Alidan myssy (Klompelompe) ja Lullaby Booties -tossut (Drops) sekä lapaset (omasta päästä)

Olen jo jonkun kerran tainnut mainitakin, että lähipiirissä on vauvabuumi menossa, ja sen vuoksi olen saanut neuloa jonkin verran pieniä söpöjä vauvaneuleita pehmeistä langoista. Tällä kertaa esittelyvuorossa ovat jo aika kauan sitten valmistuneet myssy, tossut ja lapaset eräälle vauvelille, joka ei ihan vielä ole malttanut syntyä. Kaikissa töissä lanka oli Dropsin Cotton Merino, ja käytettävät puikot 3 mm koivupuikot. Lapasten ohje on omasta päästä, tossuihin ohje löytyy Garnstudion verkkosivuilta (tässä suora linkki ohjeeseen) ja myssyn alkuperäinen ohje Klompelompe - ihania neuleita lapsille -kirjasta. Myssyä tosin muokkasin jonkin verran.

Lisää lapasia

Sain aikoinaan parisuhdelapasen ohjeen eräältä rakkaalta ystävältäni ja lupasin tehdä hänelle sellaisen, kunhan joskus kihlautuu. Viime kuun loppupuolella sitten koitti Se Päivä, ja lauantaina vietettiin kihlajaisia, joten parisuhdelapaset olivat tietenkin asialistalla. Morsian ei varmaan  yhtään osannut odotaa moista lahjaa... Etenkään kun kysyin etukäteen väritoivomuksia. :D

Parisuhdelapaset

Tässä tuntuu olevan rakkautta ja kaikkia onnellisia perhetapahtumia ilmassa, joten täytyy kai alkaa varustautumaan neulomalla kaikkea lahjontaan sopivaa pientä. :) Ensimmäisenä esittelyvuoroon pääsee parisuhdelapaset. Lapaseen ohje löytyy Novitan Kevät 2012 lehdestä. Lehden ohjeessa on vain tuo kahden käden lapanen, mutta enhän toki halua rakastavaisten palelluttavan "irrallisia" käsiäänkään, joten neuloin lapaset myös toisiin käsiin. Vasemmanpuolimmaisesta tuli miehelle sopiva, toivottavasti, ja oikeanpuolimmaisesta naiselle. Neuloin lapaset Novitan 7 veljestä langasta, 150 gramman kerä riitti hyvin koko settiin. Lankaa jäi vielä yli joku noin 20 grammaa. Kirjailin lapasiin koristelut myöskin 7 veljestä -langalla. Ja puikkoina käytin tietenkin 3 mm koivupuikkoja, joihin en vieläkään kyllästy. :) Meinasin ensin olla huolellinen ja piirtää kirjailtavat kuviot lapasiin ensin, mutta en sitten jaksanutkaan, vaan kirjoin vapaalla kädellä. Ja kylläpä niistä taisi tulla ihan riittävästi sen näköiset kuin pitikin. :D

"Irrallisiin" lapasiin kirjailtuja nimikirjaimia ei paljasteta vielä. ;)
Huomatkaa myös alla oleva hieno uusi mattoni!
Pihtiputaalainen Johanna Pasanen kutoi sen tilauksesta. :)

Vähän luulen, ettei kukaan oikeasti ikinä käytä tuollaisia lapasia, mutta ovathan ne herttaiset, joten sopivat hyvin lahjaan "kevennykseksi". :)

-----

Edit 28.12.2015

Erään kihlaparin joululahjasta löytyi tällaiset.

Kyllä näitä kuulemma oikeasti käytetään. :D 

Avaimenperiä vaihteeksi

Hei taas, pitkästä aikaa! Huomaa, että töissä alkaa olla sesonki päällä, eikä ylimääräistä vapaa-aikaa juuri ole. Neulomaan en siis ole kerennyt oikeastaan ollenkaan koko toukokuun aikana. Pari avaimenperää olen kuitenkin saanut virkattua, ne ovat niin nopeita tehdä.

