Palmikkopipot alpakkalangasta

Tein joululahjaksi yhdelle veljelleni ja hänen vaimolleen pipot Dropsin Puna -langasta. Lanka on 100 % alpakkaa ja siis sekä lämmintä että pehmeää. Ja todella mukavaa neuloa. (Punasta on muuten tulossa keväällä lisää värejä, joten kannattaa pysyä kuulolla!) :) Pipot ovat käytännössä samanlaiset, mutta toinen on tumman- ja toinen vaaleanharmaa. Vaaleanharmaasta tuli myös hieman isompi, joten sinne sopii hyvin isommatkin hiukset sisälle. :)

Pariskuntapipot. :)

Parilliset

Kirjoittelin huhtikuussa neulomistani sukista, joilta puuttui parit. Parittomat -postauksen kommentissa paljastin jo muutaman päivän päästä, että toisen sukan pari oli valmistunut, vaikka varsinaista postausta kirjoittaessa molempien sukkien parit olivat aivan alkutekijöissään. Myös palmikkosukka sai parinsa jo toukokuun alkupuolella, joten varmaan molemmista parillisista sukista voisi laittaa kuvat nyt valmiina. Molemmat sukkaparit ovat olleet jo aika kovassa käytössäkin, helteistä huolimatta palmikkosukat olivat jalassa viimeksi eilen. :D

...jatkuu...

Parittomat

Sukkia on taas tullut neulottua. Kaksikin kappaletta. Mutta ne eivät todellakaan ole pari, niin kuin äkkiseltään voisi olettaa. Tummansinisen palmikkosukan aloitin varmaan jo hyvinkin viime vuonna. Jostain syystä se on vain ottanut hirveästi aikaa, eikä ole kovin hirveästi ollut motivaatiota tehdä sukkia valmiiksi, vaikka niistä epäilemättä tulisikin kivat ja tuon värisiä sukkia olen halunnut ja palmikot ovat aina hyvä asia ja niin edelleen... Jossain vaiheessa olin saanut varren valmiiksi, ja sitten sukka oli jäänyt odottamaan parempaa aikaa käsityökoriin. 

...jatkuu...

Palmikoita ja kennoneuletta

Bongasin viime joulukuussa eräästä oululaisesta lankakaupasta poltetun oranssin väristä Karismaa (Drops). Totesin, että siinäpä kelvollisen värinen lanka, jotainhan siitä pitäisi saada tehtyä. Ja laitoin velipojalle kuvan siinä toivossa, että hän ymmärtäisi yskän ja hoksaisi tarvitsevansa juuri sen värisen neulepuseron. Ja niin kävi. Velipoika vastasi, että hänelle voisi tehdä siitä jonkun hienon neuleen. En ruvennut kuitenkaan lankoja vielä ostamaan, koska myymälässä ei ollut oikeaa väriä tarpeeksi miehen neuleeseen. Asiaa tuumittuamme ja neulemalleja etsittyämme totesimme, että Garnstudion sivuilta löytyi sopiva paitamalli, että eikun langat hankintaan. Tarve olisi noin 700 grammalle. Ohjeen mukaan. Helsingin lankakaupoista löytyi tuota väriä kuitenkin vain 650 grammaa, joten niillä päätettiin pärjätä. Ohjetta piti siis hieman fiksata, ja paidasta tehdä tyköistuvampi kuin mitä alun perin suunnittelimme.

Pääsin aloittamaan neuleen joskus helmikuun puolivälin paikkeilla, ja alkuun se edistyikin ihan kohtuullisesti. Mallineuleista johtuen neulominen oli hieman hidasta aina niillä kerroksilla, joilla silmukoita piti siirrellä, mutta onneksi pari välikerrosta oli aina pelkkää oikeaa. Neuloin nimittäin kainaloihin asti suljettuna neuleena. Jossain vaiheessa, kun vartalo-osa oli lähes valmis, tein ikävän havainnon, että minulla oli jossain neuleen puolivälin paikkeilla tullut virhe kennoneuleessa, ja pääsin purkuhommiin. Onneksi tässä tapauksessa selvittiin noin 8 silmukan täsmäpurulla, eikä koko neuletta tarvinnut purkaa 20 senttiä (eli noin 2 kerän verran lankaa...). Mutta kyllä se meinasi harmittaa, ja teki melkein mieli jättää koko neule kesken. 

