Mehiläisvahakynttilöitä

Sain papalta mehiläisvahaa (levyinä ja palana), että voin tehdä siitä jotain. Kynttilöitä lähinnä ajattelin. Eräänä päivänä joulun alla sitten kaivoin sydänlangat esiin ja aloin askartelemaan. Ensimmäisestä satsista halusin tehdä oikeita antiikkikynttilätyylisiä kynttilöitä, sillä sellaisille oli eniten tarvetta. Tein kynttilät niin yksinkertaisesti, että laitoin levyn reunaan sydänlangan ja pyöritin sopivan pätkän levyä rullalle. 

Tästä se lähtee...

Verhotamppi

Tänään se tuli valmiiksi. :) Nimittäin viime postauksessa mainitsemani nypläystyö. Olin jo pitempään suunnitellut nyplääväni jonkinlaiset pitsiset verhotampit erään huoneen oviaukoissa oleviin verhoihin, ja nyt sain aikaiseksi tehdä toisen. Tai siis ensimmäisen. Toisen samanlaisen voisi vielä tehdä, vaikka totesinkin, että kapeampi voisi oikeasti olla toimivampi... Tai sitten tuo pitäisi tärkätä. Vähän kyllä suunnittelin, että tärkkäisin tampin, mutta en sitten ainakaan vielä ryhtynyt siihen puuhaan.

Ensimmäinen valmiina!

...jatkuu...

Poliittinen pipo

Politiikka ei ole oikein minun juttuni, mutta koska sattuu tuo velipoika olemaan ehdolla eduskuntaan, täytyy toki minunkin sen verran tukea häntä, että neulon edustuspipon. :P Hänellä on hienot kotisivut ja mainosmateriaalit ammattilaisten toteuttamana, ja niistä inspiroituneena (ja alennusmyynnistä täsmälleen oikean sävyistä lankaa löytäneenä) neuloin pari pipoa. Lanka on Novitan Joki, ja aikuisen pipoon sitä näyttäisi menevät 50 grammaa tai vähän enemmän. Kannattaa vain olla tarkkana pesun suhteen, ettei saa siitä minikokoista huopahattua.

Neuloin pipot 5 mm sukkapuikoilla, pääosin helmineuleena. Kirjoin pipoihin tekstin "KIVEN KOVA TEKIJÄ", koska se nyt vain sopii Juusoon ja perheyritykseemme (jossa Juuso on osakkaana) ja on myös hänen sloganinaan vaalimittelössä. Ensin tein pipon tietenkin Juusolle, ja seuraavaksi minulle itselleni, vaikka en niin kauhean kovasti niitä kiviä ole tehnytkään. Joskus jonkin verran olen tuolla hallin puolella työskennellyt kivien työstön parissa, mutta enimmäkseen olen sitä mieltä, että ne ovat hieman liian fyysisiä töitä tämän kokoiselle ihmiselle. 

Lankaa on vielä sen verran, että siitä saisi vielä lapsen pipon, ja Juuson kummipojalle sellaisen ajattelin jossain vaiheessa väsätä. Täytyy vaan tehdä siihen vuori tai vähintään resori jostain hieman vähemmän karheasta langasta, ettei ole ikävä pitää päässä. Itse olen kyllä käyttänyt tuota siellä täällä kulkiessani, ja etenkin ollessani Juuson vaalikiertueella mukana.

Valmis pipo.

1o, 1 n, joustinneuletta, helmineuletta ja sileää neuletta tekstin alla.

Niin, ja jos politiikka ja tulevat vaalit tai ennen kaikkea ehdokkaat kiinnostaa, niin käy toki katsomassa Juuson vaalisivut osoitteessa http://www.juusolahtinen.fi/. Tukijoukkoihin kaivataan lisää porukkaa, ja tililläkin on vielä tilaa lahjoituksille. :D Niin. Ja erinomaisia paistokiviä voi ostaa kampanjan tukemiseksi. Tai miksei komeita graniittipenkkejäkin. Kampanjatuotteista voi kysellä lisätietoja esimerkiksi sähköpostitse osoitteesta kampanjapaallikko@juusolahtinen.fi.

---

Edit 23.3.2015

Ja kevään tärkein numero on: 38.

Neulahuovutusta. :)

Edit 26.3.2015

Eilen päätyi alkuperäinen pipo oikealle omistajalleen numeroituna. :)

Juuson pipossa on hieman pidemmälle viety numerointi.

