Pitsipusero valmis! :)

No niin. Eilen illalla se tuli valmiiksi. Se pusero, jonka aloitin välityönä, ja tarkoituksena oli tehdä sitä aina silloin, kun en jostain syystä pysty etenemään työn alla olevassa tilausneuletakissa. Sain pitsipuseron takakappaleen valmiiksi viikko sitten torstaina, ja perjantaina sain lisää tarkistettuja mittoja tilausneuleeseen, joten pystyin taas etenemään sen kanssa. (Neuletakin etukappaleiden mallikin muuttui, mutta siitä lisää joskus myöhemmin.) Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että haluan tuon oman puseroni viikonlopuksi valmiiksi, ja siihen pitäisi päästä, jos n. tunnin neuloo joka päivä. Annoin itselleni kuitenkin ehdoksi, että ennen kuin aloitan oman puseroni neulomisen, täytyy joka päivä neuloa vähintään tunnin verran tuota tilausneuletta. :D

Niin sitten tein. Ja siitä huolimatta sain puseroni jo eilen valmiiksi. Askartelin siihen hyvän aikaa eilen jonkinlaista logoa tms TÄNKIMÄÄTEIN-merkkiä, koska en nappia viitsinyt ommella. (Koska en ole vielä saanut aikaiseksi hankkia mitään polttosysteemiä, millä saisi pysyvämmän jäljen kuin tussilla.) No, nimenomaan jonkinlaisen sain tehtyä. Voin kertoa, että seuraavaan en tee ainakaan samanlaista. Näitäkin saisi varmaan helposti tilattua netistä, täytyy vaan ensin kehitellä joku idea minkälaisia viitsisi tilata enemmänkin.

Lähes valmis. Teksti on kaksinkertaista ompelulankaa.

Puseroon meni kaikenkaikkiaan ihan vähän yli 250 g lankaa. Ja lankahan oli Novitan Miami. Ohjeen löysin Suuri Käsityö 5-6/2013 -lehdestä. Tein resorin 16 cm korkeana (ohjeessa oli 20 cm), muuten tein ohjeen mukaisen xs/s -kokoisen puseron. Minun 3 mm paksut puikot olivat lainassa aloittaessani puseroa, joten käytin helmaresoriin 4 mm puikkoja. Kauluksen ja hihojen resorit tein 3 mm puikoilla. Ja olisi siitä helmastakin parempi tullut ohuemmilla, nyt se on vähän löysä. Pujotin sitten helmaan ohutta kuminauha pitämään resoria edes vähän paremmin kasassa. Pitsiosan tein 4,5 mm puikoilla, ja olivat mielestäni oikein sopivat tuohon.

Pusero valmis! Näyttää ihan oikealta. :)

Lähikuva merkistä. Yllättävän fiksulta tuo tuossa näyttää.
Vai mitä te, hyvät lukijat, olette mieltä?

Pitsimallista saa paremman käsityksen tästä kuvasta.

Pitsikaarroketunika

Ihastuin aikoinaan Novita Syksy 2009 -lehdessä olleeseen pitsikaarroketunikaan, ja sellainen piti tietenkin saada tehdä. Itselleni ja pikkusiskolle myös, lehdessä oli koot aikuiselle ja lapselle.

Siskon tunikan tein Novitan Katri -langasta. Lanka on 100 % akryyliä, mutta koska punaisen sävy on aivan täydellinen (ja lanka oli todella halpaa), en voinut olla ostamatta. Ja onhan tuo akryyli pehmeää, eikä takuulla pistele herkemminkään kutisevaa ihmistä. Ellei sitten satu olemaan allerginen sille. En muista paljonko Siirin tunikaan meni lankaa, mutta ainakin sitä jäi jäljelle ihan reilusti, sain siitä vielä mekonkin itselleni - mutta siitä lisää joskus myöhemmin. :) Muistaakseni tunika oli sopiva jo silloin pari vuotta sitten kun se valmistui, mutta näyttääpä tuo mahtuvan vieläkin, vaikka hän onkin jo kasvanut pituudessa ohitseni.

Mielestäni tuo tunika käy hyvin sekä housujen että hameen kanssa ja on siten aika monikäyttöinen. Malli on todella helppo, pääasiassa sileää neuletta muutamilla kavennuksilla (aikuisten mallissa). Joustinneulehelmalla ja pitsikaarrokkeella. Kannattaa vaan kiinnittää huomiota kaarrokkeen alussa siihen, ettei luo hihaosan silmukoista liian tiukkoja. 

Pitsikaarroketunika Novitan Katri -langasta.

Itselleni tein tunikan Novitan Metsänvihreästä Puro-langasta.
Langanmenekki oli muistaakseni 250-300 g ja koko xs tai s. Tai xs/s...