Seuraava ongelmakohta oli satulahihat. En ollut koskaan ennen tehnyt sellaisia, ja ohjeessa ei ollut kuvaa kuin etupuolelta, joten mietin ohjetta lukiessani, että mitä varten pitää tehdä niin ja näin, ja millaiset osien pitäisi olla valmiina. Ja se suurin ongelma: miten se toimii minun neuleessani, jonka koko ei ole ohjeenmukainen. Eli mitä muutoksia mittoihin ja silmukkamääriin minun pitäisi tehdä, ja missä vaiheessa neuletta. Tämä taas vaikutti neulomismotivaatioon, ja ajanpuutekin vaivasi, joten avaimenperäpöllöjä valmistui useampiakin sen sijaan, että olisin käyttänyt liikenevät hetket puseron neulomiseen. Yritin kyllä saada aikaa myös sille, että saisin joskus tuon neuleen pois puikoiltani, ja vähän jännitin, että minkäköhänlainen neuleesta mahtaakaan tulla. Toivottavasti hyvä, mutta epävarmuus sen asian suhteen oli varmaan jopa suurempi kuin raitapaitani kanssa!

Kirjaston käsityöillassa pohdimme neulomisongelmaani erään ihanan vanhemman rouvan kanssa, hänkään ei ollut moisia hihoja tehnyt, mutta yhdessä pähkäillessämme tulimme siihen tulokseen, että kannattaa koittaa ommella melkein valmis hiha paikoilleen. Niin teinkin kotiin päästyäni, ja totesin, että olipa hyvä, etten neulonut pidemmälle, sillä hiha oli juuri sopivan mittainen. Ainoastaan takakappaleen yläosaan tuleva kapea suikale piti vielä neuloa. Tämän havainnon jälkeen paita valmistuikin nopeasti. Sen verran korjattavaa ohjeeseen olisi, että jatkossa kannattaa pyöristää noita etu- ja takakappaleen olkapäille tulevia osia, jotta hihat saa istumaan paremmin, eikä neuleeseen tule muhkuroita. Vaikka kai ne saa piilotettua ompelemalla saumat hieman löysemmin. Tai muuten vain erilailla. Mutta helpointa olisi tietenkin neuloa osat valmiiksi sen muotoisiksi, että ne saisi suoraan reunasta ompelemalla asettumaan hyvin. (Tästä samasta syystä en pidä istutettujen hihojen tekemisestä neuleisiin!)

VIHDOIN VALMIS!! :)

Nyt kun tuota valmista puseroa on katsellut pari päivää tuossa pöydällä, se alkaa jo näyttää ihan kivalta. Onneksi. Nimittäin ennen kuin pääsimme hihojen kanssa sovittamaan puseroa oikeasti, odotin jo lähes kauhulla miten kamala paidasta tuleekaan. Onneksi se oli turhaa, ja taisi se tilaajakin olla ihan tyytyväinen puseroon. Ihan valmiina hän ei tosin ole sitä vielä nähnyt muuta kuin kuvassa.

Viimeisessä kokeilussa. Kaula-aukon resori vielä vaiheessa.

Purkamaankin pääsin. Kyllä se söi miestä. (Naista.)

Ai niin. Lankaa jäi ihan vähän, eli sitä meni tuohon noin 620 grammaa. Hyvin siis riitti lanka! Käytin resoreihin (kaula-aukkoa lukuun ottamatta) 3,5 ja muuhun 4 mm puikkoja. Hihat on neulottu pääasiassa yhtäaikaa, eli niiden saumat piti ommella. Puserossa on kolmen erilaisen palmikkoneuleen lisäksi kennoneuletta ja pidennettyä helmineuletta sekä tietenkin väleissä nurjaa ja resoreissa joustinneuletta (helma ja hihansuut 2 o, 2 n, kaulus 1 o, 1 n). Niin ja vielä täytyy mainita, että ihan yksin en paitaa tehnyt, vaan jossain vaiheessa vartalo-osassa on melkein puoli kerrosta erään kaverin tekemää, hän halusi kokeilla neulomista näin kevyesti palmikkoneuleella. Yllättävän hyvin sujui käytännössä ensikertalaiselta. Ja tietenkin kyseessä oli kerros, jolla piti tehdä neljän silmukan palmikoiden kierrot ja kennoneuleen kierrot. :)

