Verhotamppi

Tänään se tuli valmiiksi. :) Nimittäin viime postauksessa mainitsemani nypläystyö. Olin jo pitempään suunnitellut nyplääväni jonkinlaiset pitsiset verhotampit erään huoneen oviaukoissa oleviin verhoihin, ja nyt sain aikaiseksi tehdä toisen. Tai siis ensimmäisen. Toisen samanlaisen voisi vielä tehdä, vaikka totesinkin, että kapeampi voisi oikeasti olla toimivampi... Tai sitten tuo pitäisi tärkätä. Vähän kyllä suunnittelin, että tärkkäisin tampin, mutta en sitten ainakaan vielä ryhtynyt siihen puuhaan.

Ensimmäinen valmiina!

...jatkuu...

Neulevuosi 2014, osa 1

Minulta on pyydetty sellaista blogikirjoitusta, jossa tehtäisiin katsaus viime vuoteen. Oli ajatuksena tehdä se heti tuossa alkuvuodesta, mutta en silloin ehtinyt, ja sitten ajattelin, että taisi jäädä tältä vuodelta tekemättä... Juuri tässä viime viikolla kuitenkin kuulin, ettei se ole vieläkään liian myöhäistä, ja pyyntö uusittiin, joten katsotaanpa mitä saan aikaan.

Vuosihan alkoi tämän blogin perustamisella, ja suuri osa viime vuoden postauksista kertoo vanhemmista töistäni, joten ehkä pieni kertaus viime vuoden neuleista on ihan paikallaan itsellekin. :) (HUHHUH, tässäpä hommia tälle illalle.)

Tammikuun postauksista näytti suurin osa kertovan vanhemmista töistä, mutta sain sieltä pari oikeasti tammikuussa tehtyä neulettakin kaivettua esiin. Ensimmäisenä taisi valmistua torkkupeitto, jonka aloitin jo opiskeluaikoinani Oulussa. Oli se siis jo aikakin saada valmiiksi! Seuraava tammikuun työ oli tilauspipo, eli ensimmäinen TÄNKIMÄÄTEIN-pipo. Toinenkin TÄNKIMÄÄTEIN-pipo (tilaustyö sekin) taisi valmistua tammikuussa, vaikka siitä vasta helmikuussa kirjoittelinkin. Ja vielä viimeiseksi, vaan ei suinkaan vähäisimmäksi, sain tammikuun lopussa itselleni tehtyä sen iki-ihanan pitsipuseron.

Torkkupeitto keinutuolille.

Tänkimäätein-pipo

Toinen pipo.

Pitsipusero. 

Helmikuussa tuli pitkästä aikaa kokeiltua ompelemista. Siis oikein ompelukoneella. Ja muutakin kuin verhoja. Ompelin vanhoista farkuistani vauvalle mekon. Ja taas sain myös ainakin yhden keskeneräisen neuletyön valmiiksi, kun neuloin punaiseen pitsipipoon sisävuoren.

Farkkumekosta tuli kamalan suloinen!

Taas yksi keskeneräinen vähemmän!

Maaliskuussa ompeluinnostus jatkui, ja veljentytär sai mekon isänsä vanhoista farkuista. Neuloakin ehdin, ainakin pipoja ja sukkia. Maaliskuussa valmistui myös alkuvuoden suurin urakka, eli tilaustyönä tehty pitsineuletakki. Ja joistakin muistakin alkuvuonna tehdyistä tilaussukista olen kirjoitellut, en muista enää minkä kuun aikana ovat valmistuneet.

Vanhoista farkuista on vaikka mihin!

Sirkus-pipot. :)

Alkuvuoden sukkasatoa.

Alkuvuoden sukkasatoa osa 2.

Ainakin nämä sukat valmistuivat tiettävästi maaliskuussa.

Pitsineuletakki mittojen mukaan.

Huhtikuussa tehtiin taas tilaustöitä. Vaikkakin tämä Ruohonvihreä asustesetti taisikin valmistua jo maaliskuun puolella. Velipojan Virolaispaita valmistui ennen pääsiäistä, ja voi että siitä tuli hyvä! Pääsin myös testaamaan sormenpäitten ja ompelukoneen neulan kestävyyttä ompelemalla muutaman merkin samaisen velipojan "intti"kassiin. Itselleni ehdin neuloa partiopipon ja tyyliin sopivat lapaset. Sain myös nyplättyä loimilankaliinan valmiiksi ja neulottua yhdet tilaussukat.

Asustesetti 7 Veljestä -langasta.

Tämä pusero vain on jotain niin ihanaa!