Ihastuin tähän pitsimalliin, sitä löytyy myös muutamista sukistani sekä piposta ja lapasista. :)

Myöhemmin tein itselleni tunikan vielä Puro-langan Luumupuu-sävystäkin.
Sukat ovat Novitan Rose Mohair -lankaa, ja niissä toistuu kaarrokkeen pitsikuvio.

"Verkkopaita"

Tämän neuleen ohjeen bongasin muistaakseni Novitan Kevät 2012 -lehdestä. Ohjeen mukainen lanka olisi ollut Novitan Puro Batik, joka siis on pätkävärjättyä akryylilankaa. En kuitenkaan viitsinyt hankkia kyseistä lankaa, koska minulla sattui olemaan muutama kerä poistomyynnistä (1 € /kpl - ei vaan voi jättää kauppaan, vaikkei tietäisikään mitä kyseisestä langasta tekee!) ostettua Novitan Tico Ticoa (siinä on sentään edes 75 % oikeaa villaa) luonnonvalkoisena. Tosin käyttämäni lanka on huomattavasti ohuempaa kuin ohjeen mukainen lanka olisi ollut, mutta ei hätää - isot puikot käyttöön ja eikun neulomaan! Neuloin takin 5 mm puikoilla (kun langalle suositus on 2,5 mm puikot), ja lopputulos oli mielestäni ihan hyvä. En muista, että olisi kokojen suhteen muuten tarvinnut tehdä mitään poikkeusjärjestelyjä.

Neule sai jo alkuvaiheessa työnimekseen verkkopaidan pitsineuleen reikäisyyden vuoksi, ja verkkopaitana neule edelleen kulkee. Vaikka oikeastihan kyseessä on neuletakki. No, kuvasta voitte itse katsoa kuinka verkkomainen pinta kyseessä on. Lankaahan tähän neuleeseen ei ihan kauheasti mennyt, eli tarkoittaa sitä, että Tico Ticoa on edelleen jäljellä niin paljon, että saisin varmaan ainakin toisen samanlaisen. Tarkempia määriä en muista, mutta veikkaisin jotain 200-300 g. Neule valmistui syksyllä 2012, juuri sopivasti niin, että sain sen "kesälomareissulle" Kreetalle mukaan. Tosin tuolla reissulla neule jäi käyttämättä, mutta Suomen oloissa se on ollut ihan mukava lämmike, rei'istään huolimatta. :)

Neule valmis!

Kuvan sukat olen tehnyt neuleurani alkuvaiheessa.
Lanka on Novitan Nalle Colori, ja tällaisia perussukkia tein
todella monet, aina kun oli tullut uusi ihana väri kyseisestä langasta,
oli tehtävä uudet sukat. Tosin osa niistä päätyi veljille ja ystäville. :)

Pitsiä pitsin päälle.

Järkeviä päähänpistoja...

Kaikenlaista sitä tuleekin keksittyä näin talviaikana, kun ei ole liiemmälti töitä (viheralalla kun työ tuppaa olemaan hieman kausiluontoista). Sain joskus tuossa syksyllä inspiraation laatia luettelon kaikista omistamieni käsityölehtien neuleohjeista. No, se ei ihan hetkessä tapahdu, mutta pikkuhiljaa tiedosto kasvaa. Teen luetteloa Excel-taulukkoon (oi joi, se on kyllä kiva ohjelma, sillä saa tehtyä melkein mitä vain!). Tällä hetkellä luettelossani on noin 350 neuleohjetta, ja lisää on tulossa. Suurin osa lehdistäni on vielä luetteloimatta.

Tiedostoni koostuu useista välilehdistä, olen kerännyt eri välilehtiin esimerkiksi naisten neuleet, miesten neuleet, tyttöjen neuleet, poikien neuleet, vauvojen neuleet, päähineet, sukat ym, huivit, käsineet, koti, eläimet, jne.jne. Ja tietenkin olen varannut oman välilehden myös TO DO-listalleni. Ja ensimmäinen välilehti kerää aakkosjärjestykseen KAIKKI neuleohjeeni.

Sarakkeita käytössä on myös useampia. Ensimmäisestä löytyy oma luokitukseni (1-5 tähteä) työlle, mitä korkeampi luokitus, sitä kivempi neule on kysessä. Toisesta sarakkeesta löytyy kohde, kenelle malli on suunniteltu. Sitten on tietenkin ohjeen mallinimi (jonka mukaan ohjeet järjestetään aakkosjärjestykseen). Seuraavaan sarakkeeseen olen kuvaillut neuleen ominaisuuksia, esimerkiksi "aaltomainen kuvio", "huovutettu", "raglanhihat" tai "shaalikauluksella". Seuraavasta sarakkeesta löytyy ohjeessa käytetty lanka, sitä seuraavasta taas ohjeen koot. Loput kolme saraketta antavat lehden tiedot (mistä lehdestä ohje löytyy, mikä on neulemallin numero lehdessä ja miltä sivulta neuleesta löytyy kuva).