Tässä kaikki mitä jäi jäljelle. Ei liikaa. :)

Neulevuosi 2014, osa 3

Tässäpä viimeinen osa vuosikatsauksesta (2014 vuoden aikana tehdyistä käsitöistä on siis kyse). Muistin virkistämiseksi tästä linkistä pääsee lukemaan vuosikatsauksen 1. osan ja tästä 2. osan.

Syyskuu oli blogissa hyvin hiljaista aikaa, yhtään valmista työtä ei tullut esiteltäväksi. Sen sijaan pienen maistiaisen tulevasta annoin Raitoja -postauksella, jossa siis esiteltiin lokakuussa valmistuneen huivikauluspuseron osia. Lokakuussa tein vielä tuon valtavalta tuntuneen projektin jälkeen villasukkia itselle ja lahjaksi sekä lapaset messupipon seuraksi. 

Tällaisen raitapaidan neuloin tilauksesta.

Vauvan sukkia lahjoitettavaksi Keski-Suomessa syntyville vauvoille.

Oranssit pitsisukat minulle itselleni. :)

Itselleni neuloin myös nämä Polkka-sukat.

Nämä pikkutytön sukat taas päätyivät lahjapakettiin. 

Messupipo sai kaverikseen tällaiset lapaset.
(Taitavat muuten olla kovimmalla käytöllä olleet lapaseni tänä talvena!)

 Marraskuussa ehdin tehdä hieman enemmänkin valmiita käsitöitä. Ensimmäisenä valmistuneena työnä virkkasin kummipojalle isohkon pöllöpehmolelun kaveriksi nielurisaleikkaukseen. Seuraavaksi valmistui itselleni villasukat, samaa mallia kuin edelliskuussa tekemäni lapaset. Ja sukista tuli vieläpä liian isot, ne pyörivät jaloissa! Marraskuun puolivälin tienoolla päätin vihdoin viimein toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelmani ja tehdä kynttilöitä vanhojen kynttilöiden jämistä. Lisäksi kerkesin vielä neuloa veljentyttärelle lahjaksi vauvanukelle sopivan neulepuseron ja pipoja myyjäisiin.

Hieman kookkaampi pöllö pääsi mukaan nielurisaleikkaukseen.

Näitä sukkia en aikonut tehdä, vaan kuinkas kävikään... :o

Ensimmäinen erä itse valmistettuja kynttilöitä!

Palmikkopusero nuken kokoa.

Partiolaisten saunaprojektin hyväksi neulottuja pipoja.

Joulukuussa tein tietenkin joululahjoja, mutta näkyipä sitä jotakin muutakin valmistuneen. :) Joulukuun alussa tein toisen erän kynttilöitä, tällä kertaa niistä tuli oransseja. Ja ne on jo kaikki todettu toimiviksi ja poltettu pois, ensimmäisen erän kynttilät odottavat kaapissa kevättä. Itsenäisyyspäivänä väsäsin ovikranssin, joka muuten koristaa ulko-oveamme vieläkin, eikä ole mennyt miksikään. Yksi synttärilahjapöllö aloitti pöllöavaimenperäbuumin, jolle ei ole loppua näkyvissä. Ennen joulua valmistui vielä (ja päätyi joululahjoiksi) Virolaispaita pienoiskoossa, huivikaulusneule, pari pipoa (tilaustyö) sekä pari avaimenperäpöllöä. Itselleni neuloin joulun välipäivinä ihanan  metsänvihreän poolokaulusneuleen.

Toimiviksi todetut kynttilät.

Ovikranssi on edelleen hyvän näköinen.

Tämä minipöllö aloitti avaimenperäpöllöbuumin.

Tilaustyönä tehty virolaispaidan pienoismalli päätyi joululahjaksi.