Sormet verillä, mutta mitäpä sitä ei veljensä puolesta tekisi!

Äiti sai tämän liinan lahjaksi, ja taisi tykätä. :)

Partiopipoon huovutin Pihtiputaan Partiolaiset ry:n logon.

Lämpimät sukat sopivasti vapuksi.

Jaahas, se näyttäisi siltä, etten pääsekään kahteen osaan jaetulla vuosikatsauksella, sillä en pysty lisäämään enempää kuvia! Täytyy siis ilmeisesti jakaa vuosi useampaan osaan. Eli kolmeen, mikäli se niin onnistuu. Toukokuusta elokuulle taitaa olla seuraava postaus (ja sille ei taida ihan hirveästi esiteltävää löytyä) ja sitten viimeiseen osaan jää syyskuulta joulukuulle. Jatketaanpa sitten jossain vaiheessa tuolla kesäkauden postauksella. :)

Hapsuja hapsuja...

Liina on nyt irrotettu, langat päätelty ja hapsut tasoitettu. Sovitin liinaa keittiön pöydälle, vähän lyhykäinenhän se ruokapöytään on, mutta pitkillä hapsuilla siihen saa mukavasti lisämittaa. ;) Hah. En vain osaa päättää pitäisikö niitä vielä lyhentää. Onko hassua, jos hapsut ovat pitemmät kuin tuo nyplätty pitsi? Tuollaisia pitkiä hapsuja saa aina olla "kampaamassa". En tosin tiedä onko se mikään ongelma. Hyvähän se on, että on jotain tekemistä. ;) Pidän tuosta pitsikuviosta kyllä, voisin tehdä toisenkin (pidemmän liinan) samalla kuviolla, lyhyemmillä hapsuilla. Siinähän sitä näkisi, kummat ovat kivemmat. :P Tässä vielä pari kuvaa valmiista, silitetystä liinasta. Yllättävän paljon siistimmän tuosta sai silittämällä.

Liina paikallaan keittiön pöydällä.

Pitsikuvion "pohjana" on verkkolyönti. Sydämien ääriviivat liinalyöntiä.

Ai niin, liinan etenemisestä olen kertonut seuraavissa teksteissä: Vaihteeksi nypläystä, Pitenevät pitsit ja Loimilankaliina.

Loimilankaliina

Oon tässä viikonlopun aikana ehtiny nyplätä liinan loppuun. Aika hieno fiilis. Ja siinä mielessä yllättävää, että on ollu niin hienot ilmat, että päivät on viihtyny aika hyvin ulkosalla. Jotain ihan muuta ku liinoja tehdessä. Seuraavaks pitäis irrottaa tuo liina nypläystyynystä ja päätellä ylimääräset langat. Ja leikata noista hapsuista siistit. Ajattelisin haluavani aika pitkät hapsut, mutta saa nähä kuinka lyhyeks loppujen lopuks parturoin ne. :D Ja sitte voiski alkaa miettiä seuraavaa nypläysprojektia. Todennäkösesti se ois joku vähän pienempi homma. Ja melko suurella todennäkösyydellä saattaisin tehä jonku kukan vaihteeks. ;) Haaveena on myös nyplätä jossain vaiheessa sellaiset verhonpidikkeet. Pitäisi vain löytää/keksiä ensin malli.

Loimilankaliina on siis työ, jonka aloitin kansalaisopiston nypläyskurssilla viimeksi siellä ollessani. Kyseessä on kaitaliina, jonka molempiin päihin nyplätään (tässä tapauksessa) reilu 10 cm levyinen pitsi. Kyseinen työ on myös ensimmäinen isompi työ, jonka olen nyplännyt. Isotätini opastuksella pääsin joskus ehkä 15 vuotta sitten kesälomareissulla kokeilemaan nypläämistä ensimmäistä kertaa. Tuloksena kaksi kirjanmerkkiä. Opiskeluaikanani verestin muistoja samaisen isotädin opastuksella ja ehdin innostua tekniikasta, vaikka sainkin aikaan vain yhden kirjanmerkin. Täytyy nyt yrittää ihan oikeasti koittaa saada tehdyksi muutakin kuin kirjanmerkkejä. Vaikka kivojahan nekin ovat... Nykyisin minulla kun on jo omiakin nypylöitä (50 paria), eli jotakin niillä jo pystyy tekemään. Varsinkin kun lasketaan mukaan ne 30 paria, jotka olen saanut mummolta lainaan. No, tähän loimilankaliinaan tarvitsi kaikenkaikkiaan 116 paria nypylöitä. Onneksi kaikkien ei tarvinnut olla yhtä aikaa työssä mukana, joten sain pitsit tehtyä 80 parilla. :)

Vielä kun uskaltaisi irrottaa loputkin nuppineulat...