No joo, onhan tuossa työtä... Mutta sitten joskus sadan vuoden päästä, kun se on valmis, se helpottaa neuleohjeiden etsimistä aika huomattavasti. Ei tarvitse enää selata läpi satoja lehtiä, vaan sen kun laittaa exceliin hakusanan millä hakee ohjeita ja sen avulla rajaa lehdet mitkä käy läpi. :) Helppoa kuin heinänteko. Tai luultavasti paljon helpompaa. :D

Pitenevät pitsit

Tämän päivän aiheena on pitsi. Minullahan on tässä työn alla useampikin pitsineule ja yksi nyplättävä pitsi. Ensimmäisenä listallani on pitsineuletakki, jota teen tilauksesta. Neuleesta on kerrottu aikaisemmin tässä postauksessa. Sovimme tilaajan kanssa, että seuraavan kerran katsomme neuletta yhdessä siinä vaiheessa, kun kainalokavennukset alkaisivat olla vuorossa. Ja maanantaina sain työn sille mallille!

Neuleella on nyt mittaa noin 45 cm. (Kiva tuo kirjava matto tuolla alla...)

Aikataulujen yhteensovittamisen vuoksi tapaamme vasta perjantaina (on se hienoa, kun tilaaja on niin lähellä, että voimme sovittaa ja tarkistella mittoja vaikka joka viikko!), joten siihen asti saan keksiä jotain muuta tekemistä. :)

Ja sehän on helppoa. Juuri tästä syystä aloitin viime viikolla uuden neuleen, josta kirjoitin tämän postauksen. Tämän puseron neulominen on kohtuullisen nopeaa, joten se on parissa illassa pidentynyt hyvän matkaa. Löysin pitsin ruutupiirroksesta eron valmiin paidan kuvan pitsikuvioon. Tai sitten en vain jostain syystä osannut tulkita ruutupiirrosta. No, joka tapauksessa puseroni takakappaleen alimmissa pitsikuvioissa tulee olemaan eroa muihin kuvioihin verrattuna. Toivottavasti se ei haittaa ketään. ;) Sanoinkin eräälle ystävälleni heti "ongelman" havaittuani, että "jos olisin sinä, olisin varmaan jo purkanut sen ja tehnyt uudestaan, mutta koska en ole, en jaksa purkaa." Siksipä työllä onkin pituutta jo yli 40 cm.

Tämä pusero ei ole ihan kainaloissa asti vielä.

Kolmas pidentynyt pitsi on tietenkin nyplättyä pitsiä. Kesken olevasta loimilankaliinastani kerroin aiemmin täällä. Olen aina silloin tällöin ehtinyt lyömään muutaman (verkko)lyönnin. Tietenkin olen tehnyt liinalyöntejäkin aina tarvittaessa. Ja mitä milloinkin. Nuppineulojen väristä voi tarkistaa, kuinka paljon olen kerrallaan tehnyt. :D Neulojen väriä pitää tietenkin aina vaihtaa, kun aloittaa työn tauon jälkeen.

Tämäkin pää taitaa jo olla hieman yli puolen välin. Voiton puolella siis ollaan!
Valmista pintaa on jo paljastunut neulojen alta jonkin verran tuolla vasemmassa reunassa.

Lisää arkistojen aarteita :)

Kun nyt kerta lähdin sille linjalle, että muistelen aiemmin tekemiäni töitä, niin kerronpa seuraavaksi eräästä neuletakista. Pikkusiskoni sai sen joskus joululahjaksi. Ja koska hän ei ole yhtä kova palelemaan kuin minä, päätin tehdä neuleen puuvillalangasta. En ollut koskaan aikaisemmin tosissani neulonut puuvillalangasta, joten oli mielenkiintoista huomata, miten erilaista se on kuin villa- tai villasekoitelangasta neulominen. Tämä neule valmistui muistaakseni aika joutuisasti lähinnä luentojen aikana. ;)

Ohjettahan minulla ei tälläkään kertaa ollut, ja kokokin taisi perustua aika pitkälti arvauksiin. Mutta onnistuin, ja siskoni sai sopivan neuleen. Tai ainakaan se ei ollut liian pieni. Langat ostin joskus jostain alennusmyynnistä, enkä valitettavasti enää muista minkä merkkinen lanka mahtoi olla kyseessä. Enkä sitäkään, kuinka paljon lankaa neuleeseen tarvittiin. Sen muistan, että olin varannut sitä hieman ylimääräistä, ja kaksi veljeni lasta saivat joskus myöhemmin samasta langasta tehdyt puput. Ja saattoi se kummitytön pupukin olla samasta langasta... Niistä kuitenkin lisää joskus myöhemmin. :)

Neuletakki "omasta päästä".