Toinen avaimenperä on tehty tilauksesta. Avaimenperäpöllöstä haluttiin hieman erilainen versio, joten vanha koira joutui opettelemaan uuden tempun. Piti nimittäin kehitellä pupuversio avaimenperästä. Pöllöavaimenperä tulee jo "selkäytimestä", mutta pupua piti vähän mietiskellä. Päätin kuitenkin lähteä liikkeelle samanlaisella rungolla, pupu on vain hieman riisutumpi versio. Korvatupsujen tilalla on pitkät korvat, mutta siipien tilalla ei ole käpälöitä. Mahakirjailujen tilalle kirjailin pupulle kuonon, johon kiinnitin pari viiksikarvaa.

Pupua se yrittää esittää.

Sillä on jopa pieni hännäntöpö.

Toinen avaimenperä on pöllö. Halusin itselleni hieman värikkäämmän avaimenperän, joten hyödynsin kirjoneulepiposta jääneet langanpätkät. Uusi avaimenperäni on siis puna-sini-valkoinen, joka onkin ehdottomasti suosikkiväriyhdistelmäni nykyisin. Ja tässä avaimenperässä on tutuun tapaan mahakirjailut ja korvatupsut paikoillaan.

Tästäkin avaimenperästä lögö löytyy pohjasta. (Löytyy muuten pupustakin.)

Toinen silmä on varustettu piilotekstillä. ;)

Poliittinen pipo

Politiikka ei ole oikein minun juttuni, mutta koska sattuu tuo velipoika olemaan ehdolla eduskuntaan, täytyy toki minunkin sen verran tukea häntä, että neulon edustuspipon. :P Hänellä on hienot kotisivut ja mainosmateriaalit ammattilaisten toteuttamana, ja niistä inspiroituneena (ja alennusmyynnistä täsmälleen oikean sävyistä lankaa löytäneenä) neuloin pari pipoa. Lanka on Novitan Joki, ja aikuisen pipoon sitä näyttäisi menevät 50 grammaa tai vähän enemmän. Kannattaa vain olla tarkkana pesun suhteen, ettei saa siitä minikokoista huopahattua.

Neuloin pipot 5 mm sukkapuikoilla, pääosin helmineuleena. Kirjoin pipoihin tekstin "KIVEN KOVA TEKIJÄ", koska se nyt vain sopii Juusoon ja perheyritykseemme (jossa Juuso on osakkaana) ja on myös hänen sloganinaan vaalimittelössä. Ensin tein pipon tietenkin Juusolle, ja seuraavaksi minulle itselleni, vaikka en niin kauhean kovasti niitä kiviä ole tehnytkään. Joskus jonkin verran olen tuolla hallin puolella työskennellyt kivien työstön parissa, mutta enimmäkseen olen sitä mieltä, että ne ovat hieman liian fyysisiä töitä tämän kokoiselle ihmiselle. 

Lankaa on vielä sen verran, että siitä saisi vielä lapsen pipon, ja Juuson kummipojalle sellaisen ajattelin jossain vaiheessa väsätä. Täytyy vaan tehdä siihen vuori tai vähintään resori jostain hieman vähemmän karheasta langasta, ettei ole ikävä pitää päässä. Itse olen kyllä käyttänyt tuota siellä täällä kulkiessani, ja etenkin ollessani Juuson vaalikiertueella mukana.

Valmis pipo.

1o, 1 n, joustinneuletta, helmineuletta ja sileää neuletta tekstin alla.

Niin, ja jos politiikka ja tulevat vaalit tai ennen kaikkea ehdokkaat kiinnostaa, niin käy toki katsomassa Juuson vaalisivut osoitteessa http://www.juusolahtinen.fi/. Tukijoukkoihin kaivataan lisää porukkaa, ja tililläkin on vielä tilaa lahjoituksille. :D Niin. Ja erinomaisia paistokiviä voi ostaa kampanjan tukemiseksi. Tai miksei komeita graniittipenkkejäkin. Kampanjatuotteista voi kysellä lisätietoja esimerkiksi sähköpostitse osoitteesta kampanjapaallikko@juusolahtinen.fi.

