Lisää lapasia

Sain aikoinaan parisuhdelapasen ohjeen eräältä rakkaalta ystävältäni ja lupasin tehdä hänelle sellaisen, kunhan joskus kihlautuu. Viime kuun loppupuolella sitten koitti Se Päivä, ja lauantaina vietettiin kihlajaisia, joten parisuhdelapaset olivat tietenkin asialistalla. Morsian ei varmaan  yhtään osannut odotaa moista lahjaa... Etenkään kun kysyin etukäteen väritoivomuksia. :D

Vauvauutisia

Vauvauutisia on aina mukava kuulla, ne ovat jotenkin niin hyvää vastapainoa kaikille ikäville uutisille mitä maailmalta kuulee. Onneksi tällaisia mukaviakin uutisia välillä tulee, vauvauutisia tuntuu nimittäin nykyään kuulevan vähän väliä. :) Kaikki pienet neulomukset ovat kivoja ja nopeita ja vauvalangatkin ovat niin miellyttävän pehmeitä, että onko se ihme jos tällaisen vauvabuumin innoittama tarttuu puikkoihin ja alkaa neuloa jotakin lämmikettä jollekin pienelle...? Varsinkin kun veljentytär onnistui kerran kauppareissulla vakuuttamaan minut siitä, että pitää ostaa vähän lisää lankaa poistomyynnistä. Siellä oli nimittäin vielä kaksi kerää jäljellä Novitan puuvilla-bambu -lankaa tummansinisenä ja jostain toisesta kaupasta sitten löysin vielä valkoisenkin kerän samaa lankaa, joten sini-valkoraidallista olisi luvassa. Ja sehän aina sopii!

Tein myssyn, sukat ja lapaset samalla tyylillä kuin nämä villahaalarin kaveriksi tehdyt asusteet. Tällä kertaa taisin vain noudattaa tarkemmin Garnstudion sivuilta löytyvää myssyn ohjetta. Ihan täysin ohjeen mukaan en tietenkään tälläkään kertaa myssyä neulonut... Sukat ja lapaset tein ihan vain "omasta päästä". Sukissa taisi olla 32 silmukkaa ja lapasissa 28. Käytin tietenkin 3 mm koivupuikkojani, ja lankaa koko settiin meni aika tasan 100 grammaa. Valkoista noin 25 grammaa ja sinistä noin 75 grammaa, arviolta. Puuvilla-bambu -lanka on miellyttävän tuntuista ja siinä on kaunis, hieman kiiltävä pinta.

Kaikki raidallinen on aina in. :)

Myssy.

Lapaset. Eipä pitäisi hävitä vain toisen, koska ovat kiinni toisissaan. :P

Sukat. Sukista voi halutessaan hävittää vain toisen...

Parisuhdelapaset

Tässä tuntuu olevan rakkautta ja kaikkia onnellisia perhetapahtumia ilmassa, joten täytyy kai alkaa varustautumaan neulomalla kaikkea lahjontaan sopivaa pientä. :) Ensimmäisenä esittelyvuoroon pääsee parisuhdelapaset. Lapaseen ohje löytyy Novitan Kevät 2012 lehdestä. Lehden ohjeessa on vain tuo kahden käden lapanen, mutta enhän toki halua rakastavaisten palelluttavan "irrallisia" käsiäänkään, joten neuloin lapaset myös toisiin käsiin. Vasemmanpuolimmaisesta tuli miehelle sopiva, toivottavasti, ja oikeanpuolimmaisesta naiselle. Neuloin lapaset Novitan 7 veljestä langasta, 150 gramman kerä riitti hyvin koko settiin. Lankaa jäi vielä yli joku noin 20 grammaa. Kirjailin lapasiin koristelut myöskin 7 veljestä -langalla. Ja puikkoina käytin tietenkin 3 mm koivupuikkoja, joihin en vieläkään kyllästy. :) Meinasin ensin olla huolellinen ja piirtää kirjailtavat kuviot lapasiin ensin, mutta en sitten jaksanutkaan, vaan kirjoin vapaalla kädellä. Ja kylläpä niistä taisi tulla ihan riittävästi sen näköiset kuin pitikin. :D

"Irrallisiin" lapasiin kirjailtuja nimikirjaimia ei paljasteta vielä. ;)
Huomatkaa myös alla oleva hieno uusi mattoni!
Pihtiputaalainen Johanna Pasanen kutoi sen tilauksesta. :)

Vähän luulen, ettei kukaan oikeasti ikinä käytä tuollaisia lapasia, mutta ovathan ne herttaiset, joten sopivat hyvin lahjaan "kevennykseksi". :)

-----

Edit 28.12.2015

Erään kihlaparin joululahjasta löytyi tällaiset.