Neulevuosi 2014, osa 3

Tässäpä viimeinen osa vuosikatsauksesta (2014 vuoden aikana tehdyistä käsitöistä on siis kyse). Muistin virkistämiseksi tästä linkistä pääsee lukemaan vuosikatsauksen 1. osan ja tästä 2. osan.

Syyskuu oli blogissa hyvin hiljaista aikaa, yhtään valmista työtä ei tullut esiteltäväksi. Sen sijaan pienen maistiaisen tulevasta annoin Raitoja -postauksella, jossa siis esiteltiin lokakuussa valmistuneen huivikauluspuseron osia. Lokakuussa tein vielä tuon valtavalta tuntuneen projektin jälkeen villasukkia itselle ja lahjaksi sekä lapaset messupipon seuraksi. 

Tällaisen raitapaidan neuloin tilauksesta.

Vauvan sukkia lahjoitettavaksi Keski-Suomessa syntyville vauvoille.

Oranssit pitsisukat minulle itselleni. :)

Itselleni neuloin myös nämä Polkka-sukat.

Nämä pikkutytön sukat taas päätyivät lahjapakettiin. 

Messupipo sai kaverikseen tällaiset lapaset.
(Taitavat muuten olla kovimmalla käytöllä olleet lapaseni tänä talvena!)

 Marraskuussa ehdin tehdä hieman enemmänkin valmiita käsitöitä. Ensimmäisenä valmistuneena työnä virkkasin kummipojalle isohkon pöllöpehmolelun kaveriksi nielurisaleikkaukseen. Seuraavaksi valmistui itselleni villasukat, samaa mallia kuin edelliskuussa tekemäni lapaset. Ja sukista tuli vieläpä liian isot, ne pyörivät jaloissa! Marraskuun puolivälin tienoolla päätin vihdoin viimein toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelmani ja tehdä kynttilöitä vanhojen kynttilöiden jämistä. Lisäksi kerkesin vielä neuloa veljentyttärelle lahjaksi vauvanukelle sopivan neulepuseron ja pipoja myyjäisiin.

Hieman kookkaampi pöllö pääsi mukaan nielurisaleikkaukseen.

Näitä sukkia en aikonut tehdä, vaan kuinkas kävikään... :o

Ensimmäinen erä itse valmistettuja kynttilöitä!

Palmikkopusero nuken kokoa.

Partiolaisten saunaprojektin hyväksi neulottuja pipoja.

Joulukuussa tein tietenkin joululahjoja, mutta näkyipä sitä jotakin muutakin valmistuneen. :) Joulukuun alussa tein toisen erän kynttilöitä, tällä kertaa niistä tuli oransseja. Ja ne on jo kaikki todettu toimiviksi ja poltettu pois, ensimmäisen erän kynttilät odottavat kaapissa kevättä. Itsenäisyyspäivänä väsäsin ovikranssin, joka muuten koristaa ulko-oveamme vieläkin, eikä ole mennyt miksikään. Yksi synttärilahjapöllö aloitti pöllöavaimenperäbuumin, jolle ei ole loppua näkyvissä. Ennen joulua valmistui vielä (ja päätyi joululahjoiksi) Virolaispaita pienoiskoossa, huivikaulusneule, pari pipoa (tilaustyö) sekä pari avaimenperäpöllöä. Itselleni neuloin joulun välipäivinä ihanan  metsänvihreän poolokaulusneuleen.

Toimiviksi todetut kynttilät.

Ovikranssi on edelleen hyvän näköinen.

Tämä minipöllö aloitti avaimenperäpöllöbuumin.

Tilaustyönä tehty virolaispaidan pienoismalli päätyi joululahjaksi.

Kummipoikani sai viime jouluna punaisen paidan.
Ja on ilmeisesti tykännyt siitä! :)

Avaimenperäbuumia...

Nämä vain pienenevät!
(Jännä nähdä, kuinka pieni seuraavasta tulee, se on jo tilattu.)

Puolipatenttiset tupsupipot.

Neulevuosi 2014 on hyvä lopettaa täydellisen
hyvin onnistuneeseen neulepuseroon. :)

Neulevuosi 2014 osa 2

Jatketaanpa taas tätä vuosikatsausta. Ensimmäisen osan  tarinasta pääsee lukemaan tästä.