---

Edit 23.3.2015

Ja kevään tärkein numero on: 38.

Neulahuovutusta. :)

Edit 26.3.2015

Eilen päätyi alkuperäinen pipo oikealle omistajalleen numeroituna. :)

Juuson pipossa on hieman pidemmälle viety numerointi.

Minipöllö (avaimenperä)

Minulle esitettiin tuossa joku aika sitten vieno toivomus vaaleanpunaisesta pöllöstä. Tai ilmeisesti vaaleanvihreä tai sininen tai oranssi tai punainenkin olisi käynyt. Tein siis vaaleanpunaisen. Ihan pienen. Vain noin 6 cm korkean. Käytin Novitan Helmi -lankaa (60 % puuvillaa ja 40 % bambua, todella kaunis, himmeästi kiiltävä hempeän vaaleanpunainen lanka - ostin sitä joskus muutaman kerän poistomyynnistä) ja 3 mm virkkuukoukkua. Silmät tein taas kahdesta napista, ja pumpulin lisäksi tungin pöllön sisään kulkusen. Kruunasin minipöllön avaimenperälenkillä, josta sen saa tarvittaessa ripustettua jonnekin. Pohjasta löytyy tietenkin TÄNKIMÄÄTEIN-logo. Mahan koristekirjailut ja korvatupsujen valkoiset osuudet sekä avaimenperälenkin kiinnike ovat Novitan Miami -langasta. Lankaa pöllöön meni noin 25 grammaa, jos sitäkään. Ja pöllöstä tuli söpö kuin mikä! Niin söpö, että piti kääriä se saman tien lahjapaperiin odottamaan. :D

Valmis pöllö.
Nyt kyllä huomaan, että olisi pitänyt tehdä yksi koristekirjailu lisää...

Pohjassa on tietysti logo.

Avaimenperä. Tai lenkki muuten vain.

Tästä tuli selvästi pienempi kuin tuo ensimmäinen pöllöni. :)

Sukat joita en aikonut tehdä

Näitä sukkia en todellakaan aikonut tehdä. Tai aioin, mutta en vielä nyt, vaan joskus - ehkä ensi vuonna. Sain tarpeekseni kolmesta langasta samassa neuleessa (ne olivat koko ajan sekaisin), langanpäiden päättelystä (voiko mikään olla sen jännittävämpää?!) ja varsinkin ketjupistoista näissä lapasissa ja pipossa. Lankoja kuitenkin jäi, ja tein sellaisen erehdyksen, etten heti sullonut niitä tuonne lankavaraston perukoille vaan jätin ne lojumaan tuohon käsityökoriin, mistä löytyi myös 3,5 mm sukkapuikot ja muutama sata grammaa punaista Karismaa - odottamassa villapaidaksi päätymistä. No, aikani niitä siinä katseltuani totesin, että kai nuo tuosta täytyy saada pois häiritsemästä, ja tartuin puikkoihin.

Ja pääteltäviä langanpäitä todellakin sain aikaan. Sukkiin on käytetty monta kerän loppua. Kolme Dropsin Karismaa ja yhden Novitan 7 veljestä -kerän loput sain sukkiin tungettua. Kahta 7 veljestä ja kahta Karismaa tosin vielä jäikin. (OK, myönnetään, että sitä "loppuunkäytettyä" 7 veljestä -lankaakin jäi todellisuudessa noin 1,2 metriä...). Tein sukat niin, että varressa käytin Karismaa (kolmea eri harmaata) ja jalkaterässä 7 veljestä -lankaa, koska se on polyamidin ansiosta hieman kestävämpää kuin 100 % villaa oleva Karisma. Vihreät raidat ovat 7 veljestä -langasta.