Kyllä näitä kuulemma oikeasti käytetään. :D 

Lahjuksia

Syksy muka jo kolkuttelee (huomennahan on jo syyskuu) ovella, vaikka oikea kesäkin vasta kunnolla alkoi. Töissä on edelleen ihan mukavasti hommia ja vapaa-ajanvietto-ongelmista ei ole tietoakaan. Isommat neuleprojektit ovat edelleen vain unelmissa ja usvaisina iltoina (ja aamuina) haaveilen, että olisipa mukavaa kietoutua uuteen ihanaan syvänpunaiseen mohairneuleeseen sohvan nurkkaan jonkun uuden kivan neuleen kanssa... Mutta saahan sitä haaveilla. Kyseiseen mohairneuleeseen olisi kyllä jo langat valmiina, joten JOSPA joskus sen vielä saisi tehtyä. Toistaiseksi olen joutunut tyytymään hieman pienempiin töihin. Nimittäin sukkiin. Ja sukkiin. Ja pöllöavaimenperään.

Nuorimmainen veljenpoikani täytti elokuun alkupuolella vuoden, ja hän on ollut jo pitkään kovin kiinnostunut avaimenperistäni. Tai avaimista - Kummin vain. Avaimenperäpöllöä on ilmeisesti äärimmäisen mukava pureskella, nahkainen logo tuntuu maistuvan erityisen hyvin. Ja avaimistakin kuuluu varmaan samalla ihan kiva kilkatus. Vaikka ei se tunnu siitä äänestä pelkästään olevan kiinni, koska toisessa avaimenperässä minulla on pelkkä auton avain ja sekin tuntuu kelpaavan pojalle ihan yhtä hyvin. :D No, oli siis tietenkin itsestään selvää mitä antaa pojalle syntymäpäivälahjaksi. Oman avaimenperän tietenkin. Virkkasin pöllön ja äidiltä sain jonkin vanhan avaimen, johon ei ilmeisesti ollut enää lukkoa tiedossa. Toiseksi "avaimeksi" laitoin toimistomme vanhan, katkenneen avaimen, josta oli katkennut pää hiottu sileäksi. Avaimet tietenkin putsasin ja desinfioin ja vielä keitinkin huolellisesti ennen kuin ne päätyivät avaimenperään. Ja lahja tuntui kelpaavan (myös vanhemmille sisaruksille). :) Minun avaimeni saivat kerrankin olla rauhassa.

Novitan 7 veljestä Raita -langasta neuloin sukat, ja niistä tuli itselleni ihan himppusen verran liian isot, ja loppujen lopuksi värikään ei ollut ihan sellainen kuin olisin halunnut, joten päätin ilahduttaa erästä ihanaa ystävääni niillä. Ja hänkin toivottavasti piti lahjuksestaan, jonka sai ihan muuten vain. :) Sukat tein sillä samalla mallilla, millä viime aikoina olen tehnyt monet muutkin sukat, etenkin Raita- ja Polkka-langoista. Eli resori ylös ja nilkkaan, muutoin sileää neuletta. Ja lankaakin meni se suunnilleen vakiomäärä, eli 150 gramman kerästä jäi hieman yli.

Lahjukset valmiina.

