinen virallinen kirjontayritys tuotti tällaisen tuloksen.

Suoraan sanottuna malli näytti paremmalta paperille piirrettynä kuin kankaalle kirjottuna, siitä syystä en varmaan olekaan kirjonut sen koommin muuta kuin pehmoeläinten silmiä ja kuonoja ja muuta vastaavaa, jolla ei ole niin suurta merkitystä. Ehkä vielä joskus kuitenkin otan kirjontaneulan käteeni ja harjoittelen salaa... Lauantaina katselin jo kirjontalankoja, olisi ollut niin hienon värisiä, että melkein teki mieli ostaa. Tyydyin kuitenkin vain ostamaan kuminauhaa ja farkkuneuloja ompelukoneeseen. Ja ihastelemaan neulontalankoja veljentyttären kanssa (hän olisi halunnut kaikki pinkit ja vaaleanpunaiset, itse olin enemmän kiinnostunut viininpunaisista ja tummansinisistä. Ja vihreistä). Pitsihaarukkaa ei (onneksi) ollut valikoimissa. ;)