Sukkiin meni lankaa yhteensä noin 150 grammaa, ja näistä tuli vieläpä liian suuret! Nämä ovat todennäköisesti kokoa 37-38. No, jospa ne kutistuisivat pesussa. :D Sukan varrella on pituutta noin 23 cm resoreineen. Ja varret on tarkoituksella tehty löysemmiksi, lisäsin sileäneuleiseen osuuteen silmukoita. No, nyt ne ovat valmiit, ja NYT laitoin loput langat kaappiin ja jätän sukkien tekemisen ainakin hetkeksi. Ja ketjupistojen! Langanpäitä todennäköisesti joudun päättelemään edelleenkin suunnilleen samaan tahtiin kuin ennenkin.

Nyt saavat ketjupistot riittää! Ainakin vähäksi aikaa...

Vaalean harmaa 7 veljestä riitti juuri sopivasti!!

Pöllöilyä

Olen jotenkin niin innostunut noista pöllöistä, että ei tarvinnut kauhean kauaa miettiä minkä pehmolelun tekisin nielurisaleikkaukseen tällä viikolla joutuvalle/pääsevälle kummilapselleni vauhdittamaan paranemista. Pöllön tietenkin (harkitsin kuitenkin myös mm. kettua ja nallea). Tällä kertaa päätin tehdä isomman pöllön kuin pöllöhelistin (korkeus n. 6 cm) tai vaunuleluun päätyneet pöllöt (korkeus n.7-8 cm, ehkä...). 

Pöllön vartalon virkkasin Novitan 7 veljestä -langasta (värisävy terra) 4 mm virkkuukoukulla. Siivet ja nokan virkkasin samalla koukulla Gjestalin tummanruskeasta Janne-langasta. Molemmat langat ovat konepestäviä, joten tarvittaessa pöllön voi tunkea pesukoneeseen. Täytteenä on tietenkin pumpulia. Silmiksi ompelin tälläkin kertaa napit. Mahan koristekirjailut ovat samaa Jannea kuin siivetkin.

Tällä pöllöllä on korkeutta noin 22 cm.

Lankaa vartaloon meni reilu 50 grammaa
ja siipiin yhteensä noin 40 grammaa.

Jotain tämä selvästi on vailla. Siis siipien lisäksi. Ehkä nokkaa?
Pikkupöllöille en nokkia tehnyt.

Kyllä, selvästi parempi nyt!

Pohjassa ollut aloituslenkki peittyi kätevästi TÄNKIMÄÄTEIN-merkin alle.

Ruutupipolle kavereita

Tuossa taannoin viime keväänä neuloin messuilla tämän pipon. Kesällä ei pipoa kovin usein tarvinnut käyttää, mutta nyt syksyn tullen ja pipokauden alkaessa alkoi tietenkin häiritä se tosiseikka, ettei minulla ollut pipoon sopivia lapasia. Tokihan pipon ja lapasten täytyy sopia yhteen! Niinpä kaivoin lankavaraston syövereistä harmaata Karismaa ja ihanan vihreää 7 veljestä -lankaa sekä heijastinlankaa ja neuloin lapaset. Eilen marttakerhon kokoontumisessa kirjoin pystyraidat lapasiin ja päättelin loput langat (niitä oli paljon) ja lapaset pääsivätkin heti käyttöön. Ovat ne kyllä söpöt! Ja saattavat olla jopa ihan lämpimät, jos alle pukee toiset lapaset ;)

Lapaset tein siis samaan tyyliin kuin pipon - resoriin neuloin mukaan heijastinlankaa ja pystyraidat kirjoin lopuksi ketjupistoilla. Kämmenpuolelle en kirjonut raitoja (jotta tunnistaisin, kumman käden lapanen on kyseessä :P).

Kaksituiskuva lapasista. :P

Kaverikuva. Onnelliset ystävykset!