Neuletakin alaosan tein normaalilla helmineuleella ja yläosan patenttina tai puolipatenttina, en enää muista. Raglanhihat olivat pääasiassa nurjaa neuletta, keskellä hihaa tosin kulkee palmikkoraita. Neuletakin kiinnitys hoituu kolmen napin avulla. (Yllättävää kyllä, en enää muista, mistä napit ovat peräisin - veikkaisin Eurokangasta). Huolittelin neuletakin alareunat ja etukappaleiden reunat virkkaamalla. Myös napinlävet on virkattu.

Hihan keskellä kulkee palmikkoraita.

Lähikuva erilaisista neulepinnoista.

Isoäidinneliöitä...

Tänään en ole ehtinyt neuloa yhtään silmukkaa, enkä lyödä yhtään lyöntiä (nypläyksestä siis puhun), joten kerronpa teille tarinan eräästä hullusta päähänpistosta, jonka kerran sain. Ja en aio toista kertaa saada. ;)

Eräänä vuonna (ollessani köyhä opiskelija) sain päähäni tehdä pikkusiskolle joululahjaksi tilkkupeiton isoäidinneliöistä. Kaikkea hullua sitä tuleekin keksittyä! Hirveän kätevää oli tietenkin se, että sain näin käytettyä jämälankoja johonkin hyödylliseen. Langat olivat ties mitä kaikkea mahdollista villasekoitetta, varmaan pääasiassa kuitenkin Novitan 7 veljestä ja Nalle -lankoja tai muita vastaavia ja suunnilleen saman paksuisia. Joka palaan laitoin kerroksia sekä ohuemmasta että paksummasta langasta, ja kaikkiin tein reunukset luonnonvalkoisella 7 veljestä langalla. Valitettavasti en enää muista kuinka paljon tuota luonnonvalkoista kaikkiaan tarvittiin. Virkkasin paloja 11 erilaista väriyhdistelmää, aina 15 joka lajia. Eli yhteensä 165 palaa. Huhhuh, ei voi kuin ihmetellä ja ihastella omaa reippautta nyt jälkeen päin. :D

Isoäidineliöitä oli helppo virkata joka paikassa ja kaiken aikaa. ;)

Tein joka palaan 3 värillistä kerrosta ja yhden luonnonvalkoisen.

Sain palat valmiiksi hyvissä ajoin, mutta en ollut hoksannut kuinka kauan palojen yhdistämiseen menee aikaa. Eli kiirehän siinä tuli. Jouduin laittamaan peiton pakettiin hieman keskeneräisenä, kaikki palat olivat kiinni peitossa, mutta joitakin "pitkittäissaumoja" oli kesken. Viimeistelin työn sitten jouluyönä mukavasti muun toiminnan ohessa. :) Pääasia on kuitenkin se, että peitosta tuli valmis. Ja hienokin se on. Jälkeen päin on hieman harmittanut, etten tehnyt peittoa itselleni. Varsinkin, kun päätin, etten enää koskaan tee samanlaista. Ainakaan noin pienistä paloista. (Ovat muistaakseni n. 10 cm kantiltaan, tai jopa vähän alle, 9?) Paloja on kuitenkin sen verran, että kokonaisuudessaan peitto on ihan mukavan kokoinen torkkupeitto.

Tässä kuva koko peitosta. Lähes koko peitosta nimittäin.
Mukavasti nuo luonnonvalkoiset reunat rauhoittavat muuten värikästä peittoa.

Välipalaksi pitsipusero

Halusin neuloa. Jotain muuta kuin sukkaa. Ja työn alla olevaan pitsineuletakkiin, josta kerroin aikaisemmin täällä, saan tarkistettua mitat vasta perjantaina. Kyseistä neuletta on nyt 12 cm takakappaleen helmasta tehty, enkä uskalla tehdä pidemmälle, koska arvelen, että pitäisi jo alkaa vähitellen kaventelemaan.

No, onneksi minulla sattuu olemaan neulepuikkoja joutilaana ja myös melkoinen määrä sellaisia neuleohjeita, jotka vielä joskus toteutan. Lankaakin varastoistani löytyy useampaankin neuleeseen. :D Tähän kyseiseen pitsipuseroon löytyi ohje Suuri Käsityö 5-6/2013 lehdestä, ja langat olin hankkinut joskus joulukuun alkupuolella (näköjään 10.12.2013). Lanka on siis ohjeen mukainen Novita Miami. En ole ihan vielä päättänyt, tuleeko minun puserooni oikeasti 20 cm korkea resori. Aika korkea kuitenkin, koska korkeutta on nyt jo n. 15 cm. :)

Haaveilen saavani tämän puseron valmiiksi vielä ennen kevättä,
jotta voin käyttää sitä pitkähihaisen pitsihelmapuseron (Vero Modasta) kanssa. :)

Sellaista siis tänään. Ja eilen. Loimilankaliinakin on edistynyt jonkin verran. Ja otinpa muuten tänään vastaan ensimmäisen tilauksen TÄNKIMÄÄTEIN-piposta! :)