Toukokuussa ompelin itselleni merimiessäkin isäni vanhoista farkuista. Ja neuloin messupipon (langasta, en farkuista). Ompelin myös hameen jostain vanhoista lumpuista, tai siis käytin siihen rikkinäiset farkut ja ikivanhan (äitini kauan sitten minulle ompeleman) hameen. Sainpa myös toukokuun lopussa yhden ikuisuusprojektin nurkista pyörimästä, kun Janne-paita valmistui.

Isän farkkujen hyötykäyttöä parhaimmillaan. :P

Tämä pipo on osoitus siitä, että neuloa voi aina.
Myös samalla kun edustaa messuilla. :)

Olen jopa kerran käyttänyt tätä hametta!

Janne-paidassa sai tehdä palmikkoja ihan urakalla.

Kesäkuussa alkoi jo olla vähemmän aikaa neulomiselle, mutta kukkajuttujen (toinen kukkapostaus täällä) ja virkkaamisen lisäksi sain kuitenkin neulottua veljen vauvalle villahaalarin. Virkattujen pöllöjen kausi alkoi kesäkuussa, jolloin sain ensimmäisen pöllöni virkattua. Pöllön lisäksi virkkasin korin. Ontelokuteesta.

Kukka-asetelmia.

Pöllöbuumi aloitettu!

Vähän isompaakin virkkuukoukkua kokeilin kesäkuussa.

Ihana villahaalari ihanalle vauvalle!

Heinäkuun helteissä ei juuri tullut neulottua. Tai ei ainakaan mitään tullut valmiiksi asti. Virkkasin pöllöjä lisää, sain niistä jopa vaunulelun aikaiseksi. Haarukkapitsiä tulin myös kokeilleeksi, mutta siitä lisää myöhemmin. Ja ompelin taas pitkästä aikaa. Hyödynsin vanhan lakanan, ja ompelin siitä Saariselän reissulle makuupussilakanan.

Pöllöjengi.

Valmis viikon vaellukselle!

Elokuussa ehdin taas hieman neuloakin. Mutta ensin kuitenkin veistin elämäni ensimmäisen voiveitsen. Ja voi veljet, että olen siitä vieläkin ylpeä! :) (Veljeni - ja moni muukin- tosin varmasti löytävät siitä yhtä jos toistakin huomautettavaa, mutta minusta se on kaunis. Ja se on pääasia.) Villahaalarin kaveriksi neuloin myssyn, sukat ja lapaset elokuun alussa syntyneelle veljenpojalle. Haarukkapitsiviritelmäkin valmistui, ja kyllähän siitä bolero tuli. :)

Viimeistelemätön veitsi. Tuli tarpeeseen, sillä SPORK katkesi,
 ja uuden sain tilalle vasta reissun jälkeen.

Myssy, sukat ja lapaset.

Viritelmä.

Jaha, jatketaanpa joskus taas. :)

Ovikranssi

Eräänä päivänä kerkesin olla kotona valoisan aikana, joten pääsin pitkästä aikaa tekemään jotain omalla pihalla. Kummipoika naapurista tuli kaveriksi. Omenapuut saivat verkon suojakseen, ja koska aikaa vielä jäi, päätin tehdä ovikoristeeksi havukranssin. Niinpä pätkin tuosta etupihan vuorimännystä oksia, jotka kiinnitin rautalangalla opiskeluaikana floristiikan perusteet -kurssilla tekemääni valmiiseen ympyrän muotoiseen pohjaan. Koristeeksi laitoin hieman koiranheiden (Viburnum opulus) punaisia marjoja. Ja ainakin kummipoika tykkäsi. Oli sitä mieltä, että voisin alkaa myydä kransseja. Ainakin heille kuulemma sellaisen saisi toimittaa, mutta pitäisi laittaa eri marjoja, koska pikkusisarukset saattaisivat syödä ne. :)

Valmis kranssi. Oikealla ylhäällä näkyy tarvittavat työvälineet.

Lähikuva marjoista. Kranssi paikoillaan ulko-ovessa.

Lisää kynttilöitä

Eilen illalla päätin laittaa toisen erän kynttilöitä tulemaan. Edellisessä kynttiläpostauksessa taisinkin jo vihjaista, että seuraavasta erästä tulee puna-/oranssisävyinen. Tällä kertaa otin kuvia projektin eri vaiheista, joten kerrotaanpa niiden avulla miten homma eteni. Väristä tuli tälläkin kertaa erinomaisen hyvä! Ja hieman sopivampi tähän vuodenaikaan kuin edellisen erän kesäisen vihreästä. :)

Aluksi kuitenkin todiste siitä, että nämä jopa toimivat!