Itseäni lahjoin / lahjon uusilla pitsisukilla. Novitan 7 veljestä langasta nekin, värinä sinappi, jostain syystä olen viime aikoina vähän tykästynyt tuohonkin väriin. Vaaleampaakin keltaista minulla olisi ollut, mutta nyt tuntui enemmän tältä. Pitsikuvion ohje on Novitan 7 veljestä -lehdestä, teen vain sukat väärin päin, eli normaalisti, kun ne ohjeen mukaan aloitetaan varpaista. Näissäkin sukissa vartta on ihan mukavasti, pitsikuvioita on ennen kantapäätä 13, eli varrella on pituutta joku vajaa 30 cm, ehkä 28. Omat sukkani eivät ole ihan vielä valmiit, toisen kerkesin aloittaa vasta äskettäin, mutta ajattelinpa tässä samalla mainita niistäkin. :) Arvio langanmenekistä on noin 135 grammaa. :P

Itseäkin on hyvä välillä lahjoa. :)

---

Edit 2.9.2015

Sukat valmiina. Lankaa meni vain noin 120 grammaa. :o Ensimmäiseen sukkaan tein oikein hienosti kavennukset nilkkaan istuvuuden parantamiseksi, mutta toisesta ne unohtuivat työmatkalla neuloessa, enkä myöhemmin muistaessani jaksanut alkaa purkamaan ja tekemään uudestaan. :)

Kyllä täällä jo villasukkia tarvitaan! :)

Etuosan pitsikuvion lisäksi varressa
on  takana keskellä kapea pitsiraita.

Turhia (?!) kukkia

Tuossa noin puolitoista viikkoa sitten oli suosikkipikkusiskoni konfirmaatiojuhla, ja minä pääsin tietenkin itseoikeutetusti leikkimään floristia ja väsäämään kukka-asetelmia. Viralliset asetelmat on esitelty yrityksemme blogissa (https://www.kiviteos.fi/kukka-asetelmia-rippijuhliin/), koska ne olivat ihan oikea tilaustyö. Tein kuitenkin myös pienemmät asetelmat "jämäkukista" ja lisäksi vielä kaksi kimppua pääasiassa pihamaalta löytyvistä kukkasista. Ai niin, ja vielä pari "kimppua" annettavaksi Neiti Päivänsankarille.

Kukkakimpuista toivottiin tuoksuvia, joten valikoin niihin kasvit tuoksun mukaan. Naapurin pihalta sain hakea päivänliljoja (Hemerocallis), joiden tuoksu yllätti voimakkuudellaan jopa minut itseni. Omalta pihalta käytin pensasruusuja (Rosa), purppurakeijunkukan (Heuchera micrantha) lehtiä ja mäkimeiramia (Origanum vulgare) sekä tuoksuvatukkaa (Rubus odoratus). Lisäksi kimpuissa oli vähän suomenköynnösruusua ('Pohjantähti'), jota keräsin talteen toimistomme nurkalla olevalta esittelyistutusalueelta. Toiseen kimppuun sijoitin myös viimeisen asetelmista yli jääneen pionin (Paeonia). Kimpuista tuli oikein iloisen väriset ja ne tuoksuivatkin riittävästi peittääkseen juhlapaikan eteisessä olevan vanhan talon tuoksun.

Kukkakimput valmiina.

Isompi kukkakimppu paikoillaan.

Leikkoruusuja jäi myös yli jonkin verran, ihan tarkoituksella kylläkin, ja niistä askartelin sitten ne kirkossa annettavat kukkalaitteet. Yhteen tuli kolme vaaleanpunaista ruusua, vuohenputkea (Aegopodium podagraria) "harsokukaksi" ja koko komeus kehystettiin kivikkoalvejuurella (Dryopteris filix-mas). Toiseen kimppuun tuli kaksi vaaleanpunaista ja yksi valkoinen leikkoruusu, hieman murattia (Hedera helix) ja mesiangervon (Filipendula ulmaria) nuppuja "harsokukaksi". Kolmanteen kimppuun käytin yhden vaaleanpunaisen leikkoruusun, kissankelloa (Campanula rotundifolia), mäkimeiramia, vuohenputkea ja kivikkoalvejuurta. Niistäkin kimpuista tuli oikein somat, harmi ettei tullut otettua niistä kunnon kuvia.

Näistä kimpuista ei valitettavasti ole tämän parempaa kuvaa.

Varsinaiset kukka-asetelmat olivat tällaiset.