TÄNKIMÄÄTEIN -pipo

Tällä päivämäärällä on valmistunut ensimmäinen TÄNKIMÄÄTEIN-tekstillä varustettu tuote. Kyseessä on veljen vaimolle tekemäni kukkapipo. Olin miettinyt jo pitempään, että olisi hienoa kehitellä jokin oma juttu (logo tms.) tekemiini vaatteisiin ja muihin tuotteisiin. Tammikuun alussa olin hahmotellut erilaisia vaihtoehtoja logoksi, ja päädyin nappiin. Pyöreä puunappi, johon olisi poltettu tekstit "TÄNKIMÄÄTEIN" ja "handmade". No, ihan tällaista en vielä saanut tehtyä, täytyy selvitellä, miten tuollaisen tekeminen tai hankkiminen parhaiten onnistuisi. Tässä asian "kypsymistä" odotellessani päätin kokeilla vedenpitävää piirustustussia puunappiin. Ja ainakin toistaiseksi teksti on pysynyt napissa. Saa nähä kuinka kauan se käytössä säilyy. :)

Vihreä lanka Dropsin Merino Extra Fine (kaksinkertaisena)
ja valkoinen Dale Garnin Dale Baby Ull (kolminkertaisena).
Nappi Dropsin valikoimasta.

Ensimmäinen "logolla" varustettu tuote valmis. ;)

Näitä kukkapipoja on tullut tehtyä useampiakin viime vuoden aikana. Muun muassa molemmat veljentyttäreni saivat omansa. Itselleni olen tehnyt jo kaksi kukkapipoa. Pipomalli on hyväksi havaittu, ja olenkin tehnyt useita pipoja samalla mallilla. Veljen, kummipojan ja kummityttöjen pipoista jätin kukat pois. :)

Vuoden 2013 kukkapiposatoa...

Seuraava isompi projekti

Seuraava isompi neuletyö tulee olemaan "tilausneule" eräälle ystävälleni. Projektista puhuttiin jo loppuvuodesta, ja eräänä päivänä marraskuun puolivälin tienoolla pidimmekin suunnittelupalaverin neuleen tiimoilta. Kävimme läpi kasan neuleohjeita ja katselimme erilaisia tekemiäni neuleita, että löytäisimme sopivan mallin tehtävälle työlle. Oman haasteensa projektiin antoi ystäväni raskaus. Neuleesta piti saada sopiva sekä mahan kanssa, että ilman. Päädyimmekin kietaisuneuletakkiin. Sopivaa ohjetta emme löytäneet, vaan pitsimallin otimme eräästä neuleesta ja muuten suunnittelimme neuleen itse. Mitat määräytyvät luonnollisesti "asiakkaan" mittojen mukaan, eli tällä kertaa en onnistunut välttymään mallitilkun neulomisesta. (Oli varmaan oikesti ensimmäinen kerta). Langaksi valitsimme Dropsin Alpacan. Tilasimme langat netistä, ja arvioimme tarvittavan määrän. Toivon todellakin, että se riittää...

Mittojen ottaminen on viivästynyt pariin otteeseen erinäisistä syistä, joten en ole päässyt vielä kunnolla aloittamaan neuletta. En uskalla neuloa takakappaletta yli 10 cm ennen kuin pystymme tarkistamaan mitat. Aloitettu siis kuitenkin on jo. Nyt on toiveita, että pääsemme ensi viikolla tekemään tarkistusmittaukset ja oikeasti neulomaan ihan tosissaan. Yksi maha-asiakin järjestyi, kun pikkumiehellä olikin kiire päästä näkemään maailma omin silmin (hieman etuajassa siis)... :)

Kai sitä nyt yhden neuleen näin hyvällä suunnittelulla saa toteutettua... ;)
Joku pieni ihminen (ehkä naapurista) on myös saanut paperille oman näkemyksensä neuleesta.

Tulen epäilemättä kertomaan täällä projektin etenemisestä, että pysykäähän kuulolla, jos olette kiinnostuneita... :)

-----

Edit. 18.1.2014

Tässä kuva tämän hetkisestä tilanteesta.

30 cm puikko mittatikkuna. Ei puutu enää paljoa ennen
kuin aletaan taas lisäämään silmukoita kaventamisen sijasta.

 Mitat on nyt tarkastettu, joten pääsin eilen jatkamaan työtä. Eiliseen mennessä olin siis tehnyt takakappaletta n. 12 cm. Ja kuinka onnellista olikaan, ettei tarvinnut purkaa (hah, ihan kuin olisinkin purkanut!), vaan työ oli juuri sopivan levyinen, ja sopivassa kohdassa kavennusten aloittamista ajatellen!