Kummipoikani sai viime jouluna punaisen paidan.
Ja on ilmeisesti tykännyt siitä! :)

Avaimenperäbuumia...

Nämä vain pienenevät!
(Jännä nähdä, kuinka pieni seuraavasta tulee, se on jo tilattu.)

Puolipatenttiset tupsupipot.

Neulevuosi 2014 on hyvä lopettaa täydellisen
hyvin onnistuneeseen neulepuseroon. :)

Neulevuosi 2014 osa 2

Jatketaanpa taas tätä vuosikatsausta. Ensimmäisen osan  tarinasta pääsee lukemaan tästä.

Toukokuussa ompelin itselleni merimiessäkin isäni vanhoista farkuista. Ja neuloin messupipon (langasta, en farkuista). Ompelin myös hameen jostain vanhoista lumpuista, tai siis käytin siihen rikkinäiset farkut ja ikivanhan (äitini kauan sitten minulle ompeleman) hameen. Sainpa myös toukokuun lopussa yhden ikuisuusprojektin nurkista pyörimästä, kun Janne-paita valmistui.

Isän farkkujen hyötykäyttöä parhaimmillaan. :P

Tämä pipo on osoitus siitä, että neuloa voi aina.
Myös samalla kun edustaa messuilla. :)

Olen jopa kerran käyttänyt tätä hametta!

Janne-paidassa sai tehdä palmikkoja ihan urakalla.

Kesäkuussa alkoi jo olla vähemmän aikaa neulomiselle, mutta kukkajuttujen (toinen kukkapostaus täällä) ja virkkaamisen lisäksi sain kuitenkin neulottua veljen vauvalle villahaalarin. Virkattujen pöllöjen kausi alkoi kesäkuussa, jolloin sain ensimmäisen pöllöni virkattua. Pöllön lisäksi virkkasin korin. Ontelokuteesta.

Kukka-asetelmia.

Pöllöbuumi aloitettu!

Vähän isompaakin virkkuukoukkua kokeilin kesäkuussa.

Ihana villahaalari ihanalle vauvalle!

Heinäkuun helteissä ei juuri tullut neulottua. Tai ei ainakaan mitään tullut valmiiksi asti. Virkkasin pöllöjä lisää, sain niistä jopa vaunulelun aikaiseksi. Haarukkapitsiä tulin myös kokeilleeksi, mutta siitä lisää myöhemmin. Ja ompelin taas pitkästä aikaa. Hyödynsin vanhan lakanan, ja ompelin siitä Saariselän reissulle makuupussilakanan.

Pöllöjengi.

Valmis viikon vaellukselle!

Elokuussa ehdin taas hieman neuloakin. Mutta ensin kuitenkin veistin elämäni ensimmäisen voiveitsen. Ja voi veljet, että olen siitä vieläkin ylpeä! :) (Veljeni - ja moni muukin- tosin varmasti löytävät siitä yhtä jos toistakin huomautettavaa, mutta minusta se on kaunis. Ja se on pääasia.) Villahaalarin kaveriksi neuloin myssyn, sukat ja lapaset elokuun alussa syntyneelle veljenpojalle. Haarukkapitsiviritelmäkin valmistui, ja kyllähän siitä bolero tuli. :)

Viimeistelemätön veitsi. Tuli tarpeeseen, sillä SPORK katkesi,
 ja uuden sain tilalle vasta reissun jälkeen.

Myssy, sukat ja lapaset.

Viritelmä.

Jaha, jatketaanpa joskus taas. :)

Neulevuosi 2014, osa 1

Minulta on pyydetty sellaista blogikirjoitusta, jossa tehtäisiin katsaus viime vuoteen. Oli ajatuksena tehdä se heti tuossa alkuvuodesta, mutta en silloin ehtinyt, ja sitten ajattelin, että taisi jäädä tältä vuodelta tekemättä... Juuri tässä viime viikolla kuitenkin kuulin, ettei se ole vieläkään liian myöhäistä, ja pyyntö uusittiin, joten katsotaanpa mitä saan aikaan.

