18. tammikuuta 2014

Isoäidinneliöitä...

Tänään en ole ehtinyt neuloa yhtään silmukkaa, enkä lyödä yhtään lyöntiä (nypläyksestä siis puhun), joten kerronpa teille tarinan eräästä hullusta päähänpistosta, jonka kerran sain. Ja en aio toista kertaa saada. ;)

Eräänä vuonna (ollessani köyhä opiskelija) sain päähäni tehdä pikkusiskolle joululahjaksi tilkkupeiton isoäidinneliöistä. Kaikkea hullua sitä tuleekin keksittyä! Hirveän kätevää oli tietenkin se, että sain näin käytettyä jämälankoja johonkin hyödylliseen. Langat olivat ties mitä kaikkea mahdollista villasekoitetta, varmaan pääasiassa kuitenkin Novitan 7 veljestä ja Nalle -lankoja tai muita vastaavia ja suunnilleen saman paksuisia. Joka palaan laitoin kerroksia sekä ohuemmasta että paksummasta langasta, ja kaikkiin tein reunukset luonnonvalkoisella 7 veljestä langalla. Valitettavasti en enää muista kuinka paljon tuota luonnonvalkoista kaikkiaan tarvittiin. Virkkasin paloja 11 erilaista väriyhdistelmää, aina 15 joka lajia. Eli yhteensä 165 palaa. Huhhuh, ei voi kuin ihmetellä ja ihastella omaa reippautta nyt jälkeen päin. :D

Isoäidineliöitä oli helppo virkata joka paikassa ja kaiken aikaa. ;)
Tein joka palaan 3 värillistä kerrosta ja yhden luonnonvalkoisen.

Sain palat valmiiksi hyvissä ajoin, mutta en ollut hoksannut kuinka kauan palojen yhdistämiseen menee aikaa. Eli kiirehän siinä tuli. Jouduin laittamaan peiton pakettiin hieman keskeneräisenä, kaikki palat olivat kiinni peitossa, mutta joitakin "pitkittäissaumoja" oli kesken. Viimeistelin työn sitten jouluyönä mukavasti muun toiminnan ohessa. :) Pääasia on kuitenkin se, että peitosta tuli valmis. Ja hienokin se on. Jälkeen päin on hieman harmittanut, etten tehnyt peittoa itselleni. Varsinkin, kun päätin, etten enää koskaan tee samanlaista. Ainakaan noin pienistä paloista. (Ovat muistaakseni n. 10 cm kantiltaan, tai jopa vähän alle, 9?) Paloja on kuitenkin sen verran, että kokonaisuudessaan peitto on ihan mukavan kokoinen torkkupeitto.

Tässä kuva koko peitosta. Lähes koko peitosta nimittäin.
Mukavasti nuo luonnonvalkoiset reunat rauhoittavat muuten värikästä peittoa.

4 kommenttia:

  1. Ihana peitto! Lupauduin myös virkkaamaan isoäidinneliöistä vauvapeittoa, inspista tässä odotellessa.

    Loistava nimi blogilla myös! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukava saada palautetta. Varsinkin, kun se on näin positiivista! :) Vauvan peiton ei onneksi tarvitse olla ihan noin iso. ;) Toivottavasti inspiraatio löytyy! :)

      Poista
    2. Miulla on joku fiksaatio näihin. Pongaan joka paikasta peittoja ja en voi olla ihkuttelematta. Sisäinen mummoni pääsee valloilleen!

      Tein yhden koepalasen tossa, kai siitä vielä joskus jotain tulee.. ;D

      Poista
    3. Niinhän se menee, kun joku on ajankohtainen, tuntuu niitä näkevän joka paikassa. :) Onhan nuo kyllä hienoja, siitä ei pääse mihinkään! Hyvä, siitä se lähtee! Nyt kun on jo päässyt kerta alkuun. :P

      Poista