Pienemmät "jämä-asetelmat" olivat tällaisia.
Huomatkaa alla tekemäni loimilankaliina! :)

Ja kukathan eivät missään tapauksessa ole turhia, vaikka joku joskus niin väittikin! :D

Kevään viimeinen ja kesän ensimmäinen (Villasukka nimittäin)

Viime postauksessa jo totesinkin, että alkaa olla sesonki päällä töissä, eikä käsitöille juuri jää aikaa. Sen verran olen kuitenkin skarpannut tässä kylmän ja sateisen heinäkuun aikana, että tein parin toukokuussa valmistuneelle punaiselle villasukalle. Sukat on neulottu Novitan 7 veljestä langasta, jonka sain kerran ihanalta ystävältäni joululahjaksi uudistetun lankavyötteen kera. :) Ja tuo sukkien punainen värihän on tunnetusti paras sävy 7 veljeksen langoissa. Ainakin niin kauan, kunnes toisin todistetaan. 

Neuloin sukat iki-ihanilla 3 mm koivupuikoillani (jotka olen saanut toiselta ihanalta ystävältäni). En malta enää käyttää mitään muita sukkapuikkoja kuin noita koivuisia, ne vain ovat niin miellyttävät. Sukkien pitsikuvion lainasin vaaleanpunaisesta pitsibolerosta, josta olen kirjoittanut aiemmin tässä postauksessa. Lankaa sukkiin meni yhteensä noin 120 grammaa. Sukkamalli on nykyinen suosikkini: ylhäällä resori joustinneuletta 48 silmukalla, sitten varsi milloin mitäkin (usein lisään tähän osaan 1 s / puikko), sitten taas joustinneuletta (tässä vaiheessa kavennan silmukkamäärän 40 silmukkaan) ja jalkaterän osa normaalisti. Ja taas tuli juuri sopivat ja todella hyvin jalkaan istuvat sukat! :)

Tässä toiveena olisi ehtiä neuloa jatkossa hieman enemmän, etenkin yksi (tai siis kaksi tai kolme tai...) villapaitaprojekti(a) houkuttelisi kovasti... Ja itse asiassa yksi paita on jo tekeilläkin, tai ainakin se on suunniteltu ja siihen on langatkin olemassa. Nähtäväksi vain jää, onko sitä neulomisaikaa enempää ennen talvea. Joka tapauksessa voi kai toivoa, ettei seuraavien sukkien kanssa mene ihan yhtä kauaa kuin näiden. Seuraavat on nimittäin jo aloitettu, joten toiveissa olisi saada ne vielä tämän kuun aikana valmiiksi.

Sukan pitsipinta on verkkomainen.

Pitkät varret on kiva säilyttää makkaralla. :)

Ja nyt vain kovaa käyttöä!

Avaimenperiä vaihteeksi

Hei taas, pitkästä aikaa! Huomaa, että töissä alkaa olla sesonki päällä, eikä ylimääräistä vapaa-aikaa juuri ole. Neulomaan en siis ole kerennyt oikeastaan ollenkaan koko toukokuun aikana. Pari avaimenperää olen kuitenkin saanut virkattua, ne ovat niin nopeita tehdä.

Toinen avaimenperä on tehty tilauksesta. Avaimenperäpöllöstä haluttiin hieman erilainen versio, joten vanha koira joutui opettelemaan uuden tempun. Piti nimittäin kehitellä pupuversio avaimenperästä. Pöllöavaimenperä tulee jo "selkäytimestä", mutta pupua piti vähän mietiskellä. Päätin kuitenkin lähteä liikkeelle samanlaisella rungolla, pupu on vain hieman riisutumpi versio. Korvatupsujen tilalla on pitkät korvat, mutta siipien tilalla ei ole käpälöitä. Mahakirjailujen tilalle kirjailin pupulle kuonon, johon kiinnitin pari viiksikarvaa.

Pupua se yrittää esittää.

Sillä on jopa pieni hännäntöpö.

Toinen avaimenperä on pöllö. Halusin itselleni hieman värikkäämmän avaimenperän, joten hyödynsin kirjoneulepiposta jääneet langanpätkät. Uusi avaimenperäni on siis puna-sini-valkoinen, joka onkin ehdottomasti suosikkiväriyhdistelmäni nykyisin. Ja tässä avaimenperässä on tutuun tapaan mahakirjailut ja korvatupsut paikoillaan.

Tästäkin avaimenperästä lögö löytyy pohjasta. (Löytyy muuten pupustakin.)