PS. Hilla kirjoitti tämän postauksen puolestani, koska minun piti leipoa suklaatorttua. :D

Virkattu vaunulelu

Tänään sain vihdoin aikaiseksi viimeistellä kolme pöllöä ja yhdistää ne vaunuleluksi. Vaunulelusta mainitsin aiemmin Hattu päähän, piippu suuhun ja Ei pöllömpi -postauksissa. Pöllöt on virkattu 4 mm koukulla Dropsin Merino Extra Fine -langasta. Lankaa meni ehkä noin 20 grammaa per pöllö. Kirjotut kuviot on Novitan Woolia. Pöllöt on täytetty pumpulilla ja jokaisessa on sisällä erilaisella helisevällä materiaalilla varustetty yllätysmunan muovinen pakkaus. Siis se, missä se lelu tai muu yllätys on. Pöllöjen keskelle virkkasin vielä kulkuset kiinni, joten lelusta saa kuulumaan erilaisia ääniä. Pöllöt on virkattu summassa, joten jokainen on hieman eri näköinen. Oma suosikkini on sinisilmäinen. Tai ehkä sittenkin vihreäsilmäinen, koska sen kuviot erottuvat selvemmin. :)

Virkattu vaunulelu.

Pöllöjengi. :)

Ei pöllömpi

Ostin Türin kukkamarkkinoilta (http://tankimaatein.blogspot.fi/2014/05/hattu-paahan-piippu-suuhun.html) virkatun pöllöhelistimen ajatuksena kokeilla osaisinko itse tehdä samanlaisen mallin perusteella. Eilen sitten  kaivoin 3,5 mm virkkuukoukun ja lankaa esiin ja aloin virkata. Pöllön vartalon tein Dropsin Merino Extra Finesta (jäi yli TÄNKIMÄÄTEIN-piposta). Siivet ja kirjotut koristeet tein Dale Garnin Baby Ull -langasta. Täytteenä pöllössä on pumpulia ja yksi kulkunen. Vartalo-osassa olisi saanut olla hieman paksumpi koukku, mutta siipien virkkaamiseen tuo 3,5 mm paksuinen oli juuri sopiva. 

En halunnut tehdä pöllöstä aivan samanlaista kuin ostamani, joten en virkannut silmiä, vaan ompelin napit silmiksi. Ajattelin ensin laittaa siniset silmät, mutta totesin, että eivät ne käy yhteen siipien kanssa, joten piti poistaa ne ja ommella valkoiset tilalle. Mielestäni pöllöstä tuli oikein sievä ja suloinen. Voisin tehdä näitä enemmänkin. Ja vaikka joskus sen vaunulelunkin. Helistimen lisäksi myynnissä oli nimittäin vaunuleluja, joissa oli kolme pöllöä. Ne olivat todella ihania, mutta en raaskinut ostaa sellaista, joten tyydyin helistimeen.

Vähän vaiheessa...

Valmis pöllö!

Pohjassa on tietenkin merkki, että tietää kenen tekemä. :)

Alkuperäinen pöllöhelistin kuvassa oikealla.

Lapsiparka (Pipo)

Mietin tekemiäni pipoja, ja yksi oikea helmi käsityöurani alkuajoilta tuli mieleen. Virkkasin nuorimmalle veljelleni joskus tällaisen pipon Novitan Nalle Colori langasta. Kirjoin Lapsiparka-tekstin niin ikään Novitan Nalle Colorilla. Langan pätkävärjäyksen ansiosta pipoon syntyi hienoja kuvioita. Olen tehnyt muuten samaisesta langasta itselleni nilkkasukat. Pitääkin varmaan joskus esitellä se Erityisen Hyödyllinen innovaatio täällä blogissa. Ja tuosta harmaasävyisestä langasta villasukat sai toinen isoveljeni. Nuoruuspäivieni Nalle Colori -innostuksesta olen maininnut myös Verkkopaita-postauksessa.