Parafiini sulatetaan kattilassa. Kyllästin sydänlangat sulassa parafiinissa.

Parafiinilla kyllästetyt sydänlangat valmiina "muoteissa".

Tällä kertaa kaikki ei sujunut ihan yhtä hyvin kuin viime kerralla, vaan tuo toinen kynttilämuotti ei ollutkaan toimiva ratakaisu. Se vuoti jostain alareunasta, ja valutti sulan parafiinin ulos. Siispä piti äkkiä keksiä suunnitelma B.

Päätinkin tehdä pieniä "lyhtykynttilöitä" ison kynttilän lisäksi.

Sitten vain odottamaan, että parafiini kovettuu.

Isoon kynttilään oli yön aikana ilmaantunut kraateri.
Illalla en sitä puoliksi jähmettyneessä parafiinista huomannut.

Valmiit kynttilät. Tai no, sydänlangat voisi vielä pätkiä sopivan mittaisiksi.

Ihan hyviä noista kaikkien hankaluuksien jälkeen kuitenkin tuli. Iso kynttilä ei ole ihan symmetrinen muodoiltaan, mutta "kraaterin" korjasin täyttämällä sen parafiinimuruilla, sinnehän sulavat. Pienet kynttilät olivat juuri sopivia noihin PartyLiten tuikku-/votiivikippoihin. Sydänlanka näin pienissä kynttilöissä saisi olla hieman ohuempaa. Minulla olisi ollut myös ohuempaa sydänlankaa, mutta - laiska kun olen - en jaksanut enää vaihtaa siihen, meinasi sitä paitsi tulla hieman kiire noiden pienempien kynttilöiden kanssa.... Mutta ensi kerralla sitten. Ja ensi kerralla voisi myös koittaa onko apua jos sekoittelee sulaa parafiinia jähmettymisen alussa.

Kynttilöitä

Olen jo jonkin aikaa kerännyt talteen kynttilänjämiä. Isoista pöytäkynttilöistä jää aika paljon tavaraa yli, ja olisi kauheaa tuhlausta ja törkeää kaatopaikan kuormittamista heittää ne menemään. Niinpä olen kerännyt niitä tuonne laatikkoon odottamaan sitä päivää jolloin sulatan ne ja teen niistä uusia kynttilöitä. Tänään koitti se päivä, ja syynä siihen oli mummoni vanha kattila. En ole viitsinyt käyttää noita omia hienoja kattiloitani siihen, koska tarvitsen niitä vielä ruuan valmistukseen. 

Laitoin siis kattilan hellalle ja kynttilänjämät (vain vihreän- ja sinisen sävyiset) sinne kuumenemaan sulamaan ja rupesin miettimään, että minkäslaisia kynttilöitä aioinkaan tehdä. Jotain helppoja näin ensimmäisellä kerralla. Päädyin siis maitopurkkeihin (toinen oli kyllä piimäpurkki) ja yhteen kannettomaan lasipurkkiin (kannattaa selvästi säästää kaikki, koska joskus niitä vielä saattaa tarvita!).  Säädin sydänlangan paikoilleen mehupillien avulla, toki dippasin sen ensin kattilassa, jotta saan siitä hieman jämäkämmän. Tässä vaiheessa huomaan, että koko prosessi olisi pitänyt valokuvata! No, ei auta itkeä enää, pitää koittaa muistaa ottaa valokuvia ensi kerralla. Sulan parafiinin suodatin siivilän (sekin on mummon vanha) läpi, jotta saan kaiken ylimääräsen (vanhat sydänlanganpätkät) pois. Ja sitten vain muotteihin jähmettymään! Tässä vaiheessa prosessia parafiini näytti melko tummalta sammalen- / oliivinvihreältä, mutta jäähtyessään väri vaaleni ja kirkastui jonkin verran. Valmiista kynttilöistä kuvia alla. :)

Meit on täs pöyräs, meit on täs kolome komiaa...

Lasipurkissa oleva kynttilä on jostain syystä suosikkini.

Kattilassa odottaa jo seuraava erä uutta elämää.