Vaihteeksi nypläystä

Uusimmassa Juju-lehdessä oli nypläyskirja. Siitä sain inspiraation kokeilla, vieläkö osaan kyseistä lajia. Minulla on ollut jonkin aikaa (lähes vuoden) odottamassa loimilankaliina, jonka toisessa päässä oleva pitsi on valmis ja toinen pää ei edes vielä puolivälissä. Aloitin liinan kansalaisopiston nypläyskurssilla edellisellä lukukaudella. Tällä kertaa en pystynyt lähtemään kurssille, vaan tarkoituksenani oli nyplätä kotona liina loppuun. Jostakin kumman syystä se vain jäi. Ensin ajattelin, että kunhan saan järjestettyä jonkun pöytätilan, missä voin pitää työn koko ajan esillä, sitä tulee ehkä tehtyä. Järjestin siis tilan. No, kummasti joulun alla tila täyttyi joululahjoista. Ajattelin, että kunhan saan joululahjat tehtyä, ehdin taas tehdä jotain muutakin.

Lykkäsin aloittamista, koska pelkäsin, etten enää muistakaan mitä pitää tehdä!

Keskeneräinen työ odotti tekijäänsä...

Päätin sitten vihdoin ottaa härkää sarvista ja kokeilla. Oli hienoa huomata, että kädet muistivat automaattisesti millaista kuviota liinaan tehdään. Jospa liinan nyt saisi tehtyä loppuun asti, että pääsisi aloittamaan jotain uutta. :)

Tällaisen kasan nypylöitä sain irrotettua työstä.

Keltaisten nuppineulojen rivistö on uutta tuotosta.
En vain uskalla kurkata onko työn jälki neulojen alla samanlaista kuin aiemmin. ;)

Torkkupeitto

Päätin pakkaspäivän kunniaksi vihdoin tehä loppuun yhen muutama vuos sitte alotetun projektin. Ohje torkkupeittoon löytyi vuonna 2009 Suuri Käsityö -lehden joulunumerosta. Päätin totetuttaa peiton kaksivärisenä Novitan 7 veljestä -langasta. Virkatut palat tein punaisesta ja neulotut luonnonvalkoisesta langasta. No, projekti hieman venyi...

Viime syksynä järjestäessäni uudelleen käsityönurkkaustani, kaivoin palat taas esiin, ja totesin, että melkein kaikki on jo valmiina. Neulottuja paloja puuttui muutama. Samalla keksin, että en teekään torkkupeittoa, vaan peitteen keinutuolin päälle. Näin talviaikaan kun pieni lisälämmike ei koskaan ole pahasta. Ainakaan tässä talossa.

Niinpä neuloin puuttuvat palat ja virkkasit osat yhteen. Päättelystä onnistuin luistamaan, kun virkkasin pääteltävät langanpäät mukaan saumoihin. Päätin vielä tehdä pari pylväskerrosta koko peitteen ympärille, jotta peiton reunasta tulee huoliteltu. ...Nimittäin sitten joskus. Kunhan jaksan.
Tänään se hetki vihdoin koitti. :)

Virkkasin reunukseksi 1 kerroksen kiinteitä silmukoita ja 3 pylväskerrosta.

Peitossa on yhteensä 30 palaa, 15 virkattua ja 15 neulottua. Leveyttä peitolla on noin 57 cm ja pituutta noin 172 cm. Virkkasin vielä peittoon muutamaan kohti nyörit, millä sen saa kiinnitettyä paikoilleen.

Ja, uskokaa tai älkää, viimeistelin peiton HÖYRYTTÄMÄLLÄ. (mitä en oikesti ole koskaan aikaisemmin minkään käsityön kohdalla tehnyt.) :)

Nyt ei keinutuoliakaan pitäisi paleltaa pakkasella...

Tästä kaikki alkoi

...Tai no, ei nyt ehkä ihan niinkään, koska olin mä käsitöitä harrastanu jo aikasemminki. Neuletyöt oli kyllä rajottunu lähinnä sukkiin, lapasiin ja pipoihin. Siinä vaiheessa ku olin vihdoin saanu käteni toimintakuntoon (rannevaivat esti aika tehokkaasti lähes kaiken toiminnan noin 1,5 vuoden ajan), totesin, että nyt on sopiva aika kokeilla jotain isompaa. Olin jo aikasemmin löytäny tämän neuleen ohjeen Novita syksy 2007 -lehdestä, ja ajatellu, että teen sen sitten kun joskus pystyn. Ja loppukesällä 2009 päätin pystyä. Tavoitteena saada neule valmiiks kummipojan ristiäisiin syyskuulle.