Pipo on virkattu kiinteillä silmukoilla.
Sisäpuolelle neuloin "vuoren" harmaalla Colorilla

Lapsiparka-teksti oli muistaakseni veljen oma valinta. Se herätti hieman hilpeyttä. :D

Tämä on muuten ajastettu postaus. Kirjoitettu joskus tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ihan vain siksi, että on kiinnostavaa kokeilla tällaista toimintoa. Ja siksi, että olen laiminlyönyt blogiani pitkän aikaa, ja nytkin olen reissussa enkä voi kirjoitella "live"-postauksia. :P

Nallukka

Mainitsin Aasi-postauksessa tehneeni uusimmalle veljenpojalleni joululahjaksi nallen. Ja tässä nyt olisi pari kuvaa tuosta nallukasta. Nallen pyöreä muoto viehätti minua niin kovasti, että se löi laudalta kaikki muut vaihtoehdot, joita olin miettinyt joululahjavaihtoehdoksi. ;) Nallen ohje löytyi toisesta omistamastani pehmolelukirjasta (kansikuva alla). Käytin nalleen puuvilla- ja bambulankoja, joita minulta löytyi omista kätköistä. Ainakin viime kesänä alennusmyynnistä haalimaani Novitan Bambua (tuo hieman harmaampi sinisävyinen lanka) ja joitakin ikivanhoja (äidiltä tai mummolta saatuja) puuvillalankoja. Täytteenä pumpulia. Niin ja silmät ja kuono on kirjottu jollakin puuvillalangalla myöskin, tarkempaa lajimääritystä ei siitäkään ollut enää saatavilla. 

Valmis nallukka.
Tällä kertaa olin jopa tyytyväinen kuonoon ja silmiin. ;)

Tästä(kin) kirjasta löytyy pehmoleluohjeita vähän joka lähtöön.

Tämä on muuten ajastettu postaus. Kirjoitettu joskus tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ihan vain siksi, että on kiinnostavaa kokeilla tällaista toimintoa. Ja siksi, että olen laiminlyönyt blogiani pitkän aikaa, ja nytkin olen reissussa enkä voi kirjoitella "live"-postauksia. :P

Messupipo

Tämä pipo ei ole messupipo siksi, että sitä pidetään messuilla tai varsinkaa messussa, vaan siksi, että se valmistui tänään messuilla. Tai ei ihan kokonaan, mutta neuleosa. Päättelyt ja kirjonnat tein kotona. Logo vielä puuttuu, koska nahkapalat ovat lopussa juuri nyt. Sitä on kyllä onneksi tulossa lisää.

Pihtiputaalla järjestettiin Elämää maaseudulla -messut, ja meilläkin (Pihtiputaan Kiviteos Oy) oli siellä osasto. Eilen oli aika vilkas päivä, mutta tänään oli rauhallisempaa. Varsinkin jäätelön syönnin SM-kisojen, muotinäytöksen ja muiden ohjelmanumeroiden aikaan. Joten onneksi minulla sattui olemaan pipontekele mukana. ;) Pipon neulominen messuilla herätti jonkin verran kiinnostusta. Eräskin mies katseli hetken neulomistani, ja totesi sitten, että hänkin haluaisi oppia tuon taidon. Ja sillä taidolla hän tarkoitti ilmeisesti sitä, että pystyin keskittymään samaan aikaan useampaan asiaan (pipon neulomiseen ja pitsakivien esittelemiseen), hän kun meinasi, että hyvä jos pystyy syömään purkkaa samalla kun kävelee. :D

Pipon ohje löytyy Novitan Kevät 2013 -lehdestä. Tein pipon pääasiassa Dropsin Karismasta, koska se on hieman pehmeämpää lankaa kuin ohjeen mukainen Novitan 7 veljestä. Tosin vihreät raidat ovat Novitan 7 veljestä -lankaa. Marttojen juhlavuoden erikoisväri, ihanan pirteä vihreän sävy! Lisäksi resorin vaaleamman harmaassa raidassa on Novitan Nallea, heijastinnauhaa ja vielä varmuuden vuoksi myös ohutta heijastinlankaa. Ja kuten kuvista näkyy, heijastin jopa toimii!

Vaaleamman harmaata Karismaa pipoon meni noin 40 grammaa, graffitinharmaata Karismaa meni noin 30 grammaa ja 7 veljestä vihreää ehkä noin 10 grammaa. Pipon pystyraidat on kirjottu ketjupistoilla. Mietin ensin, että tekisinkö pipon kirjoneuleena, mutta päätin kerrankin tehdä ohjeen mukaan. 