Toinen silmä on varustettu piilotekstillä. ;)

Sininen kirjoneulepipo

Niinhän siinä sitten kävi, että piti tehdä se sininenkin kirjoneulepipo, mistä Kirjoneuletta-postauksessa mainitsin. Ei siinä vain muu auttanut, kun lankoja jäi niin houkutteleva määrä. Meinasin tosin kesken kaiken jo huolestua valkoisen langan riittävyydestä, sillä se näytti loppuvan kesken - noin puoliväliin pipoa! Siinä lähdin sitten penkomaan kaappejani siinä toivossa, että löytyisi edes lähes samanväristä lankaa. Muistelin, että jonkinlainen pieni jämä voisi olla, mahdollisesti jopa samaa lankaa. Ja löytyihän sitä. Sen jämäkerän lisäksi vielä kaksi korkkaamatonta kerää luonnonvalkoista Karismaa! Ei  kovin paljoa harmittanut siinä vaiheessa. :D (Kannattaa selvästi hamstrata lankoja!)

En halunnut ottaa riskiä sinisen langan riittävyyden suhteen, SITÄ ei ollut yhtään enempää, joten päätin tehdä piposta hieman matalamman kuin mitä punainen kirjoneulepipo on. Eli sinisen pipon sisään ei voi tunkea kovin suurta määrää hiuksia. Silmukkamäärä on sama pienennetty määrä, jolla punaisenkin tein. Ja tietenkin myös samat 3 mm koivupuikot olivat käytössä. (Ne eivät vieläkään ole taipuneet yhtään!) Ihan kaikkia lankoja en saanut pipoon vieläkään käytettyä, valkoista on edelleen lähes 2 kerää jäljellä ja lisäksi sekä punaista että sinistä jäi pieni määrä. Kyllä niistä pöllön varmaan saa. Ainakin avaimenperän. ;)

Siniseen pipoon meni lankaa noin 75 grammaa.

Punainen pipo on selvästi korkeampi kuin sininen.

Sinisestä piposta vain alkuosa on tehty samalla kuviolla kuin punaisessa.
Yläosaan sovelsin ohjetta samaan tyyliin kuin punaisiin lapasiin. Ja mielestäni
lopputulos on erittäin onnistunut. Olen kyllä todella tyytyväinen! :)

Kauheaa oli huomata se, että sinisestä piposta tuli kivempi kuin punaisesta! Se on jotenkin todella väärin minun mielestäni, koska punainen on toki aina... punaisempi. Aloittaessani pipoa en tiennyt kenelle sitä teen ja ajattelin, että sen voi vaikka antaa tai myydä jollekulle. Mutta nyt kun se on valmis, pelkään pahoin, etten raaski siitä kovin helposti luopua. Vaikka yhtään enempää pipoja en oikesti tarvitsisi. :D

Kirjoneuletta

Jäi sitä Karismaa omasta raitapaidasta ja tilatuista virolaispaidoista sen verran yli, että jotain pientä niistä vielä voisi saada. (Tumman)sininen, valkoinen ja punainen on jo pitkään ollut väriyhdistelmä, josta pidän erittäin paljon, joten oli luontevaa päättää yhdistää nuo puseroiden jämälangat yhteen työhön. Varsinkin kun olin jo pidemmän aikaa ihaillut Garnstudion sivuilla erästä tiettyä kirjoneulekuviota, jollaista löytyi hieman erilaisina variaatioina puseroiden lisäksi pipoista ja lapasista ja taisipa olla sukissakin. :) Valitsin niistä pipon harjoituskappaleeksi, koska ihan oikeaa kirjoneuletta en ole niin hirveästi tullut tehneeksi. Alkuperäinen pipon ohje löytyy täältä. Minun piti tietenkin ihan normaalisti hieman muokata ohjetta (vähensin silmukoita, ja siitä syystä jouduin toisen mallikuvion muokkaamaan suuremmaksi). Voin kyllä suositella kirjoneuleista kiinnostuneille tuota Garnstudion neulemallien Norjalaista-osiota, sieltä löytyy vaikka mitä kaikkea ihanaa!