Kyseessä on siis kietaisumallinen neuletakki puhvimaisilla hihoilla. Lanka on ohjeen mukainen Novita Rose Mohair (nykyisin Novita Rose). Sain neuleen ajoissa valmiiksi, ja se ylläni en todellakaan palellut lämpimänä syyskuun päivänä, vaikka isäni sitä epäilikin leikkimielisesti neuleen "reikäisyyden" takia. Neule valmistui aika joutuisasti 5 mm puikoilla ja pitsineuletta tehdessä pysyi mielenkiinto yllä, kun ei tarvinnut koko ajan tehdä vain yhtä ja samaa. Tästä sai alkunsa myös pitsi-innostukseni, jolle ei loppua ole näkyvissä. :)

Kuvan pitsisukat tein joskus ylijääneestä Rose Mohairista.
Tosin jalkaterän osan olen sittemmin neulonut uudestaan
7 veljeksestä, joka kestää hieman paremmin käytössä. :)

Tiedotus

Tiedoksenne, että mikäli olette kiinnostuneita näkemään enemmän siskoni ottamia kuvia, voitte käydä ihastelemassa niitä osoitteessa http://www.luontoonkuvaamaan.blogspot.fi/.

Ei mulla muuta tällä kertaa. :)

Boleroita

Tuossa jo kyseltiin, että missä kaikki itselleni tekemät neuleet oikeen luuraa. Totesin, että kaapissahan nuo. Piti sit ihan ruveta kattomaan, että löytyiskö valokuvia itelle tehdyistä neuleista. Niitäki ku on jo melko vino pino kertyny. Aika harvasta löyty varta vasten otettua kuvaa, mutta niitten harvojen lisäks löyty muutama kuva missä edustan joku omatekonen neule päällä. Näyttäis, että bolerot ois ehkä parhaiten edustettuna, joten koitanpa saada niistä tähän jonkinlaisen koonnin aikaseks. :)

Tämä bolero valmistui eräiden ystävieni häihin. Juuri ajoissa, häitä edeltävänä yönä. ;) Ohje löytyi Novita Kesä 2009 -lehdestä, tosin en tainnut ihan kirjaimellisesti noudattaa ohjetta... Lanka on Dropsin Cotton Viscose, koska kyseisestä langasta löytyi juuri haluamani vaaleanpunaisen sävy. Lanka on hieman hohtavaa, joten sopii siksikin juhla-asuun hyvin.

Näitä boleroita olen tehnyt jo kaksi. Ensimmäisen tein ystävälleni hänen valmistujaisiinsa ja toisen itselleni muuten vain. Tai taas yksiin häihin. Tai jonnekin... :) Lanka on Novitan Rose Mohair. Ohje löytyy Novitan Syksy 2009 -lehdestä. Tosin muokkasin ohjetta hieman (lyhensin mm. resoreita aika reilusti).

Pinkin silkkimohairboleron tein mummoni 80-vuotisjuhliin. Aikaa oli aika rajallisesti, sain muistaakseni langat vasta viikkoa ennen juhlia. Ohjettahan minulla ei tälläkään kertaa ollut, mutta ihan hyvä siitä silti tuli. :) Lanka on Austermannin Kid-Silk (75 % kidmohairia ja 25 % silkkiä), aivan ihanan pehmoinen lanka. Yllättävän hyvin myös lämmitti helmikuun pakkasilla tuollainen pieni ja ohut neule.

Omiiin valmistujaisiini tein (tai siis olin tekevinäni) tällaisen lyhythihaisen boleron. Se ei ihan ehtinyt valmiiksi, mutta sain sen kuitenkin kiinnitettyä päälleni suhteellisen järkevästi. :D Ohje boleroon on Novita Kesä 2009 -lehdessä. Jätin kylläkin nypyt pois ja tein hihat helmineuleella. Joitakin muitakin muokkauksia taisin vielä tehdä... Lanka on samaa Austermannin Kid-silkiä kuin edellisessä. Bolero odottaa muuten edelleen tuolla kaapissa, että joskus tekisin sen valmiiksi asti... Nuo hiuksissani olevat kukat olen nyplännyt.

Veljen ylioppilasjuhliin tein vihreän silkkimohairboleron. Ja kerrankin sain boleron valmiiksi hyvissä ajoin ennen juhlia! (Tai ainaki päivää aikasemmin...) Tähänkään ei ole olemassa mitään ohjetta, siks vähän jännittiki minkälainen mahtaa tulla. Päätin, että teen pitkähihasen, jos aika riittää. Jos ei, teen lyhyet tai puolipitkät. No, se riitti, ja sain täyspitkät hihat, että voin sit kääriä ne tonne ylös. :P Lanka on Classic Yarnin King Kid Silk ja se vei mun sydämen ihan totaalisesti. Voin suositella! <3

Kummipojalle neuleita

Vuosien saatossa olen ehtinty tehdä kummipojalleni jo useammankin neuleen joululahjaksi. Valitettavasti niistä ensimmäisistä en ole älynnyt ottaa kuvia... Täytyisi varmaan käydä kysymässä, että ovatko ne vielä tallessa, että voisi käydä ottamassa valokuvat. :)

Kolmantena joulunaan kummipoika sai joululahjaksi laivapaidan. Ohje on Novita Syksy 2009 -lehdestä. Lankana Novita 7 veljestä ja kuvio neulahuovutettu Novita Hahtuvaisesta.