Tällainen ruutupipo tällä kertaa.

(Puhelimen) kameran salamavalo tuo heijastinlangan hyvin esiin.
Normaalisti tuo heijastin raita näyttää suunnilleen tuon vaaleamman
harmaan Karisman väriseltä. Hyvä, että tuli sekin nyt testattua.

---

Päivitys 31.5.2014

Vihdoin sain lisättyä nahkaisen logon tähänkin pipoon!

Nyt näyttää hyvältä! ;)

Aasi

Luulenpa, että selkäni minua kiittäisi huomenna (jos vain osaisi), joten aihe on hyvin ajankohtainen. Mietin joulun alla, että minkälaisen pehmolelun neuloisin kaikista vauvoimmalle veljenlapselleni joululahjaksi. Minulla oli useampia vaihtoehtoja, ja kyselin muutamilta ystäviltäni mielipidettä tähän vaikeaan kysymykseen. Eräs ystäväni ihastui tähän aasiin, joten päätin tehdä sen HÄNELLE joululahjaksi. (Vauva sai nallen.)

Arno Aasin ohje löytyy Pehmoilua-postauksessa esitellystä kirjasta. Tämäkin taisi olla ohjeen mukaan huovutettava pehmo, mutta neuloin aasin paksuilla puikoilla Novitan Sirkus -langasta, joten en huovuttanut sitä. Täytteenä on tietenkin tuttuun tapaan pumpulia. Silmät ovat pienet napit ja sieraimet kirjoin. Aika sympaattinen kaverihan tuo on. :)

Neulottu Aasi. Häntä pilkistää ihan vähän tuolta takaa.

Pystyssä sojottava otsatukka on mielestäni aika jees...

Lisää pehmopupuja

Tänään bongasin jäniksen palatessani metsästä takasin sivistyksen pariin. Siitä inspiroituneena esittelen loputkin tekemäni pupupehmot. :) Tällainen pupuäiti viiden sorminukkepoikasen kanssa päätyi 2011 kummitytön joululahjaan. Ohje löytyy tässäkin postauksessa esittelemästäni Zoë Halsteadin kirjasta. Kirjan kuvassa pupukin näyttää enemmän pupulta...

Tein tuon pupun vaatteineen jostain jämäpuuvillalangoista (paitsi äitipupun korvien sisäpuolenlangat jäivät yli tästä kirjontakokeilustani), joten en huovuttanut sitä. Langan menekkiä en muista, mutta puikot ovat olleet kokoa 3,5 tai 4 mm. Ja täytteenä on pumpulia. Kuten pupun naamataulusta näkee, kirjontaa voisi vielä harjoitella...

Äitipupu taitaa näyttää enemmän koiralta...

Ei sitä ihan toimettomana olla oltu,
vaikka viikonloppu menikin metsässä.
Sukat valmistunevat myös eräoloissa. :)

Pehmoilua

Nyt on niin hyvä fiilis, että ajattelin vähän pehmoilla täällä tuoreitten sämpylöitten ja miedon savuaromin (uunissa tulet) tuoksun keskellä. Mulla on tossa yks villasukantekele vieressä ja korissa oottaa palmikkopuseron hihat (pituutta n. 20 cm, ei siis ihan valmiit vielä), että tarttuisin puikkoihin ja alkaisin hulluna neuloo. Joo joo, ihan kohta!

Mutta siis, alotetaanpa huhtikuu esittelemällä 2 vuonna 2010 tehtyä käsityötä. Vanhin veljeni sai lokakuussa 2010 pojan ja toiseksi vanhin veljeni seuraavassa kuussa tyttären. Täti toki halusi muistaa pienokaisia jollain muullakin kuin myssy-sukat-lapaset -setillä (jollaiset toki tein molemmille), joten neuloin heille puput. Muokkasin ohjeen alla (kuvassa) olevan kirjan kansikuvapossun ohjeesta, ja pupuista tuli oikein sievät. Lanka on muistaakseni jotain Novitan Luxus Cottonia tai vastaavaa melko paksu (ainakin Kotiväkeen verrattuna) puuvillalanka. Kuono ja silmät on kirjailtu Novitan 7 veljestä -langalla. Täytteenä pumpulia. Langanmenekkiä en kyllä yhtään muista, mutta yllättävän pitkälle yksikin kerä riitti. Jälkimmäisen pupun toiseen korvaan piti käyttää jotakin muuta lankaa.