Pitenevät pitsit

Tämän päivän aiheena on pitsi. Minullahan on tässä työn alla useampikin pitsineule ja yksi nyplättävä pitsi. Ensimmäisenä listallani on pitsineuletakki, jota teen tilauksesta. Neuleesta on kerrottu aikaisemmin tässä postauksessa. Sovimme tilaajan kanssa, että seuraavan kerran katsomme neuletta yhdessä siinä vaiheessa, kun kainalokavennukset alkaisivat olla vuorossa. Ja maanantaina sain työn sille mallille!

Neuleella on nyt mittaa noin 45 cm. (Kiva tuo kirjava matto tuolla alla...)

Aikataulujen yhteensovittamisen vuoksi tapaamme vasta perjantaina (on se hienoa, kun tilaaja on niin lähellä, että voimme sovittaa ja tarkistella mittoja vaikka joka viikko!), joten siihen asti saan keksiä jotain muuta tekemistä. :)

Ja sehän on helppoa. Juuri tästä syystä aloitin viime viikolla uuden neuleen, josta kirjoitin tämän postauksen. Tämän puseron neulominen on kohtuullisen nopeaa, joten se on parissa illassa pidentynyt hyvän matkaa. Löysin pitsin ruutupiirroksesta eron valmiin paidan kuvan pitsikuvioon. Tai sitten en vain jostain syystä osannut tulkita ruutupiirrosta. No, joka tapauksessa puseroni takakappaleen alimmissa pitsikuvioissa tulee olemaan eroa muihin kuvioihin verrattuna. Toivottavasti se ei haittaa ketään. ;) Sanoinkin eräälle ystävälleni heti "ongelman" havaittuani, että "jos olisin sinä, olisin varmaan jo purkanut sen ja tehnyt uudestaan, mutta koska en ole, en jaksa purkaa." Siksipä työllä onkin pituutta jo yli 40 cm.

Tämä pusero ei ole ihan kainaloissa asti vielä.

Kolmas pidentynyt pitsi on tietenkin nyplättyä pitsiä. Kesken olevasta loimilankaliinastani kerroin aiemmin täällä. Olen aina silloin tällöin ehtinyt lyömään muutaman (verkko)lyönnin. Tietenkin olen tehnyt liinalyöntejäkin aina tarvittaessa. Ja mitä milloinkin. Nuppineulojen väristä voi tarkistaa, kuinka paljon olen kerrallaan tehnyt. :D Neulojen väriä pitää tietenkin aina vaihtaa, kun aloittaa työn tauon jälkeen.

Tämäkin pää taitaa jo olla hieman yli puolen välin. Voiton puolella siis ollaan!
Valmista pintaa on jo paljastunut neulojen alta jonkin verran tuolla vasemmassa reunassa.

Vaihteeksi nypläystä

Uusimmassa Juju-lehdessä oli nypläyskirja. Siitä sain inspiraation kokeilla, vieläkö osaan kyseistä lajia. Minulla on ollut jonkin aikaa (lähes vuoden) odottamassa loimilankaliina, jonka toisessa päässä oleva pitsi on valmis ja toinen pää ei edes vielä puolivälissä. Aloitin liinan kansalaisopiston nypläyskurssilla edellisellä lukukaudella. Tällä kertaa en pystynyt lähtemään kurssille, vaan tarkoituksenani oli nyplätä kotona liina loppuun. Jostakin kumman syystä se vain jäi. Ensin ajattelin, että kunhan saan järjestettyä jonkun pöytätilan, missä voin pitää työn koko ajan esillä, sitä tulee ehkä tehtyä. Järjestin siis tilan. No, kummasti joulun alla tila täyttyi joululahjoista. Ajattelin, että kunhan saan joululahjat tehtyä, ehdin taas tehdä jotain muutakin.

Lykkäsin aloittamista, koska pelkäsin, etten enää muistakaan mitä pitää tehdä!

Keskeneräinen työ odotti tekijäänsä...

Päätin sitten vihdoin ottaa härkää sarvista ja kokeilla. Oli hienoa huomata, että kädet muistivat automaattisesti millaista kuviota liinaan tehdään. Jospa liinan nyt saisi tehtyä loppuun asti, että pääsisi aloittamaan jotain uutta. :)

Tällaisen kasan nypylöitä sain irrotettua työstä.

Keltaisten nuppineulojen rivistö on uutta tuotosta.
En vain uskalla kurkata onko työn jälki neulojen alla samanlaista kuin aiemmin. ;)