2012 tein kummipojalle vihreän neuletakin Gjestalin Janne -langasta. Ohje on Suuri Käsityö 9/2012 -lehdestä. Tarkoituksenani oli tehdä ensin raglanhihainen neuletakki 5-6/2012 -lehdestä, takakappale ja osa toisesta etukappaleesta oli jo valmiina, mutta tämä malli oli vain pakko saada tehdä, joten vaihtoon meni. Ehkä vielä joskus joku pieni poika saa sen aiemmin aloittamani neuleen. Jos vain lanka riittää, että saan tehtyä sen valmiiksi. :D Ohjeen mukaan takkiin olisi tullut duffelinapit, mutta koska en saanut sellaisia hankittua tähän hätään, käytin joskus aiemmin hankkimiani puunappeja.

Viime jouluksi tein tällaisen neuleen. Lanka on samaa Vikingin Villeä, josta olin aiemmin tehnyt palmikkopuseron tilaustyönä. Tämän paidan ohje löytyy Suuri Käsityö 3/2013 -lehdestä. Käyttämäni langan takia jouduin hieman tekemään ohjeelle hienosäätöä, että saan paidasta oikean kokoisen.

Serkkuni (joka tasan tarkkaan tiesi kenen tekemä paita on) oli kysynyt kummipojaltani kuka paidan on tehnyt. Poika totesi, ettei tiedä. Lisäsi vielä, että "joku, joka ei tiiä, että tää pistelee mua". Poika-parka, saa pisteliäitä joululahjoja... Täytyy varmaan seuraavaksi kokeilla merinovillaa tai puuvillaa tai bambua, jos pistelisivät vähemmän. :)

Varsinainen mittatilaustyö :)

Tähän paitaan oli olemassa hyvä ohje, jonka löysin netistä etsiessäni miesten huivikaulusneuleitten ohjeita. Syystä että veljeni oli pyytänyt minua tekemään hänelle sellaisen paidan. Valkoisena. Ja mielellään saisi olla pari nappia kauluksen alaosassa. Löytyi sitten Garnstudion sivuilta täsmälleen oikean näköinen paita duffelinapeilla. Ohje löytyy tästä linkistä.

Lanka on Drops Karisma, joka on 100 % villaa ja käsitelty konepesua kestäväksi. Värivaihtoehtoja langalla on runsaasti. Meillä olikin ensin monta vaihtoehtoa paidan väreiksi, esimerkiksi ohjeen harmaaraidallinen paita oli mieluinen. Mietimme Karisman värikartan ääressä myös muita erilaisia raitavaihtoehtoja, mutta päädyimme kuitenkin siihen, että paidasta tulee valkoinen, kuten alkuperäinen toive oli. Sain kuitenkin haluamani laivastonsiniset raidat helmaan, hihansuihin ja kaulukseen. :) Myös duffelinapit ovat Dropsin valikoimista. Paidassa on mukavan eläväinen pinta kaksikerroksisen helmineuleen ansiosta.

Hyvästä ohjeesta ei loppujen lopuksi ollut hirveästi hyötyä, koska paitaa ei todellakaan tehty ohjeen mukaan. Otimme mitat, joiden mukaan paidasta saa täsmälleen sopivan ja istuvan, ja neuletiheyden mukaan sitten laskin silmukkamäärät. Paidasta haluttiin istuva, eli se on lantiolta hieman kapeampi kuin kainaloista. Toki villapaita aina jonkin verran löystyy, eli en tiedä olisiko lopultakaan haitannut, vaikka olisinkin tehnyt paidasta vieläkin kapeamman.

Sovitettavana...
Keskeneräistä työtä ei kuuluisi arvostella, mutta muistelisin
saaneeni positiivista palautetta paidasta jo tässä vaiheessa. :)

Kauluksesta meinasi muodostua ongelma, koska ohjeen mukaan toteutettuna en olisi saanut sinisiä raitoja sinne ollenkaan. Päädyin tekemään kauluksen joustinneuleena niin, että poimin silmukat etukappaleelta ja takakappaleen kaula-aukolta, ja neuloin kaulusta edestakaisin, tavallaan poikittain muuhun etukappaleeseen nähden. Neuloin toisen reunan yhteen etukappaleen kaulusaukon alaosan kanssa, ettei tarvitse ommella niin paljoa. :) Hihojen istutus viimeisteltiin niin, että paita oli puettuna päälle. Tätä siis todellakin voi kutsua mittatilaustyöksi! Hieno paita tuli, olen kyllä erittäin ylpeä siitä. Ja on kerännyt paljon kehuja. :)

Paidan "slim fit" malli erottuu selvemmin takaapäin.

Tällä kertaa hihatkin ovat sopivat. :D

Mallina tälläkin kertaa veljeni Saku, jolle saan kuulemma tehdä villapaitoja niin paljon kuin vain jaksan...