Puput saivat vielä kaulaansa rusetit satiininauhasta. Vihreä veljenpojalle menevään pupuun ja vaaleanpunainen veljentyttärelle. :) Täsmälleen samanlaisia pupuja lapset eivät muutenkaan saaneet. Naamatauluissa on tietenkin eroa, mutta muistaakseni vihreärusettinen pupu oli hieman pienempi. Ei kylläkään kovin mainittavasti. Neule on ainaoikein neuletta, jotta neulepinta tuntuisi joltakin.

Pupu ainaoikeinneuleesta.

Molemmat puput valmiina odottamassa uusia omistajiaan.

Kannen possupehmon sai kummityttöni aikoinaan lahjaksi.
Kyseisestä Milja-possusta ei valitettavasti ole kuvaa todisteena.
Kirjassa on muitakin ihania pehmoleluohjeita. Voin suositella! :)

Kirjontaakin kerran kokeilin :)

Niin tosiaan, olenhan minä joskus kokeillut kirjomistakin. Vaikka enimmäkseen kirjonnan kokemukset ovat painottuneet katseluun. Kirjomalla saa tehtyä vaikka mitä hienoja juttuja, minulla ei vain oikein kärsivällisyys tahdo riittää sellaiseen työhön. Mummoni ja isotätini ovat ainakin kirjoneet upeita töitä, niitä ihastellessa alkaa itsestäkin tuntua, että voisihan tuotakin joskus kokeilla. Koulussa toki olen tehnyt vohvelikangaspyyhkeitä ja muita vastaavia kirjontatöitä.

Vuonna 2011 sain hyvällä syyllä kokeilla tuota kirjomista, kun teimme porukalla eräälle pariskunnalle häälahjaksi päiväpeiton kirjoituista paloista. Kankaat ja kirjontalangat sai hankkeen toimeenpanijoilta, muuten oli vapaat kädet. Ei sitten muuta kuin mallia keksimään.

Kehittelin itse tuon mallin ja tuskailin sen kanssa tovin jos toisenkin. Tekstin olin löytänyt jo aiemmin vessapaperista. Lambilla kun oli niitä ihania rakkausrunovessapapereita. Tuon viisauden ympärille sitten kehitin muun mallin. Kukkasia täytyi tietenkin saada mukaan muistuttamaan minusta ja ammatistani. En kyllä muista laitettiinko työhön muuten omaa puumerkkiä...

Ensimmäinen virallinen kirjontayritys tuotti tällaisen tuloksen.

Suoraan sanottuna malli näytti paremmalta paperille piirrettynä kuin kankaalle kirjottuna, siitä syystä en varmaan olekaan kirjonut sen koommin muuta kuin pehmoeläinten silmiä ja kuonoja ja muuta vastaavaa, jolla ei ole niin suurta merkitystä. Ehkä vielä joskus kuitenkin otan kirjontaneulan käteeni ja harjoittelen salaa... Lauantaina katselin jo kirjontalankoja, olisi ollut niin hienon värisiä, että melkein teki mieli ostaa. Tyydyin kuitenkin vain ostamaan kuminauhaa ja farkkuneuloja ompelukoneeseen. Ja ihastelemaan neulontalankoja veljentyttären kanssa (hän olisi halunnut kaikki pinkit ja vaaleanpunaiset, itse olin enemmän kiinnostunut viininpunaisista ja tummansinisistä. Ja vihreistä). Pitsihaarukkaa ei (onneksi) ollut valikoimissa. ;)