Vuosihan alkoi tämän blogin perustamisella, ja suuri osa viime vuoden postauksista kertoo vanhemmista töistäni, joten ehkä pieni kertaus viime vuoden neuleista on ihan paikallaan itsellekin. :) (HUHHUH, tässäpä hommia tälle illalle.)

Tammikuun postauksista näytti suurin osa kertovan vanhemmista töistä, mutta sain sieltä pari oikeasti tammikuussa tehtyä neulettakin kaivettua esiin. Ensimmäisenä taisi valmistua torkkupeitto, jonka aloitin jo opiskeluaikoinani Oulussa. Oli se siis jo aikakin saada valmiiksi! Seuraava tammikuun työ oli tilauspipo, eli ensimmäinen TÄNKIMÄÄTEIN-pipo. Toinenkin TÄNKIMÄÄTEIN-pipo (tilaustyö sekin) taisi valmistua tammikuussa, vaikka siitä vasta helmikuussa kirjoittelinkin. Ja vielä viimeiseksi, vaan ei suinkaan vähäisimmäksi, sain tammikuun lopussa itselleni tehtyä sen iki-ihanan pitsipuseron.

Torkkupeitto keinutuolille.

Tänkimäätein-pipo

Toinen pipo.

Pitsipusero. 

Helmikuussa tuli pitkästä aikaa kokeiltua ompelemista. Siis oikein ompelukoneella. Ja muutakin kuin verhoja. Ompelin vanhoista farkuistani vauvalle mekon. Ja taas sain myös ainakin yhden keskeneräisen neuletyön valmiiksi, kun neuloin punaiseen pitsipipoon sisävuoren.

Farkkumekosta tuli kamalan suloinen!

Taas yksi keskeneräinen vähemmän!

Maaliskuussa ompeluinnostus jatkui, ja veljentytär sai mekon isänsä vanhoista farkuista. Neuloakin ehdin, ainakin pipoja ja sukkia. Maaliskuussa valmistui myös alkuvuoden suurin urakka, eli tilaustyönä tehty pitsineuletakki. Ja joistakin muistakin alkuvuonna tehdyistä tilaussukista olen kirjoitellut, en muista enää minkä kuun aikana ovat valmistuneet.

Vanhoista farkuista on vaikka mihin!

Sirkus-pipot. :)

Alkuvuoden sukkasatoa.

Alkuvuoden sukkasatoa osa 2.

Ainakin nämä sukat valmistuivat tiettävästi maaliskuussa.

Pitsineuletakki mittojen mukaan.

Huhtikuussa tehtiin taas tilaustöitä. Vaikkakin tämä Ruohonvihreä asustesetti taisikin valmistua jo maaliskuun puolella. Velipojan Virolaispaita valmistui ennen pääsiäistä, ja voi että siitä tuli hyvä! Pääsin myös testaamaan sormenpäitten ja ompelukoneen neulan kestävyyttä ompelemalla muutaman merkin samaisen velipojan "intti"kassiin. Itselleni ehdin neuloa partiopipon ja tyyliin sopivat lapaset. Sain myös nyplättyä loimilankaliinan valmiiksi ja neulottua yhdet tilaussukat.

Asustesetti 7 Veljestä -langasta.

Tämä pusero vain on jotain niin ihanaa!

Sormet verillä, mutta mitäpä sitä ei veljensä puolesta tekisi!

Äiti sai tämän liinan lahjaksi, ja taisi tykätä. :)

Partiopipoon huovutin Pihtiputaan Partiolaiset ry:n logon.

Lämpimät sukat sopivasti vapuksi.

Jaahas, se näyttäisi siltä, etten pääsekään kahteen osaan jaetulla vuosikatsauksella, sillä en pysty lisäämään enempää kuvia! Täytyy siis ilmeisesti jakaa vuosi useampaan osaan. Eli kolmeen, mikäli se niin onnistuu. Toukokuusta elokuulle taitaa olla seuraava postaus (ja sille ei taida ihan hirveästi esiteltävää löytyä) ja sitten viimeiseen osaan jää syyskuulta joulukuulle. Jatketaanpa sitten jossain vaiheessa tuolla kesäkauden postauksella. :)