Hattu päähän, piippu suuhun

Nyt täytyy heti alkuun sanoo, että nää ei sit oo mun tekemiä. Tämmösiä saa tuolta etelänaapurista. Handmade. Ja ei oo hinnalla pilattuja. Melkeen vois itekki innostua kokeilemaan pitsin virkkaamista. :) Tai pehmolelujen. Harmittaa kyllä, että en älynny kaivaa kameraa esiin aikasemmin kukkamarkkinoilla. Kävin nimittäin viime perjantaina Türissa kukkamarkkinoilla. Ja olin tulla hulluks. Hullummaks siis, vähän hulluhan toki olin jo valmiiks. Siellä oli kaikkia hienoja käsintehtyjä juttuja, saippuoista puunappeihin ja pehmoleluista vaatteisiin. Ja puisia leluja, voiveitsiä, lastoja, kulhoja ja kaikkee mahollista oli vaikka millä mitalla (Kummipoika sai komeen keppihevosen, ja se näyttäis olevan melkosen suosittu kulkupeli tuolla naapurissa nykysin). Mutta se yks koju missä myytiin virkattuja pehmoleluja. Voi veljet! Ne ois kyllä pitäny kuvata malliks. No, ostin yhen pöllöhelistimen. Niin ja sen avaimenperän! Niistä voi päätellä kuinka hienoja ne kaikki muutki oli.

Mutta nämä pitsihatut. Niissä on sitä jotain. Mukavia muistoja mukavalta reissulta, ja ku vielä "tuntee" ne ihanat Pärnun pikkumummot jotka niitä tekee.

Mun hatussapa on kukka -> olen siis virallisesti kukkahattutäti. :P
Kuvassa en kylläkään ole minä, vaan eräs kukkahattusetä. 

Serkkutyttö lisäs omaan hattuunsa pari satiininauhaa. Sinisen ja vihreen.

Siirin hattu on knallimainen.

Tää oli avaimenperä. Kolme tai neljä kertaa hajos sunnuntain aikana.
Onneks pojat korjas sen aina kärsivällisesti. Ja nyt se on jopa pysyny kasassa. :)

Virkattu pöllöhelistin. Ja just mun värinen!

Edustuskuva. Vaikka piippua ei löytynykkään.

Myönnän ostaneeni myös pari kukkasta kukkamarkkinoilta. :)