Aika kivat, vaikka itse sanonkin! :)

Neuloin siis pipon. 3 mm koivupuikoilla. Pipo valmistui lankalauantaina noin 20 km ennen Enoa (päättelyä vaille valmiiksi siis), ja koska paluumatkakin oli yhtä pitkä ja tarvitsin taas jotain järkevää tekemistä - ja lankojakin oli vielä jäänyt, päätin tehdä myös lapaset. Lapasten kuvio on mukailtu pipoon muokkaamastani kuviosta. Pipoon meni lankaa noin 90 grammaa, josta vajaa 50 grammaa punaista ja lapasiin yhteensä noin 70 grammaa. 

Ensimmäistä ruutupiirrosta piti hieman muokata,
että saa silmukkamäärät sopimaan paremmin omiin mittoihin.

Valmis pipo. Ja sinne muuten mahtuu hiuksetkin kyytiin. :)

Lapasissa tein pienen kuvion myös peukalokiilaan ja
peukaloon (sekä sisä- että ulkosivulle).

Ja vieläkin niitä lankoja jäi! Punaista vain ihan pieni määrä, valkoista hieman enemmän ja sinistä melkein koko 50 grammaa (olisiko siitä metrin verran mennyt). Että saapa nähdä vieläkö joskus tulee sininenkin kirjoneulepipo...

Koivupuikot

Eräs ystäväni lähetti minulle tässä taannoin kirjeessä koivuiset sukkapuikot. Olin sellaisia jo joskus katsellutkin ja halusin kokeilla, minkälaiset olisivat käytössä. En vain ollut saanut ostetuksi, koska välttämätöntä tarvetta ei ollut. Kirjekuoresta siis paljastui erittäin mieluisa yllätys! :) 

Koivupuikoista innostuneena valmista tulee. :D

Koivupuikkoja piti tietenkin heti päästä kokeilemaan käytännössä, käteen ne ainakin tuntuivat oikein mukavilta. Täytyy sanoa, että miellyttävämmiltä kuin vastaavat bambupuikot. Kaivoin kaapista jotain vanhaa lankaa, oletettavasti Novitan Nallea, ja aloin tehdä lapasia. Olin koko talven ajan ajatellut, että pitäisi neuloa itselle ohuet lapaset, joita voisi käyttää toisten lapasten alla kylmillä ilmoilla, mutta en vain ollut ehtinyt ryhtyä moiseen aiemmin. Nyt sitten sain koivupuikoista erittäin pätevän syyn tehdä vihdoin nuo lapaset. Lankaa lapasiin meni noin 50 grammaa. Ne on neulottu resoria lukuunottamatta sileänä neuleena. Peukalokiilan ansiosta lapaset istuvat käteen erittäin hyvin.

3 mm koivupuikot ovat täysin suorat vielä ensimmäisen
valmistuneen työn jälkeenkin. Bambuisena vastaavat
taisivat taipua jo aika alkuvaiheessa...

Valmiit lapaset "istuvat kuin hansikas". :p

Koivupuikot olivat niin mukavat työskentelyvälineet, että päätin investoida 5 mm vahvuisiinkin koivuisiin. Minulla oli ennestään 5 mm puikot metallisena, mutta en ole hirveästi tykännyt niitä käyttää, koska ne painavat melko paljon. Ja samasta syystä tahtovat valua helposti pois silmukoista, etenkin erikoislangoilla (mohair jne). Tämän ongelman vuoksi esimerkiksi kolmas Poliittinen pipo meinasi jäädä tekemättä. Koivupuikot ovat huomattavasti kevyemmät, eivätkä ne tunnu käteen kylmiltä edes aluksi, joten kolmaskin KIVEN KOVA TEKIJÄ -pipo on nyt valmistunut Novitan Joki -langasta.

Kolmannesta piposta tuli lapselle sopiva, ja neuloin siihen lisäksi vuorikerroksen Dale Garnin Baby Ull -langasta. Eipähän kutita pienenkään ihmisen päätä. Molempia lankoja meni pipoon noin 40 grammaa. Neuloin myös vuorikerroksen 5 mm puikoilla, joten se on melko harvaa neulosta. Tällä kertaa en viitsinyt alkaa kirjoa tekstiä, joten tein sen kokonaan Regian ABS Latexilla. Ja tuli kyllä paras lopputulos.

Tämän pipon jälkeen lankaa jäi vielä ihan pieni erä.
Ehkä pöllön verran?

Voin kyllä suositella erittäin lämpimästi,
ovat todella miellyttävät käyttää!!